Raiskaus
Raiskaus
Liberaalien mielestä ihmisellä on oikeus päättää omasta kehostaan. Siksi tietoinen kajoaminen toisen kehoon vastoin tämän tahtoa on rikos, vaikka toinen ei vastustelisikaan sitä esimerkiksi nukkumisen vuoksi.
Oikeusvaltioperiaate on liberalismille tärkeä keino suojella ihmisiä vapaudenloukkauksilta. Siksi rikoksesta ei saa tuomita, ellei rikosta pystytä todistamaan. Valitettavasti tästä seuraa paitsi että syyttömiä jää tuomitsematta, myös syyllisiä jää tuomitsematta.
Miesten raiskaaminen
Heteroseksuaalisista naisista 17 % kertoi pakottaneensa miestä seksuaalisesti (yhteenvetotutkimus 32 eri tutkimuksen 22 632 naisesta). Tutkimusten perusteella biseksuaaliset ja homoseksuaaliset naiset syyllistyvät seksuaaliseen pakottamiseen yhtä usein kuin heteroseksuaaliset.[1]
Suomessa ja ainakin joissain muissa maissa raiskatuista puolet on miehiä. Parisuhdeväkivalta#Miehen_raiskaaminen
Sodissa miesten joukkoraiskaaminen ja kovempi seksuaalinen väkivalta ovat yhä yleisiä. Esimerkiksi Sarajevon keskitysleirissä 80 % haastatelluista miehistä oli raiskattu. El Salvadorissa 76 % poliittisista miesvangeista oli kidutettu seksuaalisesti ja Ugandassa kapinalliset joukkoraiskaavat vankejaan. Tästä puhutaan hyvin harvoin, koska raiskattu mies joutuisi usein vaimon, suvun ja ystävien hylkäämäksi. [2]
Raiskausta helpottaa, että mies voi saada erektion vaikka ei haluaisi seksiä.[3][4]
Miesten raiskaukset ovat useammin joukkoraiskauksia, moninkertaisia raiskauksia, aseellisia ja useammin ja vakavampia fyysisiä vammoja aiheuttavia. [4]
Kuten naiset myös miesuhrit saavat raiskauksista masennusta, vihaa, syyllisyyttä, itsesyytöksiä, emotionaalista ja seksuaalista kyvyttömyyttä ja itsetuhoisuutta. Lisäksi toisinaan miesuhria syytetään raiskaajan sijaan. [4]
Raiskattu mies voi joutua maksamaan elatusmaksuja raiskaajalleen.[5]
Suomi
Vuonna 1994 väkisinmakaamisen määritelmästä poistettiin maininta avioliitosta, mutta uhrina saattoi edelleen olla vain nainen tai tyttö. Sitä ennen avioliiton sisäisiin raiskauksiin oli sovellettu muita rikosnimikkeitä.[6]
1997 säädetyn lain myötä mieskin saattoi olla raiskauksen uhri. Siihen asti uhrina oleva mies tai poika saattoi syyllistyä siveellisyysrikokseen. Samalla säädettiin, että uhrin riitti vastustaa sukupuoliyhteyttä "selvästi", ei tarvinnut ottaa riskejä sen estämiseksi.[6]
Ks. Parisuhdeväkivalta#Miehen_raiskaaminen (paljon lisää, myös muista kuin parisuhderaiskauksista).
