Optimaalisen verotuksen teoria
Optimaalisen verotuksen teoria ei tutki "tulot maksimoivaa veroastetta" vaan sitä, miten verotuloja kerätään mahdollisimman pienin hyvinvointitappioin.
Optimaalisella verotuksella tarkoitetaan hyvinvoinnin maksimoivaa verotus. Äärimmäisen suurituloisilla optimaalinen veroprosentti on melkein sama kuin verotulot maksimoivat veroprosentti, koska heidän hyötynsä lisärahoista ovat vähäiset, kirjoittaa tohtori Heikki Pursiainen.[1]
"Skottilaisen talousnobelisti James Mirrleesin johtama ryhmä esitti vuonna 2010, että optimaalinen tuloveroprosentti olisi 56,6", Heikki Hiilamo kirjoitti. Tämä kuitenkin tarkoitti aivan ylintä marginaaliveroa.[1]
Laitavasemmistolaisen Emmanuel Saezin tutkimuksessa oli saatu tuo tulos maksimoimalla verokertymä suurituloisimmalta yksilöltä. Se koskee vain kaikkein suurituloisinta yksilöä eikä ihan häntäkään.
Tieteen sosiologit Jelveh et al. (2014) osoittivat, että taloustieteilijöiden tulosten numeroarvot heijastavat heidän ideologiaansa. Työn taloustieteilijät ovat yleensä vasemmistolaisia, joten vaikka heidän tutkimuksissaan optimiveroksi saatiin 41 %, tutkimus laski ideologianeutraaliksi optimiveroksi 33 %. Vastaavasti rahapolitiikan termistö oli yhteydessä oikeistolaisuuteen.[2][3][4]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 Heikki Pursiainen: Heikki Hiilamo ja miksi paras vero ei aina ole se korkein 19.4.2017. Libera.
- ↑ Economists Aren’t As Nonpartisan As We Think, ZUBIN JELVEH, BRUCE KOGUT and SURESH NAIDU, FiveThirtyEight Economics, DEC 8, 2014.
- ↑ Political Language in Economics, Zubin Jelveh et al., SSRN, December 6, 2014.
- ↑ http://emnlp2014.org/papers/pdf/EMNLP2014191.pdf
