Kulkutaudit
Kulkutauti eli epidemia on tartuntasairaus, joka leviää suureen osaan jonkin alueen väestöstä.
Kulkutaudit ovat historiallisen vähäisiä
"Influenssapelko tuntuu haudanneen kokonaan alleen sen tosiasian, että moderni lääketiede, tiedonvälitys ja tehokas vauraus mullistivat 1900-luvulla Euroopan historian. Siihen asti elämä oli ollut loputonta ja toivotonta taistelua tartuntatauteja vastaan."[1]
"- - länsimaisen ihmisen riski kuolla kulkutauteihin on viimeksi ollut yhtä alhainen paleoliittisellä kivikaudella", kun "ihmisiä oli niin vähän, ettei ollut epidemioitakaan."[1]
Ennen "sairaudet veivät lapsista kolmanneksen ja rutot ja muut tappajat pyyhkäisivät aaltoina maan yli aina, kun edellisestä epidemiasta oli kulunut riittävän kauan."[1]
Vielä 1900-luvun alun molemmin puolin koleraepidemiat, ja 1900-luvun alussa espanjantauti ja "historian suurin tappaja, isorokko" herättivät suurta kauhua.[1]
Ennen "kansa oli pakkautunut ahtaisiin ja epähygieenisiin oloihin. Keskiajan kaupungit olivat saastaisia loukkoja. - - Kalliolaisessa yksiössä, jossa nyt köhii yksi opiskelija, saattoi sata vuotta sitten asua 12 ihmistä."[1]
Suomi
"Suomen historiassa tautien aiheuttamat väestökatastrofit ovat liittyneet nälänhätiin. 1690-luvun suurten kuolonvuosien aikana 30-40 % suomalaisista menehtyi. 1860-luvun [suurina] nälkävuosina taas alle kahden miljoonan väestöstä kuoli yli satatuhatta. Heikkokuntoiset ovat olleet kulkutaudeille helpoa riistaa."[1]
"On vaikea kuvitella pandemiaa, joka kykenisi nykyoloissa niittämään hautaan vastaavan määrän suomalaisia, ellei yhteiskunta ole jostain syystä sitä ennen romahtanut."[1]