Uhri
Suomessa 1,1 % miehistä ja 1,3 % naisista pakotettiin sukupuoliyhteyteen ja 1,1 % ja 1,2 % muuhun sukupuoliseen kanssakäymiseen vuonna 2012, ilmenee kansallisesta rikosuhritutkimuksesta.[7] Toisaalta useissa tutkimuksissa miehet ovat ilmoittaneet poliisille paljon pienemmän osan kokemistaan väkivaltarikoksista kuin naiset.[8]
Uhriksi valitaan usein päihtynyt henkilö. Heikommassa asemassa olevaa saatetaan painostaa tai lahjoa. Lapseen kohdistuva seksuaalirikos alkaa usein tekijän ja uhrin psykologisella lähentymisellä.[9]
Väärät syytökset
Meta-analyysin sisältämien tutkimusten mukaan 5,2 % raiskaussyytöksista osoitettiin vääriksi, 35 % oikeiksi ja 59 % ei vahvistettu kummiksikaan, esimerkiksi asiaa ei käsitelty oikeudessa. Koska osa viimeksi mainituistakin on vääriä syytöksiä, todellinen luku olisi tutkijoiden mukaan korkeampi kuin 5 %.[10] Artikkelia analysoinut tutkija arvioi MeToo-ajan sittemmin lisänneen vääriä syytöksiä.[11] Britanniassa poliisit arvioivat puolet syytöksistä vääriksi, mutta eri poliisien arviot ovat keskenään hyvin erilaisia.[12]
Eräät tutkijat arvioivat, että 2 - 10 % raiskaussyytöksiä on vääriä.[13][14] Eugene J. Kanin Purdue Universitystä totesi yhdeksänvuotisessa tutkimuksessa eräällä Yhdysvaltain metropolialueella, että 41 % raiskaussyytöksistä oli vääriä. Vääriksi oletettiin syytökset, joissa kantaja kieltäytyi valheenpaljastustestistä.[15]
Väärästä ilmiannosta voi saada Suomessa sakkoja tai enintään kolme vuotta vankeutta. Vuonna 2018 uskoon tullut nainen tunnusti tehneensä perättömän rikosilmoituksen raiskauksesta. Kurdimies oli joutunut vankilaan alle vuodeksi.[16] Vuonna 2023 nainen sai 10 kuukautta ehdollista vankeutta väärästä ilmiannosta ym. Hänen rikosilmoitusuhkausta vastaan kiristämänsä mies oli onnistunut salaa videoimaan kiristysyrityksen, ja oikeus katsoi videon tukevan miehen kertomusta.[17]
"Women don't lie"
"Women don't lie" -kirjoituksessa feministi kritisoi monien feministien raiskausoikeudenkäynteihin ajamaa "naiset eivät valehtele" -ajatusta ja siteeraa tohtori Richard C. W. Hallin teosta "Patients Who Make False Allegations, The Role of the Forensic Psychiatrist" siitä, miksi naiset esittävät toisinaan vääriä raiskaussyytöksiä.[18]
Asiantuntijoiden käsityksen mukaan väärät raiskaussyytteet ovat kuitenkin ehkä vain 10 % syytteistä ja useammin tapahtuu niin, että oikeasti raiskattu jättää syytteen kokonaan nostamatta. Muussa väkivaltarikollisuudessa syytteet jätetään yleensä nostamatta. Toisaalta aiheettomia tuomioita kuitenkin tapahtuu, vaikka epäselvissä tapauksissa niiden välttämisen pitäisi olla tärkeämpää kuin ehkä syyllisen tuomitsemisen. On vain huonoja vaihtoehtoja.
Kuka raiskaa?
Valtioneuvoston selvityksen mukaan Suomessa seksuaalirikoksia tekevät eniten huono-osaiset, nuoret, ulkomaalaiset ja ne, joilla on varhaisia riskitekijöitä. Ulkomaalaisten korkeaa 38 %:n osuutta eivät kuitenkaan huono-osaisuus ja sosioekonomiset tekijät juurikaan selittäneet. Ruotsissa 59 % raiskauksista oli ulkomaalaistaustaisten ja 48 % ulkomailla syntyneiden tekemiä.[9]
Oikeudessa tuomitut tekijät ovat Suomessa yleensä miehiä. Vuosina 2016–2020 Suomessa annettiin viisi kertaa tuomio raiskauksesta, jossa tekijä oli nainen. Näistä kolme oli törkeitä raiskauksia. Lisäksi oli 15 törkeää ja 16 tavallista lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä, yksi pakottaminen sukupuoliyhteyteen ym.[19]
Ulkomaalaisten osuus
Raiskauksista on tuomittu erittäin pieni osa ulkomaalaistaustaisista. Enemmistöä maahanmuuttajista ei pidä tuomita vähemmistön mukaan, vaikka joissain tilanteissa riskin tietäminen onkin tärkeää.
