Taide
Taide on tyypillisesti kukoistanut parhaiten kapitalistisimmissa ympäristöissä. Niissä jopa ooppera (esim. Metropolitan) voi toimia markkinoiden ehdoilla.
Lisäksi kapitalismi on tehokkaimmin luonut talouskasvua, joka on tuottanut resursseja - aikaa, rahaa ja välineitä - kaikkeen inhimilliseen toimintaan, myös taiteeseen.
Taide on kukoistanut yleensä parhaiten kapitalistisimmilla alueilla: Perikleen Ateenassa, renessanssin Italiassa, 1600-luvun Hollannissa ja Englannissa. Nyt taiteet kukoistavat Yhdysvalloissa elokuvista oopperaan, teatteriin ja tanssiin, jazzista ja rockista klassiseen musiikkiin ja kirjallisuudesta moderniin rappiotaiteeseen. Jos hallitsija haluaa kestävästi taidetta, hänen tulee panostaa kapitalismiin ja vapauteen eikä verotukseen ja taiteeseen.
Antiikin kenties kapitalistisin ja liberaalein valtio oli Ateena, jossa tieteet, taiteet, filosofian mestarit ja suvaitsevaisuus kukoistivat. Karl Popper esittää vastakohtana puolisosialistisen, totalitaristisen ja kollektivistisen Spartan teoksessaan Avoin yhteiskunta.
Keskiajan Italia oli jakautunut pieniin, itsenäisiin kaupunkivaltioihin, joita kauppiaat ja käsityöläiset saattoivat kilpailuttaa. Kilpailu pakotti valtiot lisäämään vapautta, jolloin kauppa ja yrittäjyys kukoistivat. Italian suuri vauraus näkyi myös Renessanssin taiteen kukoistuksena. Melko itsenäisiä kaupunkeja tai pienruhtinaskuntia oli myös muualla Euroopassa.
Hollannin vallankumous 1581 (oik. 1568-1648) johti pieneen kapitalistiseen valtioon, joka vaurastui suunnattomasti. Kultaisella vuosisadalla (1600-luku) myös taiteet kukoistivat erittäin rahanahneena tunnettua Rembrandtia myöten.
Shakespeare teki omaisuutensa teatteriyrittäjänä, ilman sääntelyä tai tekijänoikeustuloja; näytelmänsä hän rahasti esittämällä niitä teatterissaan.
Kapitalismi tuottaa runsaimman taiteen
Professori Tyler Cowenin mukaan paras taide on yleensä syntynyt markkinoille, markkinavoimien ohjaamana. Markkinavoimat stimuloivat sekä korkea- että matalakulttuurin tuotantoa ja tuottavat moninaisempaa ja erikoistuneempaa taidetta kuin ilman niitä olisi mahdollista. Siksi nyt on entistä vaikeampaa luoda sitä kulttuurimonopolia, johon totalitaariset valtiot pyrkivät. Sen sijaan ihmiset voivat itse valita laajasta kulttuuritarjonnasta. Kapitalismin tuottama vauraus on myös aikaansaanut pidemmän eliniän ja enemmän vapaa-aikaa, joten taiteentekoon jää enemmän aikaa.[1]
Poliittinen taide
Taiteella ei ole tehtävää ja kantaaottavuus voi olla haitallista ja vastuutonta
Dosentti Kalle Puolakan mukaan taiteella ei ole tehtävää. Yhteiskunnallisesti kantaa ottava taideteos voi olla vastuuton, saada omaksumaan väärin ymmärretyn näkökulman yhteiskunnalliseen kysymykseen, ja sellaisia näkökulmia voi saada paremmin harkittuina ja perusteltuina journalismista ja tieteestä kuin taiteesta. Aihetta vailla oleva taideteos voi puolestaan olla hyvin tarpeellinen. Teoksia tulee arvioida yksilöinä.[2]
Politisoitunut aika ei tuottanut kestävää taidetta
1960-1970-luvuilla taiteilijoilta vaadittiin rankasti yhteiskunnallista "tiedostamista" ja taideteoksilta "sanomaa". Helsingin Sanomien mukaan politisoitunut aika ei juuri tuottanut kestävää taidetta.[3]
Yhteiskunnallista taidetta vaatineen, markkinataloutta, omistusoikeutta ja länsimaisia arvoja vastustaneen Riiko Sakkisen ajatukset sopisivat lehden mukaan van Goghiin rinnastetulle taiteilija Vilho Lammelle (1898-1936), joka ihaili fasismia ja oli lapuanliikkeen aktivisti.[3]
Woke ja taistolaisuus
Säveltäjä, sellisti ja Ultra Bra -yhtyeen laulaja Olli Virtaperko totesi taiteilijoiden woke-siiven olevan kuin taistolaiset: taide, joka ei aseta poliittista agendaa taiteellisen agendan edelle on pahaa. Taiteen tärkein tehtävä olisi "edistää oman identiteettipolitiikan mukaisia" poliittisia tavoitteita. Virtaperko päinvastoin puolustaa taiteen vapautta, vaikka hänestä taiteilijayhteisöt aina pyrkivät "rajoittamaan muiden kuin omassa aatemaailmassa olevien ilmaisua".[4][5]
Päivätyö
Kun taidekoulutuksesta valmistuneilta kysytään, mitä he olisivat halunneet oppia enemmän, yleisin vastaus on "bisnes- ja johtamistaitoja".[6] Usein taiteilijalla on muukin työ kuin taide.[7]
Viitteet
- ↑ In Praise of Commercial Culture by Tyler Cowen 26.3.2018. Amazon.com.
- ↑ Taiteella ei ole tehtävää Helsingin Sanomat. 15.9.2020.
- ↑ 3,0 3,1 Taide tarjoaa uhkaa ja lohtua (pääkirjoitus) Helsingin Sanomat. 12.9.2020.
- ↑ Olli Virtaperko rinnasti ”vihervasemmistolaisen wokeismin” taistolaisuuteen, koska hän penää taiteen vapautta Helsingin Sanomat. 28.12.2023.
- ↑ Onko vain poliittinen taide hyvää taidetta? Helsingin Sanomat. 4.12.2023.
- ↑ Looking Back, Looking Forward: Arts-Based Careers and Creative Work. Work and Occupations, 21.10.2013, 40. vsk, nro 4, s. 337-363. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|10.1177/0730888413505229}}||]}}].
- ↑ Craft and Fine Artists (en-us). U.S. Bureau of Labor Statistics (17 December 2015).
Katso myös
Taiteilijan tulot
Ks. yltä sekä
