Matti Klinge

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Matti Klinge on historian emeritusprofessori. Hänessä yhdistyy sekä Venäjä-mielisiä että konservatiivisia elementtejä.

"Oikeistoprofessorien keskuudessa Klingeä pidettiin pitkään epäilyksenalaisena, ajoittain lähes kommunistina ja vähintäänkin Kekkosen lakeijana. ... Nationalistisen, päämäärään tähtäävän kansallisen historiankirjoituksen dekonstruktiosta tuli Klingen tutkijaprofiilin tärkein elementti." [1]

Vuonna 2014 Klinge puolusti Krimin liittämistä Venäjään.[2]

"Matti Klinge, joka vielä 2000-luvulla julkaistussa artikkelissa perusteli Neuvostoliitto-analyysiään pääsihteeri Nikita Hruštšovin 1960-luvulla esittämällä talousohjelmalla. Sen mukaan Neuvostoliiton oli määrä saavuttaa Yhdysvaltain elintaso 1970-luvulla. Se oli niin tökeröä propagandaa, että neuvostoviranomaiset itsekin ymmärsivät kerätä paperin pois jakelusta ja vaieta sen häveliäästi kuoliaaksi. Klinge käyttää sitä kuitenkin edelleen osoituksena Neuvostoliiton elinvoimasta."[3]

Persoona

Paavo Haavikko -vainajasta Klinge kirjoitti teoksessaan Yliopistoa ja Itämerta (2017): "Jo tuona iltana maaliskuussa huomasin Haavikon ilmeistä, että jotakin oli nyt tullut väliemme esteeksi: hän katsoi niin vihaisena saamaani Leijonan rintatähteä, joka oli korkeampi kunniamerkki kuin hänellä, ja jo aikaisemmin hän oli - kiinteistövälittäjän veljenä - yllättynyt kodistamme…nyt hän ymmärsi, että olin muutenkin ”korkeammalla tasolla” kuin hän oli luullut."[4]

Professori Yrjö Blomstedtin kirjoittamassa Klingen aiemman teoksen arvostelussa (1990) "purkautui kaikki se, mitä osa kollegoista Klingessä vierasti: … uhkarohkea faktojen ja mielikuvituksen rikas ristikkäisyys", kirjoitti toimittaja Markku Jokipii.[4]

Viitteet

  1. Yksille kommunisti, toisille porvari – Matti Klinge eteni muistelmissaan kolmanteen osaan Helsingin Sanomat. 22.1.2016.
  2. http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1417783628707.html
  3. Kun Suomen naruttajilta loppui köysi Helsingin Sanomat. 23.8.2011.
  4. 4,0 4,1 Matti Klingen ystäviä ja vihollisia. Kanava, 3.4.2017, nro 8.