Kateus

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kateus: toisen paremmuus, menestys tai muu aiheuttaa vihan, huonommuuden tai pahansuopeuden tunnetta (Wikipedia). Ihminen ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen toisella olevan hyvän, kertoo Nykysuomen sanakirja.

Oman aseman paraneminen ei poista kateutta - se kohdistuu vähän parempiin

Kun oma yhteiskunnallinen asema paranee, kateus yleensä vain lisääntyy. Se kohdistuu yleensä voimakkaimmin niihin, jotka ovat vain vähän itseä parempia.[1]

Älymystön eliitin kateus

Kateus on yleensä paikallista - kateellisia ei niinkään olla oman valtion superrikkaille vaan tuttaville. Kampanjaa rikkaiden eliittiä vastaan johtaa lähinnä älymystön eliitti (akateemikkoja, taiteilijoita jne.), mahdollisesti todellisena syynä näiden eliittien välinen statuskamppailu, kirjoittaa professori Tyler Cowen.[2]

Melkein aina ihmiset ovat kateellisempia heitä vähän paremmin menestyneille kuin superrikkaille. Kerjääjä on kateellinen ennemmin vähän menestyneemmälle kerjääjälle kuin Bill Gatesille.[3]

Primitiivisimmissäkin kulttuureissa

Primitiivisimmissäkin kulttuureissa on ollut tarpeen nimitys ihmisille, jotka eivät kestä sitä, että jollakulla on jotakin, mitä heillä ei ole. Kateus syntyy heti, kun ihminen oppii vertaamaan itseään muihin.[4]

Nationalistinen kateus

Kateutta on yksilöiden, ryhmien, yhteisöjen ja kansojen välillä.[5]

Melko pysyvä ominaisuus, vahvin nuorissa ja naisissa

80 % kateudesta selittyy ihmisten pysyvällä luonteenpiirteellä, 20 % muulla: iän myötä kyky säännellä tunteita paranee ja taipumus sosiaaliseen vertailuun vähenee. Nuorilla ja naisilla kateus on voimakkainta. Naisilla syynä voi olla voimakkaampi negatiivinen affektiivisuus ja huonompi itsetunto. Negatiivinen affektiivisuus vähenee iän myötä.[6]

Ahdistuneisuuden varianssista 84 %, vihaisuudesta 81 %, kateudesta 80 % ja taipumuksesta inhoon 75 % selittyivät pysyvillä persoonallisuuspiirteillä.[7]

Seksuaalinen mustasukkaisuus ja romanttinen mustasukkaisuus

Naisiin verrattuna miesten mustasukkaisuus kohdistuu paljon enemmän seksiin, naisten tunteisiin. Tämä evoluutioteoreettinen johtopäätös vahvistettiin empiirisesti vuonna 2013. Seksuaalinen mustasukkaisuus on ruotsalaisaineiston perusteella 32-prosenttisesti periytyvää, emotionaalinen 26-prosenttisesti, kumpikin samoin kummallakin sukupuolella.[8] Kaksosten yhteinen ympäristö ei näytä lainkaan selittävän ainakaan romanttista mustasukkaisuutta. Sen periytyvyys oli 29 % suomalaisaineistossa.[9]

Viitteet

  1. Aviisi 16/2001: Kellä onni on, se onnen kätkeköön linkki
  2. Tyler Cowen: The Inequality That Matters The American Interest. 2011.
  3. Vilayanur S. Ramachandran ja Baland Jalal: The Evolutionary Psychology of Envy and Jealousy. Front Psychol. 8: 1619, 2.2.2017. Artikkelin verkkoversio.
  4. Helmut Schoeck: Envy. A Theory of Social Behaviour (Der Neid. Eine Theorie der Gesellschaft, 1969)
  5. Foster George M.: The Anatomy of Envy, 1972
  6. Elina Erz ja Katrin Rentzsch: Stability and Change in Dispositional Envy: Longitudinal Evidence on Envy as a Stable Trait. (sivut 22 ja 24) PsyArXiv, 2.2.2022. Artikkelin verkkoversio.
  7. Elina Erz ja Katrin Rentzsch: Stability and Change in Dispositional Envy: Longitudinal Evidence on Envy as a Stable Trait. (sivu 22) PsyArXiv, 2.2.2022. Artikkelin verkkoversio.
  8. Sex differences in jealousy: a population-based twin study in Sweden (16(5):941-7) Twin Res Hum Genet. 2013.
  9. Kupfer, Tom R. et al.: Why are some people more jealous than others? Genetic and environmental factors. Evolution and Human Behavior, 2.2.2022, 43. vsk, nro 1, s. 26-33. Artikkelin verkkoversio.