Tone policing
Tone policing (suom. esim. sävypolisointi) tarkoitti argumentin väittämistä epäpäteväksi siksi, että argumentti oli esitetty tunteen vallassa (argumentaatiovirhe). Yleensä sillä virheellisesti viitataan tilanteisiin, joissa joku huomauttaa epäystävällisyydestä, vihapuheesta tai epäloogisuudesta.
The Friskyn Rebecca Vipond Brink korostaa, että jos sallit itsesi kirjoittaa muille hyvin vihaisesti ilman että he saavat protestoida siitä, olet kieltänyt heitä ilmaisemasta vihaansa siitä, miten kohtelet heitä. Hänen mukaansa alun perin tone policing tarkoitti vain tilanteita, joissa toisen argumenttia väitetään vääräksi tunteellisuuden vuoksi, eikä protestointia vihaista kohtelua vastaan.[1]
The Harvard Crimson -lehden Shubhankar Chhokra puoltaa sävypolisointia: on epäoikeudenmukaista torjua feministin viha valkoisia miehiä kohtaan tai Donald Trumpin kannattajien viha muslimeja kohtaan. Toisaalta moni käyttää tone policing -korttia hyökkäämään sitä vastaan, että argumentaatiolla tavoitellaan totuutta.[2]
Jussi Halla-ahon mukaan tone policing -kielto on kaksinaismoralistinen: mies ei kuitenkaan saa esittää asiaansa tavalla, jonka joku nainen kokee ikäväksi, koska naisella on oikeus "turvalliseen tilaan".[3]
Viitteet
- ↑ Rebecca Vipond Brink: Calling Out Tone-Policing Has Become Tone-Policing The Frisky. 7.9.2014.
- ↑ Shubhankar Chhokra: The Myth of Tone Policing The Harvard Crimson. 8.4.2016.
- ↑ Sisäministeri Ohisalo ilmoitti juuri tasa-arvon käsitteen radikaalista muutoksesta intersektionaaliseksi – Halla-aho: "Hierarkiassa alimpana on tietysti valkoinen heteromies" Suomen Uutiset. 25.6.2020.
