Taloustiede

Taloustiede tutkii ihmisten taloudellista toimintaa (liittyi siihen rahaa tai ei), pitkälti kannustinvaikutuksia.

Gregory Mankiwin suositun Principles of Economics -oppikirjan mukaan taloudessa on mm. seuraavat 10 lainalaisuutta:

1. People face tradeoffs
2. The Cost of Something Is What you give up to get it ("vaihtoehtoiskustannukset")
3. Rational people think at the Margin (ks. "rajahyöty" eli hyöty yhdestä lisäkappaleesta)
4. People respond to Incentives (ks. kannustin)
5. Trade can make everyone better off (ks. suhteellinen etu)
6. Markets are usually a good way to organize economic activity (ks. markkinatalous)
7. Governments can sometimes improve market outcomes (ks. sääntely)
8. A country's standard of living depends on its ability to produce goods and services (ks. BKT)
9. Prices rise when the government prints too much money (ks. monetarismi)
10. Society faces a short-run tradeoff between Inflation and Unemployment

Libertaristien mielestä kohdan 7 eli hallituksen sääntelyn epäsuorat haitat ovat suurempia kuin hyödyt tai sitten ihmisten toiminnan sääntely on heistä vain sinänsä väärin. Useimpien taloustieteilijöiden mielestä korkean inflaation (kohta 10) salliminen on pitkällä aikavälillä silti haitallista, mm. monetaristien mielestä myös lyhyellä aikavälillä. Joillain liberaaleilla ei ole tämänkään vertaa muttia.

Finanssikriisin vaikutuksia

Suomen pankin johtaja, entinen kansantaloustieteen professori Seppo Honkapohja arvioi, että finanssikriisin ("toinen suuri taantuma") vaikutuksesta taloustieteeseen tulee muutoksia.

Makrotalousmallit eivät tarpeeksi korostaneet rahan, luotonannon ja velkaantumissyklien merkitystä - joskus taantumien syntyyn vaikuttaa finanssitalous eikä aina reaalitalous.

Hänen mukaansa mikrotalouteen perustuvat makrotalousmallit yksinkertaisimmillaan aliarvioivat palkkojen ja muiden hintojen sopeutumisen hitautta, minkä vuoksi niihin jouduttiin lisäämään arveluttavia viiverakenteita, jotta ne sopisivat yhteen havaintojen kanssa. Malleihin saatetaan joutua tekemään muutoksia, erityisesti toimijoiden rationaalisuusoletus on herättänyt keskustelua.

Rationaaliset odotukset

Rationaalisten odotusten hypoteesin sijalle on finanssikriisin jälkeen tarjottu entistä ahkerammin päätöksentekijöiden rajattua rationaalisuutta, etenkin behaviorismin suuntauksia [joista niistäkin libertaristit ovat saaneet taloustieteen Nobel-palkintoja] sekä oppimista kuvaavia malleja, joissa yksilön vajavaiset käsitykset talouden rakenteista kehittyvät havaintojen myötä. Toisaalta Nobelilla 2011 palkittu Thomas Sargent totesi, että jopa [vasemmistolaiset] Joseph Stiglitz ja Jeffrey Sachs käyttivät rationaalisten odotusten teoriaa perustellessaan Barack Obaman politiikkaa vääräksi.

Keynesiläisyys

Keynesin yleinen teoria on Honkapohjan mukaan hyödytön teorioita rakennettaessa, myös finanssikriisin jälkeen. Vesa Kanniaisen mukaan keskeisissä asiakysymyksissä tosiasiat osoittivat keynesiläisyyden vääräksi ja monetarismin oikeaksi.

