Sparta
Sparta oli pitkään Ateenan ohella antiikin Kreikan johtava kaupunki. Ateena oli suhteellisen liberaali ja kapitalistinen, Sparta sosialistisempi, keskusjohtoisempi ja totalitaristisempi. Karl Popper korostaa tätä eroa kirjassaan Avoin yhteiskunta.
Lykurgoksen lait
Lait olivat Lykurgos-nimisen kuninkaan veljen (800 - 730 eaa.?) säätämiä, ja hänelle vannotun valan mukaan spartalaiset eivät saaneet koskaan muuttaa niitä. Lykurgoksen historiallisuudesta väitetään.
Oligarkia
Valtiomuoto oli enimmäkseen oligarkkinen: maata hallitsi aina kaksi kuningasta "toinen Prokleen ja toinen Eurysteneen suvusta" sekä 30 yli 60-vuotiaan ylimyksen neuvosto (gerontit) ja vain doorilaista syntyperää olevista koostettu kansankokous[1].
Lapset sosialisoidaan
"Lapsi heti synnyttyään oli valtion oma. Vanhimmat tarkastivat sen; jos se oli vahva ja ruumiiltaan säännöllisesti muodostunut, annettiin se hoitajattarelle, joka ei sitä kuitenkaan saanut hemmoitella; vaan jos se oli heikko taikka muuten vikainen, heitettiin se rotkoon tai jätettiin muulla tavalla kuolemaan. - - Kun poika ehti seitsemän vuoden ikään, otettiin hänet hoitajattarensa hallusta valtion kasvatettavaksi. Ikäluokkiin jaettuina, nuoremmat aina vanhempien johdettavina, totutettiin nuoret sotilaan kuuliaisuuteen" [1]
Maan myynnin kielto
Lykurgos jakoi maat uudestaan: 9 000 suurta tilaa kaupungin ympäriltä doorilaisille ja 30 000 pienempää tilaa akaialaisille. Hänen lakinsa kielsivät maantilojen myynnin[1].
Kulta- ja hopearahan kielto
"Ettei edes olisi millä hankkiakaan ylellisyyttä, kielsi Lykurgos käyttämästä kulta- ja hopearahaa ja määräsi rautaiset rahat, niin raskaat, että yhtään suurempia summia tarvittiin vetämään tarvittiin pari härkää. Eihän kukaan, ajateltiin, taivu lahjojen ottoon eikä himoitse rikkautta, kun vähäistä voittoa, joka hänelle tulisi, kuitenkin olisi mahdoton käyttää ja säilyttää." [1]
Pakkokollektivismi
"Estääkseen ylellisyyttä ravinnossa ja juomassa asetti Lykurgos yhteiset atriat, joita pidettiin eri paikoissa säädetyn järjestyksen mukaan. Siellä piti kaikkein käydä syömässä, kuningastenkin." [1]
Taiteiden kielto
"Taide ja kaikenlainen koristelu oli kiellettyä, etteivät ne voisi houkutella ylellisyyteen. Taloja rakentaessa ei saatu käyttää muita työkaluja kuin kirvestä ja sahaa. Muuta soittoa ei siedetty kuin sotamusiikkia. Kuvanveistäjät tekivät ainoastaan aseellisia jnmalankuvia. Sellaisia lauluja ainoastaan laulettiin, jotka ylistivät sankarien kuolemaa tai kehoittivat urhollisuuteen. Että tällainen mieliala pysyisi voimassa, pidettiin usein sotaisia juhlia." [1]