38 % raiskausepäillyistä oli ulkomaalaisia vuonna 2020, ja luku on kasvussa. Huono-osaisuus ei juurikaan selitä tätä, eivät myöskään sosioekonomiset tekijät, toisin kuin muussa väestössä. Näin totesi valtioneuvoston selvitys, joka suositteli seksuaalisen suostumuksen korostamista kotouttamisessa. Yli 15-vuotiaita toisen polven maahanmuuttajia on niin vähän, että heidän riskiään on vaikea arvioida.[9]
Vuonna 2019 ulkomaalaisia oli 38 % raiskauksista epäillyistä. 2016-2018 luku oli noin 30 %. Lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista ulkomaalaisten osuus oli 27 %. Irakilaisten osuus oli 11 %, seuraavina olivat Afganistan, Iran ja Somalia. Kaikista rikoslakirikoksista epäillyistä ulkomaan kansalaisia oli 11 % (kaksoiskansalaiset on laskettu suomalaisiksi). Taustatekijät huomioidenkin ulkomaalaisten maahanmuuttajian osuus on moninkertainen. Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneet ovat raiskauksista epäiltyinä 17 kertaa useammin kuin Suomessa syntyneet, taustat vakioiden 10 kertaa, maahanmuuttajat 8 kertaa useammin vakioimatta.[20]
Suomessa raiskauksista tuomituista oli 34 % ulkomaalaisia vuosina 2006-2009, vaikka heidän väestöosuutensa oli vain 3 %. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen erikoissuunnittelija Hannu Niemen mielestä perussuomalaiset hyötyvät siitä, että poliitikot vaikenevat aiheesta.[21]
Suomessa raiskauksiin syyllistyvät etenkin Lähi-idästä tulleet miehet. Esimerkiksi vuonna 2011 irakilaisia epäiltiin 5 %:sta raiskauksista (31 kpl; edellisinä vuosina 29 ja 23 kpl), vaikka heidän väestöosuutensa on 0,1 %; useimmat heistä asuvat Suomessa. Niemi arvelee, että ongelmaryhmien kotimaissa vähäpukeisia humalaisia naisia pidetään toisenlaisina kuin Suomessa.[21]
Helsingin raiskauksista 41 %, ryöstöistä 32 % ja tapoista 14 % oli ulkomaalaissyntyisten (8,3 % helsinkiläisistä) tekemiä 2000-2007.[22]
Vuonna 2010 ulkomaalaisten osuus Suomen raiskauksista oli 45,3 %. Jos saman uhrin raiskaamiset lasketaan yhdeksi, osuus on 25,8 %. Väkiluvusta 3 % on ulkomaalaisia. Sisäministeriön päällikön mukaan kotouttamisessa pojat ja miehet on jätetty huomioimatta ja käyttäytymissäännöt pitäisi tehdä heille selviksi.[23]
Useimmilla Lähi-idän muslimimaista tulevilla maahanmuuttajaryhmillä yliedustus on vieläkin paljon suurempi. Kaukoidästä ja eräistä eteläisemmän Afrikan maista tulevat sopeutuvat suhteellisen hyvin.
Ks. myös Rikollisuus#Ulkomaalaisten_korkea_osuus.
