Rooma
Rooma (753 eaa. - 476 jaa.) oli antiikin aikana joissain suhteissa melko kapitalistinen suhteessa useimpiin muihin maihin mutta silti yleensä kaukana nykyisten länsimaiden tasosta. Sääntelyn vähitellen kertynyttä painolastia väitetään syyksi sekä Rooman tasavallan että myöhemmin Rooman keisarikunnan tuhoon, mutta muitakin syitä oli, sääntelyä oli kilpailijamaissakin, ja tärkeimmistä tekijöistä ei ole konsensusta.
Cicero puhui suhteellisen vapaan yhteiskunnan puolesta.
Rooman tuho
Sosiaaliturva
Vuonna 58 eaa. hallitus alkoi jakaa Rooman kansalaisille viljaa ilmaiseksi. Yhä useampi maanviljelijä jätti maansa ja asettautui Roomaan. Vuonna 45 jo kolmannes kansalaisista oli viljansaajia. Ajan mittaan yhä suurempi osa alamaisista julistettiin kansalaisiksi.
Verotus ja hinta- ja palkkasääntely
Diocletianus (keisarina 284-305 jaa.) aloitti valtiolle kalliita rakennus- ja armeijaprojekteja. Tämän rahoittamiseksi hän korotti veroja. Verot tuhosivat keskiluokan ja kaupankäynti melkein loppui. Vuokraviljelijät (colonus) ja pienviljelijät eivät pystyneet maksamaan velkojaan ja heistä tuli käytännössä maaorjia. Maatilat tyhjenivät ja pellot metsittyivät. Konstantinuksen (306-337) aikana säädettiin viljelijän pakoyrityksen rangaistukseksi orjuuden kaltaiset olot, joissa viljelijä pantiin rautoihin tekemään pakkotyötä.[1]
Keisarit myös vähensivät rahojen hopeapitoisuutta ja painoivat paljon uusia kolikoita. Tämä aiheutti 15 000 prosentin inflaation. Diocletianus yritti estää inflaation määräämällä yli tuhannen tuotteen enimmäishinnat kuolemantuomion uhalla. Moni tuottaja lakkasi myymästä ja kaupankäynti loppui. Toiset myivät kalliimmalla salaa mustassa pörssissä. Diocletianus luopui vallasta (305) ja vähitellen hintoja ei enää valvottu.[1]
Johtava antiikin Rooman taloushistorioitsija, Michael Ivanovich Rostovtzeff, kertoo, että hinta- ja palkkasääntelyä oli käytetty usein myös ennen ja jälkeen Diocletianuksen. Diocletianuksen hintasääntely johti pahaan pulaan, ja väkijoukot saattoivat tappaa myyjiä saadakseen tavarat. Muodollisesti lakia ei kumottu. Myös korkea verotus vähensi työntekoa, säästämistä, investointeja ja kauppaa.[2]
Pakkoammatit ja maaorjuus
Diocletianus kiristi verotusta, määräsi velvoitteita eri ammateille, esimerkiksi kapteenit kuljettamaan viljaa ilmaiseksi ja takaamaan toimitukset omaisuudellaan. Hän määräsi ammatit periytyviksi isiltä pojille. Sosiaalinen liikkuvuus pysähtyi, innovaatiot, hieno taide ja suuret keksinnöt lakkasivat valtion säädellessä kaikkea.[1]
Tässä komentotaloudessa kaikkien piti palvella valtiota ilmaiseksi paitsi valtion työntekijöiden. Ihmiset ostivat lahjuksilla itselleen valtion virkoja niin, että valtion palkallisia oli enemmän kuin veronmaksajia.[1]
Kaupan väheneminen
Taloushistorioitsija Juha-Antti Lambergin ym. analyysi Rooman viimeisten yli 200 vuoden alamäestä on ehdolla parhaaksi kansainväliseksi tutkimuspaperiksi. Lambergin mukaan Rooma menetti alueita, syntyvyys laski ja väkeä siirtyy kaupungeista maaseudulle, kauppa luostareihin ja kartanoihin. Väestön väheneminen vähensi kauppaa, jolloin yhteydet ja alueiden sosiaalinen yhtenäisyys heikkenivät, samoin verokertymä, säännöt ja toimeenpano.[3]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Else Christensen ja Niels-Peter Granzow Busch: Verotus musersi Rooman (11/2021, sivut 34-39) Historia-lehti. 7.7.2021.
- ↑ How Roman Central Planners Destroyed Their Economy Foundation for Economic Education. 5.10.2016.
- ↑ Suomalaistutkija varoittaa: Rooman tuhon kaltainen katastrofi voi toistua, kun väestönkasvu lakkaa Helsingin Sanomat. 9.7.2017.
