Vuoripuolue
Vuoripuolue oli mukana vallankumouksen alussa 1789 pienemmässä roolissa mutta nousi katumellakoiden, kiihotuksensa ja veritöiden kautta valtaan liberaalit syrjäyttäen loppuvuonna 1792. Robespierre kukisti maaliskuussa 1794 ensin Dantonin kanssa hébertistit (teloitettiin 24.3.), minkä jälkeen hän pystyi omine tukijoineen kukistamaan Dantonin siiven maaliskuun lopussa (teloitettiin 5.4.), lopulta lähes diktaattorin asemassa ollut Robespierre teloitettiin 28.7.
Termiä jakobiinit käytetään joskus synonyyminä vuoripuolueelle, joskin vuoteen 1792 jakobiiniklubi oli liberaalien johtama (kuten vallankumouskin) ja vuoripuolue oli sielläkin vähemmistönä.
Puolueesta mainitaan useimmiten Danton, Marat ja Maximilien Robespierre, mutta girondisti Charlotte Corday puukotti tappolistaa kirjoittavan Marat'n kylpyyn jo 13.7.1793.
Kolme pääsiipeä
Koko puoluekin oli epämääräinen (kuten myös pahin kilpailija, liberaalit girondistit), mutta sen merkittävimpinä siipinä[1][2] voidaan pitää seuraavia:
- Jacques Hébertin kannattajista käytettiin nimeä hébertistit, ja he olivat vuoripuolueen jyrkin siipi ("äärivasemmistosiipi", sekin rousseaulaisen[3] sosialistinen[4], mm. Varennes[5]; osin samaa väkeä oli Jacques Rouxin "Enragés", "raivoisat"), tosin Hébertiä ei aina lasketa vuoripuoluelaiseksi toisin kuin ainakin osa hänen kannattajistaan.
- Danton johti maltillisinta siipeä (joka sekin oli melko verinen muttei sosialistinen).
- Robespierre johti keskisiipeä (Saint-Just, Georges Couthon ym.), joka kannatti rousseaulaista sosialistis-totalitaarista ideologiaa ja oikeutti sillä toimintansa. Robespierren ja Saint-Justin hyökkäilyt omistusoikeutta vastaan eivät kuitenkaan saaneet laajaa suosiota, ja vallankumous oli julistanut omistusoikeuden pyhäksi ja koskemattomaksi.
Puolue
Puolueesta mainitaan useimmiten Danton, Marat ja Robespierre, mutta girondisti Charlotte Corday puukotti tappolistaa kirjoittavan Marat'n kylpyyn jo 13.7.1793.
Puolueella ei ollut yhtenäistä ideologiaa, vaan se oli kokoelma sekalaisia, toisiaan lähellä olleita ja tukeneita joukkioita ja yksilöitä.
Alussa sekä Vuoripuolue että muut pääosin kannattivat perustuslaillista monarkiaa, mutta vuonna 1792 girondisti Brissot'n aloitteesta puolueet kääntyivät kuningasta vastaan.
Tapahtumat
Nousu valtaan
Alusta 1789 kesään 1792 asti vallankumous oli enimmäkseen liberaalien johdossa. Vuosina 1792-1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (mm. "syyskuun murhat" 2.-6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)
Jo 26.9.1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta[6]. Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosien vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden[6]. Vuonna 1793 vuoripuolue pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti mm. liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.
Robespierre tuhoaa kilpailijansa
Hébertin kapinoivan äärisiiven Robespierre kukisti Dantonin kanssa[7] (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten hieman maltillisemman Dantonin siiven mm. korruptiosta (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen Robespierre oli pitkälti diktaattori.
Puhutaan myös Rousseauhun uskovien[6] Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista"[8].
10.6.1794 lopetettiin todistajien käyttö oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6. - 28.7. teloitettiin 1285 ihmistä. [6]
Robespierren tuho
27.7.1794 Saint-Justin puhuessa Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Alas tyranni!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren nuorempi veli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794. [6]
Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.
Sosialismi
- Radical revolution, World Civilizations: An Internet Classroom and Anthology, Washington State University, accessed Jan 3, 2011. Vuoripuolueesta.
- THE FRENCH REVOLUTION: A POLITICAL HISTORY 1789-1804. Sivut 125 - 144 kuvaavat vuoripuolueen sosialismia.
Viitteet
- ↑ III. L'HISTOIRE CONSTITUTIONNELLE FRANÇAISE, Cours : Introduction générale au droit public, Univ.-Prof. Dr. Christian Autexier. "C. La période montagnarde: L'élimination des factions : J. R. Hébert sur la gauche, G.-J. Danton sur l'aile droite des montagnards."
- ↑ The French Revolution: A Political History 1789-1804 Vol 3 by F. A. Aulard, Bernard Miall. 392 pgs.
- ↑ Radical revolution, World Civilizations: An Internet Classroom and Anthology, Washington State University, accessed Jan 3, 2011
- ↑ THE FRENCH REVOLUTION: A POLITICAL HISTORY 1789-1804 Tarkempi viite? Sivut 125 - 144 kuvaavat vuoripuolueen sosialismia laajalti mutta attribuoiko se sitä juuri Hébertisteihin tai sanooko kaikkien vuoripuoluelaisten olleen sosialisteja eikä vain enemmistön?
- ↑ http://www.angelfire.com/ca6/frenchrevolution89/revbios.html epäluotettava lähde
- ↑ 6,0 6,1 6,2 6,3 6,4 Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
- ↑ http://www.bbc.co.uk/dna/h2g2/alabaster/A689565
- ↑ Georges Couthon, Classic Encyclopedia (1911 Edition of the Encyclopaedia Britannica)
