Tasapainopalkka

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Taloustieteessaä tasapainopalkka tarkoittaa palkkatasoa, jolla työntekijöistä ei ole pulaa eikä ylitarjontaakaan. Liian korkealla palkalla kaikki työntekijät eivät mene kaupaksi (työllisty) ja liian matalalla palkalla halukkaita työntekijöiden ottajia (työnantajia) olisi enemmän kuin työntekijöitä on tarjolla. [1].

Ammattiliittoilla on tapana asettaa palkat yli työn tasapainohinnan, koska liittojen sisäpiiriläisenemmistö hyötyy tällaisesta ulkopiiriläisten jäädessä työttömiksi palkankorotuksen vuoksi. Tämä työttömyys on siis "tahdonvastaista" työttömien mutta "vapaaehtoista" ammattiliiton näkökulmasta. [2]

Miksei palkkoja koroteta, jos työntekijöitä ei saada?

Työnantajat kilpailevat työntekijöistä korkeammilla palkkatarjouksilla. Esimerkiksi siivousalalla kuitenkaan ei kannata tarjota korkeampia palkkoja, koska yritykset maksavat siivouksesta niin vähän, että korkealla palkalla työllistäminen olisi siivousyrityksille tappiollista. Toimeentulotuet kilpailevat palkkojen kanssa, joten matalapalkkatöihin ei välttämättä saa työntekijöitä.[3]

Ratkaisu olisi siis vähentää sosiaalitukia tai parantaa niiden kannustavuutta, jotta ne eivät ostaisi liian monta ihmistä pois töistä. Ansiosidonnaiset tuet saattavat olla vielä pahempi este.

Suomen pankin Lauri Kajanojan mukaan yritysten kannattavuus Suomessa on heikompi kuin ennen finanssikriisin alkua.[3] Työvoimaa ei siis yleensä kannattaisi palkata juurikaan nykyistä korkeammalla palkalla, ja monen kannattaa harkita nykyistenkin vähentämistä.

Katso myös

Viitteet

  1. Sullivan, Arthur; Steven M. Sheffrin (2003). Economics: Principles in action. Upper Saddle River, New Jersey 07458: Pearson Prentice Hall, 220. ISBN 0-13-063085-3. 
  2. TALOUSTIEDE TÄNÄÄN, kansantaloustieteen professori Jouko Ylä-Liedenpohja, 3. painos, Otava, 1995. Sivut 132-134.
  3. 3,0 3,1 Työvoimasta on jo paikoin pulaa – miksi ongelmaa ei ratkaista vain nostamalla palkkoja? Helsingin Sanomat. 22.4.2018.