Joukkoraiskaukset
Ruotsissa noin 2012-2017 tuomittiin 112 henkilöä joukkoraiskauksista. Heistä 82 oli syntynyt Euroopan ulkopuolella, 27 Ruotsista ja näistä 13:lla molemmat vanhemmat olivat Ruotsissa syntyneitä. Tekijöistä 70 % oli 15-20-vuotiaita, uhrien mediaani-ikä oli 15 vuotta. Tekijöillä oli usein rikostausta mutta harvoin seksuaalirikostaustaa.[24]
Joukkoraiskauksia oli 56 ja niistä 40 tapahtui sisätilassa tai autossa. Päällekarkauksia oli vain 5, ja muissa tapauksissa uhrit luottivat tekijöihin. Vuonna 2016 Raiskauksista tuomituista kymmenesosa tuomittiin joukkoraiskauksista (ainakin 2 tekijää).[24]
Professori Niklas Långström sanoi, että riskitekijöitä, kuten yhteiskunnan vastaiset asenteet, puutteellinen tunteiden sääntely ja rikolliset kaverit, on maahanmuuttajilla useammin kuin kantaväestöllä, ja maahanmuutolla ei ehkä ole suorempaa vaikutusta rikosriskiin.[24]
Poliisitilastojen luotettavuus
Poliisin rikostilastoista ei suoraan selviä raiskausten todellinen määrä tai sen nousu- tai laskusuunta. Vain pieni osa rikoksista ilmoitetaan poliisille, rikoksista ilmoitetaan aiempaa herkemmin ja eri poliisiyksiköt voivat kirjata rikokset eri tavoin.[25]
2000-2014 poliisille ilmoitettiin vuosittain 12-93 törkeää raiskausta. Tammi-marraskuussa 2015 luku oli 106, mutta syyskuusta 2014 lähtien kaikki alle 18-vuotiaiden raiskaukset on luokiteltu törkeiksi, mikä näyttää selittävän eron. Alle 18-vuotiaista ilmoituksia tuli 70, edellisvuonna 25 törkeää raiskausta. [25]
Kaikkia raiskauksia ja niiden yrityksiä oli yhteensä 954 tapausta tammi-marraskuussa 2015. Tämäkin nousu näyttää selittyvän sillä, että pakottaminen sukupuoliyhteyteen poistettiin rikoslaista. [25]
Vuonna 2015 vain reilut 10 epäiltyä raiskaajaa oli turvapaikanhakijoita.[25]
Maailmalla
Maailman ensimmäinen raiskausten miesuhrien klinikka avattiin Ruotsissa syksyllä 2015.[26]
Kaikissa yhteisöissä
Aiempi tutkimus oli esittänyt jotkin yhteisöt raiskauksettomiksi. 31 maan etnografisen datan uusi läpikäynti osoitti, että raiskauksia tapahtuukin kaikissa yhteisöissä. Tämä tukee käsitystä, että raiskaus ei ole opittu tapa.[27][28]
Papua-Uusi-Guinea
Papua-Uudessa-Guineassa 60 % miehistä sanoo ottaneensa osaa joukkoraiskaukseen ja kaksi kolmesta naisesta päätyneensä miehensä pahoinpitelemäksi. Pahoinpitelyyn voi liittyä myös viiltelyä ja polttamista.[29]
Antropologi Don Kulick on tutkinut Gapunin kylää. Seksuaalinen väkivalta on perua aiemman uskonnon joukkoseksirituaaleista, lasten kasvatus on yhä väkivaltaista ja rikollisuus yleistä. Toisaalta raiskaukseen ei liity samanlaista traumatisoivaa arvolatausta kuin länsimaissa. Joukkoraiskauksen uhrissa ei näy mitään merkkejä vakavasta traumatisoitumisesta, kun taas länsimaassa tapauksesta tulisi uhrin loppuelämän keskipiste.[29]
Seksuaalinen väkivalta
Vuosisadan alussa miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa raportoitiin yli 25 konfliktimaasta. Esimerkiksi Kongon miespakolaisista yli kolmannes oli kohdannut seksuaalista väkivaltaa. Silti järjestöt ovat usein haluttomia auttamaan miesuhreja. [30]
Aseellisissa konflikteissa miehiin kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa osana psykologista sodankäyntiä vihollisen demoralisoimiseksi.[31] Käytäntö on vallinnut jo muinaisessa Persiassa ja ristiretkillä.[32] Kastraatio on käytetty kidutuskeino, joka myös vie mieheltä statuksen.[32] Kansainvälinen rikoslaki ei tunnista miehiin kohdistuvaa sukupuolista seksuaalista väkivaltaa erillisenä rikoksena.[33] Vaikenemisen kulttuuri asian ympärillä jättää miehet usein ilman tukea.[34]
