SS
SS eli Schutzstaffel oli kansallissosialistien sotilaallinen organisaatio.
Suomalainen Waffen-SS-vapaaehtoispataljoona
Panttipataljoona eli suomalainen SS-pataljoona koostui vapaaehtoisista eikä tehnyt sotarikoksia. Suomi organisoi pataljoonan varmistaakseen Saksan suojan Neuvostoliiton uhkaa vastaan, mutta huhtikuussa 1943 se palasi Suomeen. Suurin osa ei kannattanut natseja mutta halusi saada laadukkaan sotilaskoulutuksen, puolustaa Suomea tai vastustaa kommunismia ja talvisodan epäoikeudenmukaisuutta.
Kirjan Koska kotimaa meidät lähetti (Docendo, 2016) kirjoittanut SS-mies Sakari Haikala (myöhemmin Sdp:n jäsen) tuomitsee natsismin ja "ohimenevän" uusnatsismin ja sanoo vastaanottokeskusten asukkaiden vainoamisen olevan "täysin väärin", mutta hänestä ainoa todella vaarallinen ääriryhmä Suomessa olivat kommunistit sodan jälkeen.[1]
SS-pataljoonalla Suomi halusi varmistaa Saksan diplomaattisen tuen Neuvostoliiton uhkaa vastaan. Suomi ei kuitenkaan suostunut jatkamaan pataljoonan toimintaa, kun kaksivuotinen sopimus päättyi huhtikuussa 1943.[2]
Jokipiin mukaan viidennes hyväksytyistä oli arvoiltaan radikaaleja oikeistolaisia, jollaisia suomalaisista oli vain 6-8 %. Noin 40 % oli 16-19-vuotiaita. Suurin ikäluokka olivat vuonna 1922 syntyneet, jotka saattoivat lähteä suoraan ylioppilaskirjoitusten jälkeen.[2]
Viimeinen suomalaisista SS-upseereista, Brynolf Palmgren, sanoi lähteneensä Saksaan saadakseen laadukkaan sotilaskoulutuksen sekä sen, miten koko kansa koki talvisodan epäoikeudenmukaiseksi. SS-joukoista hän ei tiennyt mitään ennestään. Palmgrenin mukaan keskitysleireistä ei lehdissä kerrottu, upseerioppilasryhmälle tosin kerrottiin juutalaisten voivan hyvin. SS-miehille tarjottiin propagandalehtiä, joiden vaikutuksen hän tajusi vasta Suomessa. Palmgren tuomitsee uusnatsit ja muut ääriliikkeet.[2]
Waffen-SS-joukoissa palveli vuosina 1941-1943 noin 1400 suomalaista, joista yli 250 kaatui. Lähdöllä oli valtion hyväksyntä, ja sotilaat taistelivat Saksan itärintamalla.[3]
Todennäköisesti jotkut tekivät sotarikoksia
Kansallisarkiston selvityksen mukaan hyvin todennäköisesti jotkut noin 1 400 suomalaisesta syyllistyivät siviilien tai sotavankien surmaamiseen SS-joukoissa. Alussa he eivät tienneet tuhoamistavoitteista ja pääosin he suhtautuivat kielteisesti siviilien ja sotavankien surmaamiseen. Käskyjä antoivat saksalaiset upseerit. Esimerkiksi tuolloin (2019) elossa olleista kahdeksasta SS-vapaaehtoisesta ei yhdestäkään löytynyt mainintoja väkivaltaisuuksiin osallistumisista.[3]
Ideologia
Muutaman suomalaisen sodanaikaisista päiväkirjoista löytyi antisemitistisiä näkemyksiä mutta paljon useamman päiväkirjassa tuomittiin juutalaisten julma kohtelu. Tutkimuksen mukaan kansallissosialistista aatetta levitti vain pieni osa SS-vapaaehtoisista.[3]
Kansallisarkisto korosti, että joitain poikkeuksia lukuun ottamatta vapaaehtoiset eivät kannattaneet rotuoppeja tai kansallissosialismia vaan halusivat turvata Suomen itsenäisyyden sekä suhtautuivat kielteisesti väitettyjä väkivallantekoja kohtaan. Yksittäisten tapahtumien tarkkaan arviointiin lähdeaineiston tarkkuus ei selvityksen mukaan riittänyt.[4]
