Keskustapuolue

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Suomen keskusta, aiemmin Keskustapuolue ja Maalaisliitto.

Neuvostomielinen K-linja

Neuvostoliiton salainen ohjekirje (1982): "[jatketaan] K-linjan edistysmielisen siiven tukemista, heikennetään puolueen sisällä sen oikean siiven vaikutusta, joka kannattaa eduskunnan puhemies (Johannes) Virolaista". "Edistetään puolueen vasemmistokeskustalaisen yhteistyön säilymistä ja estetään sen lähestymistä Kokoomukseen ja pienempiin oikeistolaisiin poliittisiin ryhmittymiin."[1]

K-linja oli neuvostomielinen ja Kekkos-mielinen sektio, jota johtivat Urho Kekkonen, Ahti Karjalainen ja Arvo Korsimo, ja sen työtä jatkoi Paavo Väyrynen. https://fi.wikipedia.org/wiki/K-linja

Sen vaikutusta yritti hillitä "musta tusina", mm. "Veikko Pihlajamäki, Sulo Suorttanen, Mikko Kaarna, Esko Härkönen, Heimo Linna, Einari Nieminen, Marjatta Väänänen, Taisto Tähkämaa, Väinö Raudaskoski ja Johannes Virolainen." K-linjan voitto oli syrjäyttää Väyrysellä Virolainen puheenjohtajana erittäin niukalla enemmistöllä vuonna 1980, mutta Virolainen otti revanssin 1981 voittamalla presidenttiehdokkuuden ohi Karjalaisen. https://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_tusina

Keskustassa elää vahvana K-linjan perintö, kuten sidos Suomi-Venäjä-Seuraan (aiemmin Suomi-Neuvostoliitto-Seura SNS), mutta vain osassa keskustalaisia.

Viitteet

  1. Juha-Pekka Tikka: KGB:n ohjekirjeet: näin Suomen politiikkaa ohjailtiin Verkkouutiset. 26.10.2017.