Tasa-arvo lain edessä
Tasa-arvo lain edessä tarkoittaa, että laki on sama kaikille.[1] YK:n mukaan tämä on erityisen tärkeää vähemmistöille ja köyhille.[1]
Lakien ja tuomarien on siis kohdeltava kaikkia samalla tavoin riippumatta sukupuolesta, etnisyydestä, uskonnosta, sosio-ekonomisesta taustasta ja muusta vastaavasta.
Käsite on klassisen liberalismin ydintä. [2][3]
Klassinen liberalismi
Klassinen liberalismi vaatii tasa-arvoa lain edessä, ei lopputulosten tasa-arvoa ("taloudellinen tasa-arvo" ym.).[2] Klassinen liberalismi ei hyväksy ryhmäoikeuksien edistämistä yksilön oikeuksien kustannuksella.[3]
Liberaalien mukaan ei siis saa syrjiä ketään edes siksi, että hän on ryhmästä, jolla asiat ovat keskimäärin hyvin ("positiivinen syrjintä"), eikä tukea ketään sillä perustella, mihin ryhmään hän kuuluu, korkeintaan sillä perusteella, miten hän itse tarvitsee tukea.
Feminismi
Alkuperäinen naisasialiike vaati nimenomaan klassisen liberalismin hengessä tasa-arvoa lain edessä sukupuolesta riippumatta.[4]
Vielä vuonna 1988 myöhempi korkeimman oikeuden tuomari Ruth Bader Ginsburg totesi: "Yleistykset siitä, millaisia miehet ja naiset ovat ... eivät voi ohjata minua luotettavasti tehtäessä päätöksiä tietyistä yksilöistä".[5] Esimerkiksi ACLUn naisten oikeuksien projektissa 1970-luvulla Ginsburg haastoi lait, jotka takasivat terveydenhoitoetuuksia virkamiesten vaimoille muttei virkanaisten miehille tai kielsivät naisia yksin pitämästä baaria.[4]
Sen sijaan jotkut radikaalifeministit ovat vaatineet laillisesta tasa-arvosta luopumista, koska heidän mielestään se ylläpitää heikompien ryhmien heikkoa asemaa. [6]
Historia
Aikalaisekseen melko liberaalina pidetty Ateenan johtaja Perikles on ensimmäinen tunnettu käsitteen puolustaja. Kuuluisassa "Perikleen hautajaispuhessa" vuonna 431/430 eaa. hän sanoi:
Valtiotamme sanotaan demokratiaksi: siinä on päätösvalta kansalaisten enemmistöllä eikä vähemmistöllä. Yksityisiä riitoja ratkaistaessa ovat kaikki kansalaiset tasa-arvoisia lain edessä, mutta arvonanto, jota henkilö jostakin syystä saa osakseen, ei perustu [...] kansanluokkaan, vaan hänen persoonallisiin ansioihinsa. Köyhääkään miestä ei hänen vaatimaton säätynsä estä etenemästä virkauralla [...] Olemme vapaamielisiä julkisessa elämässämme ja kartamme myös kansalaistemme jokapäiväiseen elämään kuuluvan toiminnan epäluuloista urkkimista. [7]
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 7., YK:n ihmisoikeuksien julistuksen 7. artiklan kuvaus, YK
- ↑ 2,0 2,1 Chandran Kukathas, "Ethical Pluralism from a Classical Liberal Perspective," in The Many and the One: Religious and Secular Perspectives on Ethical Pluralism in the Modern World, ed. Richard Madsen and Tracy B. Strong, Ethikon Series in Comparative Ethics (Princeton, NJ: Princeton University Press, 2003), 61 (ISBN 0-691-09993-6).
- ↑ 3,0 3,1 Mark Evans, ed., Edinburgh Companion to Contemporary Liberalism: Evidence and Experience (London: Routledge, 2001), 55 (ISBN 1-57958-339-3).
- ↑ 4,0 4,1 Feminist Jurisprudence: Equal Rights or Neo-Paternalism?, Michael Weiss and Cathy Young, Policy Analysis No. 256, Cato Institute, June 19, 1996, pages 1-2
- ↑ Jeff Rosen, "The Book of Ruth," New Republic, August 2, 1993, p. 19.
- ↑ Martha Chamallas, "Feminist Constructions of Objectivity: Multiple Perspectives in Sexual and Racial Harassment Litigation," Texas Journal of Women and the Law 1 (1992): 95, 131, 125.
- ↑ Thukydides: Peloponnesolaissota II.37.1-2.