Kansallisarkisto teetti selvityksen Lars Westerlundilla ja tutkimusapulaisella, ja ohjausryhmässä olivat muun muassa dosentit André Swanström ja Oula Silvennoinen, puheenjohtajana Jussi Nuorteva.[5] Kun omaiset syyttivät selvityksen tekijöitä ideologisten motiivien toteuttamisesta liian heikosti perustelluilla yleistyksillä, Kansallisarkisto irtisanoutui kaikista muista selvityksen tarkoitusperistä kuin asioiden kulun selvittäminen.[4]
"Ei tiedetä tehneen sotarikoksia"
Panttipataljoonan SS-divisioonan (Wiking) ei tiedetä tehneen sotarikoksia.[2] Suomen Waffen-pataljoona toimi Wiking-divisioonassa. Vuonna 2018 kuitenkin Kansallisarkisto aloitti selvityksen aiheesta. Esimerkiksi Hitler oli kehottanut ampumaan kiinnisaadut poliittiset upseerit, joita neuvostosotilaat itsekin vihasivat, koska näiden tehtävä oli ampua omia perääntyjiä. Jotkut vapaaehtoisista ovat voineet syyllistyä sotarikoksiin.
(Sotilasasiantuntija) Arto Pulkki kirjoitti, ettei tutkimus ole osoittanut Waffenin sotilaiden osallistuneen sotarikoksiin tai "muuten kunniattomaan toimintaan". Waffen oli joukkoyksikkö, jonka Suomen valtio kustansi ja jonka veteraaneihin sovelletaan sotavammalakia. Hänen mukaansa Waffen suunnattiin taistelutoimintaan, mikä auttoi välttymään sotarikoksilta.[6]
Sellainen on kuitenkin mahdollista, koska kaikissa armeijoissa oli sotarikoksiin syyllistyneitä, etenkin niissä, joissa sellaisiin määrättiin. Siinä missä puna-armeijassakin sotarikokset olivat systemaattisia, Suomen armeijassa ne olivat poikkeuksellista kurittomuutta. SS-pataljoonaan hakeutuneiden joukossa oli myös kansallissosialismiin myönteisesti suhtautuneita eikä vain kommunismia tai Neuvostoliiton tekemiä valloituksia ja uhkaa vastustavia.
André Swanström: Hakaristin ritarit
Kirkkohistorioitsija André Swanström julkaisi kriittisen Hakaristin ritarit -kirjan 2018. Professori emeritus Ohto Manninen kirjoitti, ettei teos täytä "historiantutkimuksen kriittisyys- ja laatukriteereitä". Sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen arvioi, että sen perusteella muutama vapaaehtoinen todennäköisesti oli mukana surmateoissa, mutta tutkimuksessa tehdään perusteettoman vahvoja yleistyksiä ja esitetään useita syytöksiä ilman riittävää näyttöä.[4]
Viitteet
- ↑ Suomalainen SS-mies, 93, tuomitsee uusnatsit: ”Häviää”, Uusi Suomi, 13.10.2016.
- ↑ 2,0 2,1 2,2 2,3 Viimeinen suomalainen SS-upseeri ei kadu taistelua Hitlerin riveissä – ”Uusnatsit käyttävät hyväksi ihmisten tyhmyyttä” Helsingin Sanomat. 6.1.2017.
- ↑ 3,0 3,1 3,2 Selvitys: Suomalaiset SS-miehet osallistuivat hyvin todennäköisesti juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamiseen Helsingin Sanomat. 8.2.2019.
- ↑ 4,0 4,1 4,2 SS-miesten läheiset vaativat ”häpäisevän” selvityksen oikaisemista Helsingin Sanomat. 14.7.2019.
- ↑ https://arkisto.fi/fi/kansallisarkisto/hankkeet/selvitys-suomalaisista-ss-miehist%C3%A4
- ↑ https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005874225.html Helsingin Sanomat. 24.10.2018.
