Perikles
Perikles (noin 495–429 eaa.) ystävineen kaappasi vallan arkonttien neuvostolta kansankokoukselle ja oikeusistuimille (461). Hänet valittiin demokraattisesti johtajaksi 30 vuoden ajan. Hänet tunnettiin kansan ja köyhien puolustajana mutta hän silti uskalsi puhua myös yleistä mielipidettä vastaan. Häntä pidettiin erittäin taitavana puhujana. Perikles uudisti lakeja. Jotta köyhätkin voisivat osallistua julkisiin tehtäviin, Perikles sääti niistä palkan.
Perikleen vahvistaman kansanvallan aikana Ateena rikastui suuresti, tuli entistä liberaalimmaksi, ja taiteet, tieteet, kauppa ja erilaisuus kukoistivat.
Ateenan parhaana hallitsijana usein muistetun Perikleen aikana kaupunkivaltio oli hyvin liberaali, myös taloudessa.
Lahjomaton köyhien ja liberalismin puolustaja
Perikles tunnettiin kansan ja köyhien puolustajana mutta hän silti uskalsi puhua myös yleistä mielipidettä vastaan. Häntä pidettiin äärimmäisen taitavana puhujana ja lahjomattomana johtajana, jollaista nytkin Kreikassa tarvittaisiin.
Perikles uudisti lakeja. Jotta köyhätkin voisivat osallistua julkisiin tehtäviin, Perikles sääti niistä palkan. Kaupankäyntiä hän laajensi entisestään.
Perikleen liberaalien vastustajia olivat konservatiiviset Kimonin kannattajat.[1] Karl Popper analysoi huolella Perikleen ja Ateenan liberalismia kirjassaan Avoin yhteiskunta, mikä teki asiasta osan yleissivistystä.
Perikles laajensi kauppaa mutta peloponnesolaissodassa (431–403 eaa.) hän kannatti passiivisuutta: pysytään Spartan vahvalta maa-armeijalta suojassa Ateenan muurien takana ja rikastutaan merikaupalla Ateenan mahtavien merivoimien avulla. Aivan uransa lopussa hän hävisi aktiivisemman sodankäynnin kannattajille ja pian kuoli ruttoon kahden poikansa tavoin. Vuonna 403 Ateena joutui antautumaan Spartalle. Sittemmin Makedonia ja Rooma valloittivat Kreikan, mutta roomalaiset arvostivat Ateenan oppineita ja kaupunkin nousi jälleen kukoistukseen.
Tieteiden ja taiteiden edistäjä
Perikleen kumppani Aspasia, "naispuolinen Sokrates" (noin 469 – noin 406 eaa.) oli erittäin älykäs ja terävä myös poliittisessa keskustelussa aikana, jona naisten kuului vaieta. Hän oli poliittisesti vaikutusvaltainen ja taitava kaunopuhuja ja osallistui Perikleen filosofiseen piiriin ainoana naisena. Aikalaislähteistä osa esittää Aspasian prostituoituna (sellaisesta ei ole todisteita), osa Aspasian ikätoveri Sokrateen veroisena filosofina. Lait estivät Periklestä naimasta ei-ateenalaissyntyistä Aspasiaa.
Perikleen ystävä Anaksagoras toi filosofian ja tieteellisyyden Ateenaan, ja Perikleen valtakaudella myös Sokrates aikuistui ja aloitti filosofisen toimintansa. Perikles sai käyttää kaikki puhujanlahjansa pelastaakseen uskonnolliset opit kyseenalaistaneen Anaksagoraan kuolemantuomiolta mutta ei valitettavasti ollut enää elossa Sokrateen joutuessa tuomiolle.
Damon, Anaksagoras ja Zenon olivat hänen opettajiaan. Myös moni muu kuulu filosofi kuten Protagoras ja Sokrates olivat Perikleen ystäviä, samoin Herodotos, ja näytelmäkirjailijat kuten Sofokles ja Aristofanes puolustivat Periklestä vielä hänen kuoltuaankin. Perikles rakennutti kuulun Parthenon-temppelin ystävänsä kuvanveistäjä Feidiaan johdolla, Feidias veisti sen Athene-patsaatkin.
Silti tärkein syy taiteiden kukoistukselle oli liberalismin ja kaupan tuoma vauraus kuten kaikkialla myöhemminkin, esimerkiksi renessanssiajan Italiassa, 1600-luvun Hollannissa ja Suomessakin vähitellen elinkeinovapauden tultua 1860-luvulla.
Liberalismin kaunopuheinen puolustaja
Aikalaisekseen melko liberaalina pidetty Ateenan kultakauden arvostettu johtaja Perikles on ensimmäinen tunnettu liberalismin puolustaja. Kuuluisassa "Perikleen hautajaispuheessa" vuonna 431/430 eaa. kaatuneiden hautajaisissa Peloponnesolaissodan aikana hän sanoi:
Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu [...] kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla. [2]
Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista.[2]
Me rakastamme kauneutta kohtuuden rajoissa, ja viisautta olematta silti velttoja. [...] eikä kenellekään ole häpeäksi, että tunnustaa köyhyytensä, mutta suuri häpeä on, ellei hän tee mitä voi siitä vapautuakseen.[3]
Lyhyesti sanoen: koko kaupunkimme on Hellaan sivistyskeskus, ja minusta näyttää, että jokainen kansalaisemme voi kauniisti ja monipuolisesti kehittyä itsenäiseksi persoonallisuudeksi mitä erilaisimmilla toiminnan alueilla.[4]
”Merkitköön vapaus onnea ja miehuus vapautta. Älkää pelätkö sodan vaaroja!”[5]