Kriisin syyt

Honkapohjan mukaan kriisi oli seuraus vaikeuksista finanssijärjestelmän toiminnassa ja harjoitetun talouspolitiikan epäonnistumisesta, esimerkiksi 2000-luvun alun rahapolitiikkaa ja matalia korkoja on kritisoitu ja Kiinan ja Yhdysvaltain välinen epätasapaino myötävaikutti ongelmaan. Matalat korot kannustivat liialliseen riskinottoon ja hyvän kasvun ja matalan inflaation vuoksi asuntokuplaan ja velkaantumisen voimakkaaseen kasvuun ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Arvopaperistaminen ("subprime") heikensi lainanantajien kannustimia arvioida lainansaajan maksukykyä. Laumakäyttäytyminen, optimismin ja pessimismin aallot, epäsymmetrinen informaatio ja "too-big-to-fail"-ongelman moraalikato vaikeuttivat tilannetta. Honkapohjan mukaan markkinat eivät myöskään itsestään aina pysy tasapainossa. Vain osa ekonomisteista osasi ennakoida kriisin.

Talouspolitiikan arvostelua

Joskus taloustiedettä arvostellaan siitä, että se jättää liiaksi huomiotta epävarmuuksia, epätäydellisyyksiä ja kitkatekijöitä sekä käyttää liian monimutkaista matematiikkaa. Vuonna 2011 Nobel-palkitun professori Thomas Sargentin mukaan noin arvostelevat eivät ymmärrä tai tahallaan salaavat sen, että nykyinen taloustiede nimenomaan huomioi näitä tekijöitä hyvin syvällisesti, ja mitä paremmin ne tekijät halutaan huomioida, sitä monimutkaisempaa matematiikkaa se yleensä vaatii. Siksi tällainen arvostelu osoittaa älyllistä laiskuutta tai typeryyttä, ja jos nämä tekijät haluaa huomioida, pitää yleensä kääriä hihat ja opetella käyttämään matematiikkaa.

Taloustieteilijöiden konsensus

"Kun kysyt kahdelta taloustieteilijältä, saat kolme eri mielipidettä." Oikeasti taloustieteilijät ovat monista asioista melko yksimielisiä. Mankiwin luettelo eräistä keskeisistä yksimielisyyksistä esiteltiin tämän artikkelin alussa. Yhdysvaltain yleisradio NPR esitti seuraavanlaisen luettelon, jonka tekijöissä oli niin libertaari ja talousliberaali kuin vasemmistolaisiakin.

• Asuntolainan verovähennys pois. Se vääristää asuntomarkkinoita.
• Terveysvakuutuksen verottomuus pois. Se lisää terveysmenoja.
• Yritysvero pois. Jos voitot käytetään investointeihin, niitä ei pidä verottaa, se on hyvä asia, ja rikkaita ihmisiä voi verottaa muutenkin.
• Ansiotulovero ja työnantajamaksut pois. Ne lannistavat työllistämästä. Kulutusverot ovat parempia ja niistä voi tehdä progressiivisia.
• Hiilipäästövero. Se on kulutusvero ja vähentäisi päästöjä.
• Kannabis pitää laillistaa. Huumesota maksaa liikaa ja huumeiden laittomuus rikastuttaa rikollisjärjestöjä.

Econ Journal Watch -tiedelehdessä on useita artikkeleita taloustieteilijöiden konsensusmielipiteistä. http://econjwatch.org/section-archive/#do-economists-reach-a-conclusion Do Economists Reach a Conclusion?

Vuonna 2007 yhdysvaltalaisten taloustieteilijöiden konsensusmielipide oli

• Wal-Mart-kauppojen hyödyt ylittävät haitat (72 % - 15 %).
• Yhdysvaltalaiset säästävät liian vähän (70 %; 0 %: liikaa).
• Talouskasvu lisää hyvinvointia kehittyneissä maissa kuten Yhdysvalloissa (88 % - 2 %) (onnellisuutta: 48 % - 19 %).
• Kaupan esteet pitää poistaa (83 % - 10 %).
• Etanolitukiaiset pitää poistaa (55 %) tai kutistaa (23 %).
• Elinkauppa pitää sallia (70 % - 16 %).
• Työnantajia ei pitäisi olla pakko tarjota terveysvakuutusta (62 % - 25 %).
• Geenimuunneltuja kasveja ei pidä kieltää (82 % - 7 %).
• Terveydenhoitoammatteihin pääsyn esteitä pitäisi vähentää (64 % - 25 %)

Keskuspankin mahdollisen inflaatiotavoitteen pitäisi olla 2 % (myös ala- ja ylärajojen mediaani oli 2 %).

