Whig
Whigit oli Britannian liberaalipuolue vuosina 1688-1859. Tuolloin puolueet olivat lähinnä ryhmittymiä ja toinen suuri ryhmittyvä oli konservatiivipuolue "toryt".
1800-luvulla puolue vastusti orjuutta ja vaati vapaakauppaa, äänioikeuden laajentamista ja parlamentin valtaa yli monarkin. Se vastusti itsevaltiutta ja kannatti perustuslaillista hallintoa, klassista liberalismia, radikalismia, laillisuusperiaatetta
Loppuvaiheessa whigien kannatus tuli mm. liike-elämältä, toryjen mm. aatelisilta maanomistajilta ja hovin piiristä.
Viljalakien (1815-1846) vastaisen taistelun seurauksena konservatiivipuolue hajosi ja sen vapaakauppasiipi liittyi vähitellen whigien ja vapaakauppaa vaatineen radikaaliryhmittymän kanssa yhteen Liberaalipuolueeksi, mitä nimitystä käytettiin jo vuonna 1839, joskin virallinen perustaminen tapahtui vuonna 1859.
Nimi "whig"
"Whig"-pilkkanimi tarkoitti karjanajajaa ja sillä nimitettiin kuninkaan itsevallan vastustajia vuosian 1688-89 mainiossa vallankumouksessa.
Liberaalipuolue
Vaikka alunperin whigit olivat enemmistö liberaalipuolueessa, vähitellen muut tahot saivat sen valtaansa ja vanhoja whigejä erosi. Puolueen tunnetuin puheenjohtaja oli jo Peelin ministerinä ollut nelinkertainen pääministeri William Ewart Gladstone, joka myös ajoi kapinoivaan Irlantiin ratkaisuksi itsehallintoa ja jota kuningatar Victoria vihasi.
Erityisen epäwhigimäisen Joseph Chamberlainin valtakaudella puolue alkoi tukea protektionismia ammattiliittojen kanssa, joten 1900-luvun alussa whig-aate jäi pitkälti ilman omaa puoluetta.
Winston Churchill (1874-1965) oli vuonna 1908 kauppaministeri liberaalien hallituksessa mutta palasi vuonna 1924 konservatiiveihin 20-vuoden liberaaliuden jälkeen.
1920-luvulla työväenpuolueen nousu vähitellen marginalisoi liberaalit. David Lloyd Georgen johtaessa puoluetta vuoden 1929 vaaleissa puolue jo kannatti valtion interventioita. Lähes kuihtunut puolue aloitti lievän paluun juurilleen 1960-luvulla radikaalina keskustapuolueena.
Vuonna 1988 puolue yhdistyi SDP:n kanssa Liberaalidemokraattiseksi puolueeksi, joka 2000-luvulla on entistä enemmän palannut kohti klassista liberalismia.
