Intellektuelli

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Intellektuelli eli älykkö. Akateeminen eliitti ja taide-eliitti usein kutsuvat itseään älymystöksi ja vastustavat kateellisina kapitalismia, koska he käyvät statuskamppailua rikkaimpia vastaan.

Tavalliset ihmiset ovat kateellisia pikemminkin vähän rikkaammalle naapurille eikä Teemu Selänteelle tai Aatos Erkolle kuten "älymystö". Huippuälykkäät ovat talouspoliittisesti keskimäärin oikealla, mutta heistä yleensä vain vasemmistolaisimmat jäävät yliopistoihin "älymystöksi", toimittajiksi tai taiteilijoiksi, vaikka poikkeuksiakin on paljon. Tästä syystä useimmat taloustieteilijät Björn Wahlroosia myöten ovat nuorina vasemmalla ennen kuin alkavat oppia enemmän ja toisaalta oikeistolaiset opiskelijat katoavat ennen jatko-opintoja.

Verot maksavat älykkäät joutuvat sitten pakolla rahoittamaan valtiontuin "älymystön" propagandaa heitä vastaan. Näistä syistä edes vakuuttavat tieteelliset todisteet eivät tunnu purevan "älymystön" väärinymmärryksiin taloustieteesta ja jopa vanhempien taloustieteilijöiden joukosta voi löytää vasemmistolaisia.

Kateus

Kateus on yleensä paikallista - kateellisia ei niinkään olla superrikkaille vaan tuttaville. Lähinnä älymystön eliitti johtaa kampanjaa rikkaiden eliittiä vastaan, mahdollisesti todellisena syynä näiden eliittien välinen statuskamppailu, kirjoittaa professori Tyler Cowen.[1]

Filosofi Robert Nozickin mukaan älyköt ovat usein pärjänneet hyvin koulussa ja ovat sitten pettyneet ja halveksineet yhteiskuntaa, kun se ei palkitse heitä yhteiskunnan "ykkössijoilla" kuten koulu palkitsi. Tämä saa älyköt usein antikapitalisteiksi.[2]

Oman aseman paraneminen ei poista kateutta - se kohdistuu vähän parempiin

Kun oma yhteiskunnallinen asema paranee, kateus yleensä vain lisääntyy. Se kohdistuu yleensä voimakkaimmin niihin, jotka ovat vain vähän itseä parempia.[3]

Intellektuellien hyväksymä syrjintä

Professori Robin Hansonin mukaan hyväksyttyä syrjintää ovat mm. työntekijöiden harjoittama syrjintä näiden valitessa eri töiden välillä, muissa kuin työsuhteissa tapahtuva syrjintä, esimerkiksi syrjintä avioitumisessa, ja ulkonäön perusteella tapahtuva syrjintä. [4]

Hanson pitää syynä sitä, että akateeminen ja media-eliitti vastustavat lähinnä sitä syrjintää, joka suosii heidän kilpailijoitaan tai haittaa näiden vastustajia.[4]

Ilmaisunvapautta vastaan

Ex-kommunisti, Nobel-kirjailija Mario Vargas Llosan mukaan Latinalaisen Amerikan intellektuellit haukkuvat oikeistolaisiksi kaikkia, jotka kannattavat ilmaisunvapautta ja vapaita vaaleja. [5]

"Intellektuellit" tappouhkailevat

Professori Tauno Tiusanen "1970-luvulla olin Kirjayhtymän kesäjuhlissa Villingissä. Siellä Aulikki Oksasen ja Matti Rossin ystävä - - julisti, etten elää enää kauan. Olin uskaltanut lausua heidän seurassaan, kuinka Itä-Euroopalla menee huonosti." Kerran hänen poistuessaan Helsingin yliopiston tilaisuudesta "muuan tieteenharjoittaja" sanoi: "Jos vielä näyttäydyt yliopistolla, emme takaa turvallisuuttasi". "Raitiovaunussa viereen istahti tuntematon tyyppi. Hän lupasi, että vallankumouksen jälkeen minut ja minun kaltaiseni ajetaan meren jäälle ja" tulos varmistetaan konepistooleilla. [6]

"Reaalimaailma hukassa"

Stanfordin yliopiston Thomas Sowell kirjoittaa kirjassaan Intellectuals and Society (2011), että osa älyllistä eliittiä haluaa johtaa yhteiskuntaa eliitin valitsemaan suuntaan.[7] He haluavat keskittää pienelle, "viisaalle" joukolle vallan päättää ihmisten elämistä, esimerkiksi kansallissosialisteille tai stalinisteille.[8]

Tämä älymystön osa korvaa todisteet tai logiikan kielellisillä tempuilla kuten älykkäillä sitaateilla, nimittelyllä tai eufemismeilla. Esimerkiksi yksityisomaisuuden konfiskoimista he kutsuvat "sosiaaliseksi oikeudenmukaisuudeksi tai diktaattorien vastapuolen yksipuolista aseistariisuntaa "rauhaksi" sekä luovat tyhjästä uusia "oikeuksia". Esimerkki tästä on myös se, kun älymystö loi ilmapiirin, joka esti Länttä varustautumasta taisteluun Hitleriä vastaan, eikä edes joutunut moraaliseen vastuuseen aiheuttamistaan kuolemista. [9]

Toinen älymystön osa, mukaan lukien Milton Friedman, pyrkii luomaan rakenteita, jotka minimoivat ihmisten luomia epätäydellisyyksiä.[7]

Viitteet

  1. Tyler Cowen: The Inequality That Matters The American Interest. 2011.
  2. Libertarianism...and its Discontents, Arnold Kling, Library of Economics, NOVEMBER 6, 2011
  3. Aviisi 16/2001: Kellä onni on, se onnen kätkeköön linkki
  4. 4,0 4,1 Selective Discrimination, professori Robin Hanson, May 24, 2010
  5. Don’t give him the Nobel – he’s right-wing!, Spiked, 12 October 2010
  6. Tappouhkauksien varjossa, Seura 37/2009
  7. 7,0 7,1 Älymystöltä on reaalimaailma hukassa, Talouselämä 28.8.2012, referaatti kirjasta Thomas Sowell: Intellectuals and Society. Basic Books 2011. 669 sivua
  8. Sowell, Intellectuals… p. 75-157
  9. Sowell, Thomas. Intellectuals and Society. Basic Books, 2009. P. 10-241