Vuokrasääntely pitäisi taloustieteilijöiden mielestä lakkauttaa. Silti sitä on 140 USA:n alueella jossain muodossa. Aineisto: EconLit: "Rent Control" ja näiden viiteartikkelit. Ne kattoivat myös vaikutukset (vuokra)asuntojen saatavuuteen, laatuun, vuokratasoon, kunnossapitoon, tulonjakoon sekä poliittisiin ja hallinnollisiin kustannuksiin, ja johtopäätökset olivat selkeästi vuokrasääntelyä vastaan.

Taksisääntely on ylivoimaisesti useimpien taloustieteellisten tutkimusten mukaan haitallista. Vastakkaisella kannalla olivat lähinnä vain eräät teoreettiseen mallinrakenteluun perustuneet artikkelit. Vaikka taksisääntelyn lakkauttamistapaukset on yleensä todettu nettohyödyllisiksi, nettohyödyt eivät olleet niin suuria kuin oli luultu. Tämä ehkä johtui siitä, että sääntely vapautettiin vain osittain tai kaikkia hyötyjä ei tutkimuksissa mitattu.

Lääkäripalveluja tutkineet taloustieteilijät katsovat yleisesti, että alan lisensointipakko estää tehokkaan palveluntuotannon ja hidastaa innovaatioita terveydenhuollossa ja sen koulutuksessa. Esimerkiksi alempitasoisia ammattilaisia voisi taitojen kasvaessa siirtää vaativampiin tehtäviin koulutuspakon sijaan.

Huumeiden laillistamisesta on konsensus asiaa tutkineiden taloustieteilijöiden kesken, dekriminalisoinnin suuntaan siirtymisestä vieläkin laajempi konsensus, ja myös kaikkien ekonomistien enemmistö on samoilla linjoilla.

Postireformeja tutkineiden tutkijoiden otoksen selkeä enemmistö kannatti jotakin postin yksityistämisen ja monopolin lakkauttamisen tai lieventämisen yhdistelmää. Otoksen tarkka edustavuus ei ehkä kuitenkaan käy ilmi artikkelista toisin kuin yllä siteeratuissa tuloksissa.

Taloustieteilijöiden vasemmistolaisuus

(ks. vasemmistolainen tiede#taloustiede ja vasemmistolainen taloustiede)

Jelveh et al. analysoivat 2000 ekonomistia. Näistä 60 % kannatti demokraatteja ja 40 % republikaaneja. Ekonomistien lahjoituksista 80 % meni demokraateille.

Jelveh et al. osoittivat, että työn taloustieteilijät ovat yleensä vasemmistolaisia ja kauppakorkeakoulujen ekonomistit konservatiivisia. Sana-analyysin mukaan kaikkein vasemmistolaisimmat termit olivat "jälkikeynesiläinen", "luotto-unioni" ja "liittovaltion varat". Korkealle sijoittuivat myös mm. "työmarkkinat", "pankkisektori" ja "Brookings paper". Oikeistolaisimmat termit olivat "free banking", "seteli", "riskirahasto" sekä monet rahapoliittiset termit.

Taloustieteilijät ilmeisesti valitsevat alansa poliittisen kantansa perusteella. Myös heidän numeeriset tuloksensa ovat heidän kantansa mukaisia. Kun esimerkiksi ekonomistit saavat optimaaliseksi veroasteeksi 41 % ja tämän joukon vasemmistolainen valikoituminen korjataan, saadaan ideologianeutraaliksi tulokseksi 33 %. Jelvehin et al. mukaan muutkin tulokset pitäisi korjata näin ennen poliittisten johtopäätösten tekemistä.

Editorien julkaisupäätökset tosin eivät riippuneet heidän ideologiastaan mutta ehkä arvioijien ideologiasta.

