Miesviha
Miesviha eli misandria tai virifobia tarkoittaa miehiin kohdistuvaa vihaa tai syrjintää.
Miesvihaa korostavia, vähätteleviä tai oikeuttavia argumentteja käytetään myös naisvihan korostamiseen, vähättelyyn tai oikeuttamiseen. Esimerkiksi "not all feminists". Kummallakin puolella tehdään liiallisia yleistyksiä ja siten nähdään toinen suhteettoman suurena ongelmana toiseen nähden.
Esimerkiksi väitetään, että "naisvihassa" olisikin aina kyse vain toksisen feminiinisyyden tai miesten syrjinnän vihaamisesta. Välillä onkin, välillä taas jonkun naisen asiallisesta arvostelusta, joskus naisvihasta. Vastaava koskee miesvihaa. Silti kriitikot esittävät kategorisia väitteitä ("miesviha on ... mutta naisviha ...").
Julkinen sektori rahoittaa feminististä tutkimusta paljon vähemmän kuin maskulistista. Siksi julkisuudessa nähdyillä argumenteilla, etenkin akateemisilla, on kohtuuton epäsuhta. Tätä voimistaa se, että valtamediassa miesasian ja miesten pilkkaaminen ja mustamaalaminen on hyväksyttyä.
Antimasculist backlash
Miesliikettä yritetään vaientaa leimaamalla se naisvihaksi ("antimasculist backlash"). Jotkut vastaavasti leimaavat feminismiä. Toiset taas arvostelevat juuri niitä feministejä, jotka vihaavat miehiä.
Miesten yleinen leimaaminen
Kirjassaan My Enemy, My Love (1992) Judith Levine tuo esiin, miten miesviha johtaa miesten kohtuuttoman yleistävään leimaamiseen lapsiksi, mammampojiksi, pettäjiksi, hylkääjiksi, hyväksikäyttäjiksi, pedoiksi, perversseiksi ja tappajiksi.[1]
Radikaalifeminismi
Charlotte Haysin mukaan "radikaalifeminismin miesvastaisuus on suodattunut laajalti kulttuurimme ... tämä asenne on niin läpitunkeva, että tuskin enää huomaamme sitä."[2]
"Miehet pitää tuhota"
Naisasialiitto Unionin Tulva-lehti kutsuu SCUMia "feminismin klassikkoteokseksi": "MIES ON BIOLOGINEN ONNETTOMUUS, kävelevä surkastuma, emotionaalisesti rampa, täysin kykenemätön empatiaan. Kaikki mihin mies koskee, muuttuu paskaksi. Mies on epätäydellinen nainen, jota riivaa pillukateus. Miehet eivät ole parannettavissa, vaan heidät tulee tuhota. SCUM taas on joukko itsenäisiä, röyhkeitä naisia, jotka ovat ottaneet asiakseen miesten täydellisen tuhoamisen."[3]
Radikaalifeministi Andrea Dworkin on arvostellut biologista determinismiä, joka "esiintyy yhä useammin feministipiireissä". Hänen mukaansa siinä miehet nähdään biologisesti alempiarvoisempina kuin naiset ja luonnostaan väkivaltaisina, niin että tarvitaan "gendercide" (miehet pitää surmata), jotta uusi yli-ihmisnainen ("new Übermensch Womon") voisi nousta.[4]
Radikaalifeministi Valerie Solanas sanoo SCUM Manifesto -julistuksessaan, että vaikka miehiä on aina ollut, kuten sairauksiakin, miehiä ei tarvitse tuottaa lisää, miestä ei tarvitse enää olla. Kun geneettinen kontrolli on pian mahdollista, "meidän tulee tuottaa vain täydellisiä olentoja, vailla vikoja kuten emotionaalinen vika, mieheys".[5][6]
Feminismi
Individualistifeministi Wendy McElroy sanoo, että jotkut feministit ovat määritelleet uudelleen feminismin näkemyksen miehistä "kuuman raivon käännyttyä kylmäksi vihaksi miehiä kohtaan". Hänen mukaansa osa feministeistä pitää kaikkia miehiä raiskaajina ja feministit ovat liittoutuneet poliittisen korrektiuden liikkeen kanssa.[7]