UNHCR:n raportin mukaan seksuaalinen ja sukupuolinen väkivalta (SGBV) “miehiä ja poikia kohtaan mainitaan yleensä raporttien alaviitteissä".[35] Erään tutkimuksen mukaan alle 3 % järjestöistä, jotka käsittelevät sotaraiskauksia, tarjoavat palveluja miesuhrelle tai edes mainitsevat miehiä.[36][37][38] Vuonna 1990 todettiin, ettei englannin kielessä edes ole käsitteitä ja ilmauksia, jotka kuvaisivat täsmällisesti miehen raiskaamista.[39]
Viitteet
- ↑ David DiMarco & Ryan Savitz: An Examination of Sexual Coercion Perpetrated by Women. Sexuality & Culture, 21.11.2023. Springer. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1007/s12119-023-10102-1}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ The rape of men, The Observer, Sunday 17 July 2011
- ↑ Philip M. Sarrel; William H. Masters (1982-04). "Sexual molestation of men by women". Archives of Sexual Behavior 11 (2): 82–88. springerlink.com. Viitattu 2008-08-03.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 Male Rape. The National Center for Victims of Crime (1997). Luettu 2006-03-12.
- ↑ IT'S TEN O'CLOCK: DO YOU KNOW WHERE YOUR SPERM ARE?. Support Guidlines (1999). Luettu 2011-01-12.
- ↑ 6,0 6,1 Suomen seksuaalirikosten lainsäädännön historia on täynnä kiusallisuuksia: avioliiton sisäisestä raiskauksesta keskusteltiin eduskunnassa vielä 1990-luvulla Helsingin Sanomat. 13.7.2019.
- ↑ Suomalaiset väkivallan ja omaisuusrikosten kohteena 2012 - Kansallisen rikosuhritutkimuksen tuloksia (sivu 13) Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen verkkokatsaus 28/2013. oikeusministeriö.
- ↑ Venla Salmi & Martti Lehti & Reino Sirén & Janne Kivivuori & Mikko Aaltonen: Perheväkivalta Suomessa (Verkkoraportti 12/2009, sivut 9 ja 7) Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos.
- ↑ 9,0 9,1 9,2 Selvitys: Raiskauksista epäillyistä 38 prosenttia ulkomaalaistaustaisia – ”Ei selittynyt huono-osaisuudella” Iltalehti. 29.9.2021.
- ↑ Claire E. Ferguson & John M. Malouff: Assessing Police Classifications of Sexual Assault Reports: A Meta-Analysis of False Reporting Rates. (tutkimukset 1977-2014. Vapaa linkki: https://www.researchgate.net/publication/287327655_Assessing_Police_Classifications_of_Sexual_Assault_Reports_A_Meta-Analysis_of_False_Reporting_Rates) Archives of Sexual Behavior, 21.11.2016, 45. vsk. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ https://www.cremieux.xyz/p/how-many-sexual-misconduct-allegations
- ↑ Lesley McMillan: Police officers’ perceptions of false allegations of rape. Journal of Gender Studies, 22.6.2016, 27. vsk, nro 1, s. 9-21. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1080/09589236.2016.1194260}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ DiCanio, M. (1993). The encyclopedia of violence: origins, attitudes, consequences. New York: Facts on File. Malline:ISBN.
- ↑ Statistics about sexual violence 2015. National Sexual Violence Resource Center.
- ↑ E.J. Kanin: An alarming national trend: False rape allegations. Archives of Sexual Behavior, 21.11.1994, 23. vsk.
- ↑ Sanna oli 16-vuotias, kun hän kertoi tulleensa raiskatuksi – Viisi vuotta myöhemmin hän paljasti, että vankilaan joutui syytön mies Helsingin Sanomat. 1.7.2020.
