Taolaisuus
Taolaisuus (taoismi) "the natural way (tao) of freedom and non-interference"[1] on sekä Rothbardin että (vasemmistoliberaalin) Liberal Internationalin mukaan varhaisinta liberalismia.[2][3] Siinä missä taolaisuutta (mukl. Laozi eli Laotse) pidetään liberalismin suuntaisena,[4], konfutselaisuus assosioidaan konservatismiin. Tosin myös Konfutsen tärkein oppilas Mencius opetti vähentämään veroja, rangaistuksia ja sakkoja.[4] Kiinan valistusfilosofiksi kutsutaan Lockea edeltänyttä Huang Zongxia (1610-1695), joka vastusti despotiaa ja keisarin jumalallista valtaa.[4] Taolaisuus, konfutselaisuus ja buddhalaisuus ovat Kiinan kolme suurta filosofiaa.
Taolaisuuden perustaja Laozi (Laotse) ei ainakaan ole kaikilta osin historiallinen. Hänen väitetään kirjoittaneen taolaisuuden pääteoksen Daodejing. Toissijainen pääteos on Zhuangzin teos Zhuangzi.
Vähempi hallitus on parempi
Taolainen wu wei (wu-wci) -oppi on olennaisesti "jätä rauhaan".[5] Politiikassa tämä teki taolaisista ensimmäisiä liberaalin laissez-faire-politiikan kannattajia.[5] Laozin mukaan paras tapa hallita on olla hallitsematta.[5] Tästä muistetaan hänen sanansa: "Hallitse suurta maata kuin paistaisit pientä kalaa"[5] ja "Mitä enemmän kieltoja, sitä köyhemmiksi ihmiset tulevat." (Daodejing).[4]
Muutkin Kiinan klassiset ajattelijat kuin Laozi yhdistivät hyvään valtiovallan rajoitettuuden ja vaurastumisen.[4]
Historiallisuus
Taolaisuuden mukaista Laozia pidetään epähistoriallisena, mutta jokin osa hänen väitetyistä teoistaan voi kertoa todellisesta henkilöstä.[6] Zhuangzia pidetään todennäköisesti historiallisena, joskaan hänestä ei tiedetä juuri muuta kuin kirjoitukset.[6]
Zhuangzi - taolaisuuden pääfilosofi
Taolaisuuden isänä pidetään Laozia, mutta filosofian tärkein muotoilija oli myöhempi "filosofi Zhuangzi"[6] (Chuangtse, oik. Zhuang Zhou) (noin 369, Meng [nykyään Shangqiu, Henanin maakunta] - 286 eaa.).[7] Hänen pääteoksensa on kirja Zhuangzi, jonka seitsemän ensimmäisen luvun (teoreettiset "sisäluvut") kirjoittajan väitetään olleen eteläkiinalainen filosofi nimeltä Zhuangzi[7] ja muista (soveltavammat "ulkoluvut") osan tämän oppilaita[6]. Vaikkei Zhuangzin olemassaolosta olla varmoja, sisälukuja pidetään mm. yhtenäisyytensä vuoksi todella yhden ainoan henkilön kirjoittamina, mutta tästäkään ei ole yksimielisyyttä.[6]
"Ulkolukujen" anekdoottien perusteella Zhuangzi olisi ollut eksentrinen, ennustamaton ja huolettomasti pukeutuva tietäjä, joka ei piitannut omasta mukavuudestaan tai julkisuuskuvastaan.[7] Hän kieltäytyi Chu-valtion pääministerin tehtävistä välttääkseen hoviuran sitoumukset ja katsoi, että todella hyveellinen ihminen ei ole sitoutunut perinteisiin tai tarpeeseen parantaa maailmaa.[7] Hänen ihanteenaan oli riippumaton ihminen, joka oli yhtä taon kanssa.[7]
Zhuangzi sai vaikutteita enemmän sofisti-kielitieteilijä Hui Shiltä kuin Laozilta.[6] Zhuangzin opetukset vaikuttivat taolaisuuden lisäksi huomattavasti myös kiinalaiseen buddhalaisuuteen (etenkin zen), maisemamaalaukseen ja runouteen.[7]
Poliittinen moniarvoisuus ja auktoriteettien vastustus
Zhuangzin teksti osoitti, miten ei ole taota perimmäisempiä auktoriteetteja, ja päätyi relativismin kautta skepsismiin, avaramieliseen suvaitsevaisuuteen ja politiikanvastaisuuteen (ellei peräti anarkismiin).[6] Zhuangzin pluralismi sopii heikosti yhteen Kiinassa perinteisen poliittisen auktoriteetin kanssa.[6] Kilpailevat koulukunnat, konfutselaisuus ja mohismi olivat erimielisiä siitä, mitä taota pitäisi seurata, mutta yksimielisiä siitä, että koko yhteiskunnan pitäisi seurata yhtä ja samaa taota.[6] Zhuangzi vastusti tätä: ihmiset voivat toimia eri tavoin, mikään ei vaadi yhdenkään sellaisen taon sortamista, joka toimii jostain näkökulmasta.[6]
Zhuangzi kehottaa avoimuuteen taon erilaisia ääniä, näkemyksiä kohtaan.[6] Hän esittää usein ennemmin retorisia kysymyksiä kuin autoritatiivisia johtopäätöksiä.[6]
Ei tarvitse erakoitua
Toisin kuin ehkä Laozi, Zhuangzi ei usuttanut ihmisiä täydelliseen taohon, eroon kaikista sosiaalisista konventioista ja sosiaalisesta elämästä - sehän olisi estänyt vaikuttamisen muihin.[6] Zhuangzin mukaan konventiot auttavat kommunikaatiota ja ovat siten hyödyllisiä.[6]
Yhteys taohon uppoutumalla työhön
Zhuangzi myös ylistää "mystistä" uppoutumista toimintaan, esimerkiksi työnsä tai "tiensä" täydelliseen suorittamiseen (vrt. flow-tila), oli kyse sitten luutunsoittajan, teurastajan tai loogikon työstä.[6] Uppoutuminen tuottaa luonnollisen yhteyden omaan taohon.[6] Tämä piirre yhdistää taolaisuutta ja siitä vaikutteita saanutta buddhalaisen filosofian haaraa, zeniä.[6]
Viitteet
- ↑ What China Badly Needs Is Market Taoism, Cato.org 8.12.1999
- ↑ The Ancient Chinese Libertarian Tradition, Mises Daily: Monday, December 05, 2005 by Murray N. Rothbard, mises.org
- ↑ Lao Tsu, Liberal International
- ↑ 4,0 4,1 4,2 4,3 4,4 Don't Discount Chinese Liberalism, Liu Junning, Wall Street Journal, July 6, 2011
- ↑ 5,0 5,1 5,2 5,3 A Short History Of Confucian Philosophy, LIU WU-CHI (Wuji Liu), PH.D., Yale University, Penguin Books, Great Britain, First published 1955
- ↑ 6,00 6,01 6,02 6,03 6,04 6,05 6,06 6,07 6,08 6,09 6,10 6,11 6,12 6,13 6,14 6,15 6,16 Taoism, Hansen, Chad, The Stanford Encyclopedia of Philosophy (Spring 2012 Edition), Edward N. Zalta (ed.)
- ↑ 7,0 7,1 7,2 7,3 7,4 7,5 Zhuangzi, Encyclopaedia Britannica. Encyclopædia Britannica Online. Encyclopædia Britannica Inc., 2012. Web. 10 Jul. 2012