Tutkijat Paul Nathanson ja Katherine K. Young analysoivat kirjoissaan Spreading Misandry ja Legalizing Misandry feminismin inspiroimaa miesvihaa[8]. Christina Hoff-Sommersin mukaan feministinen miesviha johtaa suoraan naisvihaan: osa johtavassa asemassa olevista feministeistä vihaa naisten enemmistöä, joka rakastaa miehiä, Hoff Summers toteaa kirjassaan Who Stole Feminism: How Women Have Betrayed Women.[9]
Miestä saa pilkata medioissa, naista ei
Toimittaja Marja Sannikan mukaan Suomessa miesten pilkkaaminen ja vihaaminen on tavallista ja hyväksyttyä, naisten ei. Esimerkiksi bloggaaja voi julistaa vihaavansa miehiä muttei naisia. Kansalaisjärjestön edustaja ilmoitti pitävänsä miehiä lähtökohtaisesti uhkina. Presidentti Tarja Halonen vihjasi, ettei miehistä ole johtamaan koronapolitiikkaa - naisista vastaavaa vihjausta ei pidettäisi hyväksyttävänä. Toimittaja nosti esiin myös tuoreet kirjat "Minä vihaan miehiä" ja "Miten deittailla miehiä, kun vihaa miehiä?".[10]
Sannikan mukaan pojat joutuvat kasvamaan ilmapiirissä, jossa miehiä pidetään uhkina ja eitä saa pilkata.[10]
Miehiin kohdistuu myös asevelvollisuus, enemmän väkivaltaa ja vaarallisemmat työt. Töissä kuoli 2000-2019 peräti 592 miestä ja vain 44 naista. Miehiltä myös saa vaatia kaikenlaista.[10]
Ylen kulttuuritoimittaja Teemu Laaksosen mukaan mieheyttä käsitellään kulttuurissa ja mediassa lähinnä kielteisten puolten kautta, haitallisten stereotypioiden. Tyhmistä ihmisistä käytetään nimitystä "valkoinen heteromies". Ylen haastatteleman rehtorin mukaan puhe toksisesta maskuliinisuudesta tekee miehisyydesta tuomittavan massan. Hänen mukaansa yleistävä puhe miehistä tekee manosfäärin houkuttelevaksi monille.[11]
Manosfäärin vaikuttajat ovat toimittaja Louis Theroux’n dokumentin Matka manosfääriin mukaan usein isättömiä poikia, jotka projisoivat traumaansa muihin, eivät tyypillisiä konservatiiveja. He hakevat huomiota provokaatioilla ja tekevät siten rahaa.[11]
Tuomas Nevanlinnan mukaan vain konservatiivit puhuvat poikien puolesta, mikä ajaa poikia heidän joukkoonsa. Hänen poikapuolensa luulee, että tytöt ovat parempia ihmisiä kuin pojat.[11]
Rasistinen miesviha
Black male studies -tutkijat, mm. Tommy J. Curry, sanovat mustien miesten ja poikien kohtaavan mustiin kohdistuvaa miesvihaa.[12][13][14][15] Sukupuolentutkija E. C. Krell käyttää nimitystä "rodullistettu transmisandria" mustien transmaskuliinien kokemuksista.[16][17]
Institutionaalinen miesviha
Rikosoikeus
Yhdysvalloissa miehet saavat pidempiä tuomioita samoista rikoksista. Pienemmissä rikoksissa ero on vielä suurempi. Se riippuu paitsi sukupuolesta myös rodusta. Kriminologi Nathan A. Kruis kollegoineen totesivat tutkimuskirjallisuuden viittaavan mahdolliseen "institutionaaliseen miesvihaan" maan oikeusjärjestelmässä.[18]
Suomessa naiset saavat vakavista väkivaltarikoksista monta kuukautta lyhyempiä tuomioita kuin miehet. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan erilaiset rikostaustatkaan eivät riitä selittämään eroa. Osaselityksen tarjoavat rikospsykologian tohtori Angela Aholan tutkimukset, joiden psykologisten testien mukaan tuomarit, lautamiehet, syyttäjät, puolustusasianajajat ja poliisit kaikki tuomitsevat miehet ankarammin kuin naiset.[19]
Monien tutkimusten mukaan miehet saavat samoista teoista kovempia rangaistuksia. Tutkimusten mukaan "Miesten rikokset nähdään helpommin 'pahoiksi ja normaaleiksi', kun taas naisten 'mielenvikaisiksi ja epänormaaleiksi'."[20][21] Joskus tuomioiden erojen syyksi on veikattu, että naisilla olisi lieventäviä olosuhteita, mutta mainitussa tutkimuksessa faktat olivat täsmälleen samat.