- ↑ Nainen kiristi miestä raiskauksella niin rujolla tavalla, että oikeuskin kommentoi kylmäkiskoisuutta Iltalehti. 5.10.2023.
- ↑ “Women don’t Lie.”, elephantjournal.com, May 9, 2011
- ↑ Rangaistukset sukupuolen, iän ja rikoksen mukaan (käräjäoikeudet ja hovioikeus ensimmäisenä oikeusasteena, rangaistus- ja sakkomääräykset ja rikesakot) muuttujina Tuomio, Sukupuoli, Ikä, Vuosi, Tuomion päärikos ja Tiedot Tilastokeskuksen PX-Web-tietokannat. Tilastokeskus. Viitattu 30.9.2021.
- ↑ Tilastokeskus: 38 prosentissa raiskausrikoksista epäiltynä tekijänä ulkomaalainen vuonna 2019 Iltalehti. 22.5.2020.
- ↑ 21,0 21,1 Karu tilasto: Lähi-idän miehet syyllistyvät Suomessa raiskauksiin hälyttävän usein, Aamulehti.fi 25.4.2012
- ↑ Ulkomailla syntyneiden osuus Helsingissä tehdyistä väkivaltarikoksista 2000-2007, Helsingin Sanomat
- ↑ AL: Ulkomaalaisten tekemät raiskaukset vaativat täsmätoimia, Aamulehti.fi 6.12.2011
- ↑ 24,0 24,1 24,2 Ruotsalaislehtien selvitykset: Tyypillinen joukkoraiskaus tapahtuu sisätiloissa – tekijöinä tavallisesti ulkomaalaistaustaiset nuoret miehet, joihin uhri luottaa Helsingin Sanomat. 9.5.2018.
- ↑ 25,0 25,1 25,2 25,3 Törkeiden raiskausten määrä on lisääntynyt lainmuutoksen takia - Kaikki alle 18-vuotiaisiin kohdistuvat raiskaukset luokitellaan nyt törkeiksi raiskauksiksi, HELSINGIN SANOMAT KOTIMAA 28.12.2015.
- ↑ http://www.independent.co.uk/news/world/europe/sweden-just-opened-an-emergency-centre-for-male-rape-victims-a6697641.html
- ↑ Craig Palmer: Is Rape a Cultural Universal? A Re-examination of the Ethnographic Data U.S. Department of Justice.
- ↑ Craig Palmer: Is Rape a Cultural Universal? A Re-examination of the Ethnographic Data. Ethnology, Virhe: kelvoton aika, 28. vsk, nro 1, s. 1-16. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.2307/3773639}}||]}}]. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ 29,0 29,1 Seksuaalisen väkivallan maa: Papua-Uuden-Guinean miehistä yli puolet on osallistunut joukkoraiskaukseen Helsingin Sanomat. 7.12.2016.
- ↑ Male gender-based violence: a silent crisis, Veronique Barbelet, Overseas Development Institute (ODI), 23 June 2014,
- ↑ Will Storr. The rape of men: the darkest secret of war. the Guardian.
- ↑ 32,0 32,1 Sivakumaran, Sandesh (2007). Sexual Violence Against Men in Armed Conflict. School of Law, University of Nottingham.
- ↑ The invisibility of gender violence in International Criminal Law - addressing sexual violence against men and women in conflict. TransConflict (February 18, 2015). Luettu February 18, 2015.
- ↑ HEALTH: Rape as a "weapon of war" against men. Irin News (2011).
- ↑ Malline:Cite press release
- ↑ Malline:Cite conference
- ↑ Stemple, Lara (February 2009). "Male rape and human rights". Hastings Law Journal 60 (3): 605–647. Hastings College of the Law. Pdf.
- ↑ Rape as a Weapon of War: Men Suffer, Too. TIME (August 3, 2011). Luettu August 3, 2011.
- ↑ Richie McMullen (September 1990). Male rape: breaking the silence on the last taboo. GMP, 83. ISBN 978-0-85449-126-1.