Sosiaalinen oikeudenmukaisuus
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus on eufemismi kommunismille tai vastaavalle. Muodollisesti se tarkoittaa[1] "yksilön ja yhteiskunnan välisiä reiluja ja oikeudenmukaisia suhteita".
Sivulla oikeudenmukaisuus kuvatun perusteella sen pitäisi tarkoittaa sitä, että ketään ei saa pakottaa, esimerkiksi ottaa väkisin, siis libertarismia, jossa kaikki olisivat vapaita. Vasemmistolaiset tarkoittavat sillä usein sitä, että jos joku tekee paljon, häneltä otetaan väkisin, ja osan mielestä hänet saa alistaa pakkotyöhönkin. Jotkut tarkoittavat sitä, että ihmiset eivät saa hyötyä ahkeruudestaan, lahjakkuudestaan tai onnestaan, vaan kaikki pitää tasata.
Tulojen ja mahdollisuuksien osittaista tasaamista voi pitää hyvänä ja kannatettavana muista syistä, vaikkei pitäisi sitä "oikeudenmukaisuuden" määritelmänä tai edes sen mukaisena.
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus, liberaalien tavoite
Sosiaalinen oikeudenmukaisuus sinänsä, muuten kuin yllä mainitun uudis-iskusanan mielessä, on kuitenkin liberaalien ikiaikainen tavoite.
Steven Horwitzin mukaan sosiaalinen oikeudenmukaisuus on alusta asti ollut liberaalien tavoite, ja he ovat halunneet korjata sitä vahingoittavia rakenteita. Heille oikeudenmukaisuus tai tasa-arvo ei tarkoita samanlaisuutta, esimerkiksi ulkonäön, ihonvärin, vaurauden, koulutuksen tai suosion suhteen. He haluavat purkaa köyhiä haittaavan sääntelyn, poliisien immuniteetin sekä ylikriminalisoinnin ja oikeusjärjestelmän mädännäisyyden. He haluavat auttaa myös maailman köyhiä, mikä ylivoimaisesti parhaiten onnistuu vapaakaupalla, monen mielestä myös rajat muutenkin avaamalla. Vasemmisto pitää toivottaa avosylin mukaan taisteluun sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta, Horwitz toteaa.
Liberaalit ovat kauan selittäneet, miten huonot poliittiset instituutiot ja politiikka ovat heikentäneet värillisten elintasoa ja kohtelua valtion ja viranomaisten taholta, ja esittäneet tähän korjauksia.
Esimerkiksi työmarkkinasääntely estää köyhien sosiaalista liikkumista ylöspäin, etenkin naisia ja rodullistettuja. Myös asuntosääntelyä on kauan käytetty rasistiseen rotuerotteluun. Rajoittamalla rakentamista viedään parhailta paikoilta köyhillekin riittävät asunnot ja näin myös vaikeuttaa heitä tekemästä paremmin palkattuja töitä, ainakin ilman pitkää ja kallista työmatkaa, joka on pois työpäivästä.
Kotiäidin on vaikea ryhtyä töihin, koska hänen marginaaliveronsa on mm. Yhdysvalloissa vieläkin korkeampi kuin "perheen ensimmäisellä palkansaajalla". Yleensäkin sääntelyn haitat kohdistuvat eniten köyhiin.
Kun tätä yritetään korjata lisäsääntelyllä, tuloksena on yleensä monimutkaisia yhteisvaikutuksia, joista on vielä enemmän haittaa. Kukaan ei enää pysty valvomaan tuhansien säännösten monimutkaisia ja yllättäviä yhteisvaikutuksia yhteiskuntaan. Mitä kaikkea jää tekemättä, keksimättä, yrittämättä tai tehdään huonommalla tavalla.
Kirjoituksen pidempi versio linkkeineen. Alkuperäinen, pisin versio (en)
Kansa: SJW-aktivismi on lähinnä omalla "ylivertaisuudella" kehuskelua
"Progressiiviset aktivistit" ovat USA:n rodullisesti homogeenisin ryhmä, valkoisia, ellei lasketa pientä ydinkonservatiiviryhmää. "Hidden Tribes" -tutkimuksen perusteella ylivoimainen enemmistö Yhdysvaltalaisista katsoo, että poliittinen korrektius ei ole niinkään "sosiaalisen oikeudenmukaisuuden" tavoittelua kuin oman "kulttuurisen ylivertaisuuden" mainostamista muille.[2]
Viitteet
Katso myös
- SJW (sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi).
- Köyhyys, Rasismi, Syrjintä ja rotuerottelu, Tasa-arvo, Asuntosääntely, Työmarkkinasääntely, Sääntely.