Ks. myös https://vapaasana.net/2015/05/07/ekonomistit-ovat-vasemmalla-etenkin-tyon-taloustiede-ja-veroasteen-tutkimus/

Oppi muuttaa liberaalimmaksi

Moni tutkimus viittaa siihen, että taloustieteen opiskelijoista vasemmistolaisimmat ryhtyvät tutkijoiksi mutta opin ja ymmärryksen lisääntyessä heistä tulee liberaalimpia. Professori Daniel Klein ym. osoittivat 16:n talouden Nobelin saajan siirtyneen kohti klassista liberalismia, 5:n pois. Monesta muustakin he löysivät melko pitävää näyttöä, lähes aina kohti. Yleensä harva ihminen muuttaa näkemyksiään täytettyään 25 vuotta.

Björn Wahlrooskin tajusi sosialismin aukot jo parikymppisenä lukemalla aiheesta, ja näyttö lapsuus/nuoruusasenteiden pinttymisestä väestössä on valtava.

Suurprojekti on myös tuottanut pitkät ja tarkat ideologiset elämänkerrat nobelisteista. Taloustieteen Nobel-muistopalkintoja on jaettu vuodesta 1971.

Liite 2 (s. 235/18) luettelee nobelistit liberaaleimmasta totalitaristisimpaan seuraavasti. Sulut tarkoittavat lisääntyvää epävarmuutta todisteissa. 1 Becker, Coase, Hayek, Friedman, Smith (Miller) 2 (Buchanan, Mundell, Ostrom, Stigler) ((Markowitz, Scholes)) 3 (Lucas, North, Prescott, Schultz) ((Kydland, Merton, Sargent, Williamson)) (((Allais, Nash))) 4 (Schelling) ((Harsanyi, Hicks, Phelps)) … 7 (Akerlof, Arrow, Diamond, Kahneman, Krugman, Modigliani, Sen, Solow, Stiglitz, Stone) ((Granger, Haavelmo, Klein, Lewis, Simon)) (((Aumann))) 8 ((Koopmans, Myrdal)) 9 Frisch, Leontief, Tinbergen ((Kantorovich))

Friedrich von Hayek ja Vernon Smith aloittivat sosialisteina kuten moni muukin. Friedman aloitti keynesiläisenä. Amartya Sen, Modigliani ja Kenneth Arrowkin olivat alun perin vielä selvästi vähemmän liberaaleja kuin myöhemmin.

Kenneth Arrow oli lapsesta asti sosialisti, mutta taloustieteen opintojen edetessä hänen sosialisminsa lientyi markkinaehtoisemmaksi sosialismiksi, jopa sekataloudeksi. Yhä vasemmistolainen Arrow julkaisi vielä viisikymppisenä artikkelit “Cautious Case for Socialism” (1978) ja “Two Cheers for Regulation” (1981).

Linkkejä: http://econjwatch.org/articles/the-ideological-migration-of-the-economics-laureates-introduction-and-overview http://econjwatch.org/articles/economics-laureates-responses-to-questionnaire-on-ideological-migration http://econjwatch.org/articles/ideological-profiles-of-the-economics-laureates

Taloustieteen vaikutus

Tieteenfilosofi Jaakko Kuorikosken mukaan taloustieteilijät pääsevät ratkaisemaan muidenkin yhteiskuntatieteiden ongelmia, koska he eivät vain kuvaile vaan pyrkivät myös testaamaan hypoteeseja, selvittämään syitä ja löytämään erot aiheuttavia tekijöitä. Koska sosiaalitutkimuksessa on vaikea järjestää ihmiskokeita, taloustieteilijät usein etsivät luonnollisen kokeen, joka jakaa ihmiset vertailukelpoisiin ryhmiin. Muiden yhteiskuntatieteiden tuotantoa on Kuorikosken mukaan usein vaikea käyttää mihinkään. Siksi se ei välttämättä näy poliittisessa päätöksenteossakaan.

Katso myös

• Talous ja taloustiede libertarismissa