Viitteet
- ↑ Levine, Judith (1992). My Enemy, My Love. Doubleday. ISBN 0385410794.
- ↑ Hays, Charlotte. 'The Worse Half'. National Review 11 March, 2002.
- ↑ Kompromissitonta miesvihaa 2000-luvulle Tulva. (luettu 27.11.2011).
- ↑ Dworkin, Andrea (Summer 1978). "Biological Superiority: The World's Most Dangerous and Deadly Idea". Heresies: A Feminist Publication on Art and Politics 2 (6). ISSN 0146-3411.
- ↑ Solanas, Valerie (1967). The S.C.U.M. Manifesto. Gifts of Speech: Women's Speeches from Around the World. Luettu 2007-12-28.
- ↑ Echols, Alice (January 1990). Daring to Be Bad: Radical Feminism in America, 1967-75, American Culture Series. University of Minnesota Press. ISBN 9780816617876. “SCUM Manifesto [...] was one of the earliest, wittiest, and most eccentric expressions of second-wave feminism. Solanas’s unabashed misandry — especially her belief in men’s biological inferiority — her endorsement of relationships between ‘independent women,’ and her dismissal of sex as ‘the refuge of the mindless’ contravened the sort of radical feminism which prevailed in most women’s groups across the country.”
- ↑ McElroy, Wendy (2001). Sexual Correctness: The Gender-Feminist Attack on Women. Harper Paperbacks. New York: McFarland & Company. Malline:ISBN, s. 4–6
- ↑ Nathanson, Paul; Young, Katherine K. (2006). Legalizing misandry: from public shame to systematic discrimination against men. Montreal: McGill-Queen's University Press. ISBN 0-7735-2862-8.
- ↑ Sommers, Christina Hoff (1995). Who stole feminism?: how women have betrayed women. New York: Simon & Schuster, 320. ISBN 0-684-80156-6.
- ↑ 10,0 10,1 10,2 Marja Sannikka: Miestä saa mollata 6.10.2020. Yle.
- ↑ 11,0 11,1 11,2 Essee: Miestä saa mätkiä, vaikka muuten vannotaan tasa-arvon nimeen Yle Kulttuuri. 11.8.2026.
- ↑ Bryan, Nathaniel (2021). "Remembering Tamir Rice and Other Black Boy Victims: Imagining Black PlayCrit Literacies Inside and Outside Urban Literacy Education" en. Urban Education 56 (5): 744–771. doi:. ISSN 0042-0859.
- ↑ Curry, Tommy J. (2018). "Killing Boogeymen: Phallicism and the Misandric Mischaracterizations of Black Males in Theory" en. Res Philosophica 95 (2): 235–272. doi:. ISSN 2168-9105.
- ↑ "Taking It to the People: Translating Empirical Findings About Black Men and Black Families Through a Black Public Philosophy" (PDF) (2018). Dewey Studies 2 (1): 42–71. ISSN 2572-4649.
- ↑ Johnson, T. Hasan (2022). "Is Anti-Black Misandry the New Racism?" en. Journal of Black Sexuality and Relationships 8 (4): 77–107. doi:. ISSN 2376-7510.
- ↑ Krell, Elías Cosenza (2017). "Is Transmisogyny Killing Trans Women of Color?" en. TSQ: Transgender Studies Quarterly 4 (2): 226–242. doi:. ISSN 2328-9252.
- ↑ "A trans pedagogy of refusal : interrogating cisgenderism, the limits of antinormativity and trans necropolitics" en (2021). Pedagogy, Culture & Society 29 (5): 679–694. doi:. ISSN 1468-1366.
- ↑ "Examining Sex- and Sexuality-Based Bias in Punitive Attitudes Toward Offenders Convicted of Intimate Partner Crimes: A Vignette Experiment" (2024). Crime & Delinquency 70 (13–14): 3532–3557. doi:. ISSN 1552-387X.
- ↑ Naisten väkivaltatuomiot ovat kuukausia lyhyempiä kuin miesten Aamulehti. 19.7.2012.
- ↑ Väitös: Miehet saavat kovempia tuomioita kuin naiset Helsingin Sanomat. 20.5.2010.
- ↑ Defendant's Gender Affects Length of Sentence, ScienceDaily (May 25, 2010)
Aiheesta muualla
Näistä tarvitaan tiivistelmät tälle sivulle: