Kirjailija
Kirjailija
Kari Ojalan mukaan miljoona suomalaista kirjoittaa, kymmenet tuhannet ammatikseen,[1] mutta mukana lienee myös mm. toimittajia.
Tulot apurahoista, 20 % kirjoista
Kirjailijaliitolla on noin 600 jäsentä. Heidän kirjailijankeskitulonsa ovat 10 000 euroa vuodessa; huonoimmin ansaitsevan neljänneksen mediaanitulo oli 500 euroa vuodessa, parhaiten ansaitsevan neljänneksen 5000 euroa vuodessa. Tuloja heikentää se, että vuosittain ilmestyy yhä enemmän kirjoja mutta myynti ei lisäänny. Kirjoittamistaan teoksista liiton jäsenet saavat noin 2000 euroa vuodessa; loput 8000 euroa tulevat apurahoista, palkinnoista ja muista vastaavista. [2][3]
Ihmiset haluavat kirjailijoiksi, vaikka tulot ovat matalia. Kirjailijaliiton jäsenmäärä kasvaa yhä.[4]
Ilmeisesti yhä useampi haluaa kirjoittaa kirjoja, vaikka siitä ei paljon rahaa saisi. Tähän vaikuttanee julkaisemisen kiinteiden kustannusten lasku teknisen kehityksen ansiosta. Tämä on hyvä eikä paha asia. Jos jotkut haluavat maksaa jostain kirjasta enemmän, kukaan ei kiellä heitä.
Mieluummin runoja halvalla kuin lastenkirjoja paremmilla tuloilla
Lastenkirjailijat ansaitsivat enemmän kuin prosaistit ja runoilijat.[3] Useimmat jäsenet siis ilmeisesti mieluummin kirjoittavat runoja tai proosaa halvalla kuin lastenkirjoja paremmilla tuloilla.
Jos tuemme proosaa ja runoja entistä enemmän, lastenkirjoja ja muita kysyttyjä töitä tekee entistä harvempi ja proosaa ja runoja tuottaa entistä useampi. On parempi tyytyä siihen, minkä ihmiset vapaaehtoisesti kustantavat mm. ostamalla kirjoja, jolloin kirjailijat tekevät sitä, mitä ihmiset haluavat ostaa tai tukea, ja valtio ei pääse sanelemaan, mitä kirjallisuutta muiden kirjailijoiden pitää veroillaan tukea, mitä suositaan ja mitä syrjitään vastoin maksajien tahtoa.
"Suomessa on neljä miljoonaa runoilijaa, mutta vain neljäsataa runokirjan ostajaa."
WSOY:n ja Tammen kaunokirjallisuuden kustantajat muistuttivat vanhasta sanonnasta: "Suomessa on neljä miljoonaa runoilijaa, mutta vain neljäsataa runokirjan ostajaa." Nyt kirjojen ostaminen on vähentynyt entisestään. Runoja julkaistaan kannattamattomasti, eikä valtio tue julkaisua. Silti runous voi hyvin, jakelutapa vain on muuttunut. Esimerkiksi lavarunous on vahvaa ja runoja julkaistaan netissä ilmaisina.[5]
"Suomalainen kaunokirjailija ansaitsee keskimäärin 10 000 euroa vuodessa, koska ihmiset haluavat kirjoittaa, vaikka siitä ei paljon saisi. Jos tukia lisätään, entistä useampi haluaa kirjailijaksi ja tukia vaille jäävät joutuvat kirjoittamaan entistä köyhempinä, entistä kovemman verotaakan alla, ja entistä harvempi maksaa laskun. Valtio ei saisi tukea tai suosia mitään taidetta, koska sellainen aina sortaa muuta taidetta."
"Moni kirjailija tai runoilija rahoittaa elämänsä muilla töillä ja kirjoittaa vapaa-aikanaan. Kyselyn tehnyt Kirjailijaliitto ei tietenkään paljon näistä piittaa, vaan sen tehtävänä on ajaa noin 600 jäsenensä etua Suomen kymmenien tuhansien muiden kirjailijoiden kustannuksella." http://www.vapaasana.net/blogi/2011/09/k%C3%B6yhi%C3%A4-kirjailijoita-on-aina
Päivätyö tukee kirjailijuutta
Kirjailija Joonas Riekkola on päivätyökseen tehdassiivooja. Hän nousee varhain siivotakseen kello kuudesta alkaen. Samalla hän miettii kirjansa juonenkäänteitä. Työpäivän jälkeen hän kirjoittaa ahkerasti sen perusteella. Hänestä yhdistelmä on loistava. "Tämä osaltaan osoittaa, että kirjailijan boheemi taidemyytti on vanhentunut. Ei ole niin, että kirjailijan täytyy olla vain kotona." Koulutukseltaan Riekkola on tekstiilitekniikan insinööri. Hänelle sopii, että perhe elää niukasti ja ekologisesti. Silti siivous ja kirjailijuus ovat hänestä alipalkattuja ja aliarvostettuja.[6]
Toiset kirjailijat ja taiteilijat taas kokevat, että työelämä pitää kiinni muiden ihmisten elämässä ja siten estää taiteilijaa vieraantumasta yhteiskunnasta, josta hän tekee taidetta. Kolmannet kokevat, että muilla on oikeus tehdä resursseillaan omaa taidettaan tai tukea haluamaansa taidetta sen sijaan, että heiltä verotetaan ne resurssit pois järjestelmän suosimien taiteilijoiden tukemiseksi.
Viitteet
- ↑ KARI OJALA: ENSIMMÄINEN PAINOS, Etukeno, kirjaesittely
- ↑ Suomen kirjailijat köyhtyvät, mediaanitulo 2 000 euroa vuodessa, HS.fi 22.9.2011
- ↑ 3,0 3,1 "Käännökset eivät aina tuo kirjailijalle tuloja", HS Kulttuuri 23.9.2011, sivu C2. Kyselyyn vastasi 273 liiton jäsentä (45 %). Käännöstulot ovat keskimäärin sata euroa vuodessa kirjailijaa kohden, mikä on 5 % teostuloista (jotka ovat siis noin 2000 euroa vuodessa). Tuo 10 000 euroa vuodessa koski kirjailihan työhön liittyviä tuloja, ei muita.
- ↑ Maila Talvio tarjoili juhla-aterian natsijohtajille Lyypekissä – Kirjailijoiden etujärjestö on ollut monessa mukana mutta keskittyy nyt vain yhteen asiaan: rahaan Helsingin Sanomat. 10.10.2017.
- ↑ Runot tuskin häviävät, vaikka niiden jakelutapa muuttuu Helsingin Sanomat. 27.1.2017.
- ↑ Siivouksen autuus Helsingin Sanomat. 16.1.2021.
Katso myös
Aiheesta muualla
- Taiteilija-apuraha (Wikipedia)
