Nollatyösopimus

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Nollatyösopimus tarkoittaa "tarvittaessa töihin kutsuttavia", "kutsutyöntekijöitä", "keikkatyöläisiä" tai "extraajia".[1] Sopimukseen on työajaksi merkitty työajaksi esim. "0 - 40 h/vko" - vastaavasti työntekijä saattaa solmia työsopimuksia monen työnantajan kanssa.

Kutsutyöntekijät saavat usein tuloja muistakin lähteistä, ja osalle nollatyösopimus sopii erittäin hyvin,[1] mm. opiskelijoille ja eläkeläisille.[2] Osalla on samanaikaisesti voimassa "nollatyösopimus" tai muu työsopimus useamman työnantajan kanssa.

Toisaalta osaa työntekijöistä vaivaa epävarmuus työmäärästä ja sairausajan tuloista.[2] Esimerkiksi opiskelijoille töitä välittävä Studentwork pyrkii rajoittamaan nollatyösopimukset tilanteisiin, joissa työn määrä aidosti vaihtelee, mutta toisaalta pitää niitä porttina työelämään ja tärkeänä tulonlähteenä.[3]

Suomen yrittäjien mukaan nollatyösopimuksia käytetään silloin, kun työntekijä tai työnantaja ei voi ennalta sitoutua tiettyyn työtuntimäärään, Suomen luottoluokituksen pudottamisen perusteluna olivat myös jäykät työmarkkinat, ja nollatyökielto vähentäisi entisestään työllistymismahdollisuuksia. [4][5]

Kutsutyöntekijät lasketaan usein osa-aikaisiksi työntekijöiksi, ja he saattavat saada soviteltua työttömyyspäivärahaa.[1]

Työnantaja- ja työntekijäjärjestöt pääsivät keskusteluissaan yksimielisyyteen siitä, että nollatyösopimuksia ei pidä kieltää.[6] Myös työ- ja elinkeinoministeriön selvityksessä päädyttiin siihen, että nollatyösopimusten kieltäminen ei ole perusteltua.[6] Joissain tilanteissa näet tarvitaan tilapäistä työvoimaa.[7]

Työnantajien mukaan nollatyösopimus alentaa rekrytointikynnystä. [2]

Osa nollatyösopimuksia käyttäneistä opiskelijoista on pelännyt joka vuosi kieltolakia, koska se tekisi heistä työttömiä ja toimeentulo romahtaisi.

Nollatyöntekijät usein eivät kuulu ammattiliittoihin.[6] Siksi SAK ei puolusta heitä vaan haluaa kieltää heidät.

SAK ja SDP vastustavat nollatyösopimuksia, koska ne vähentävät ay-liikkeen valtaa ja työntekijän työtunnit voi vähentää nollaan ilman YT-neuvotteluja.

Tämä tarkoittaa, että nollatyösopimuksilla voivat työllistyä nekin, joiden olisi vaikea saada muita töitä. Siksi kielto lisäisi työttömyyttä.

Voi kuitenkin olla tarvetta kehittää mallisopimuksia ja neuvoa työntekijöitä siitä, millaisia sopimusehtoja kannattaa suosia esimerkiksi mahdollisen työn vastaanottovelvollisuuden ehtojen suhteen. Sopimusvapauden tuottama parempi työllisyys parantaisi työntekijöiden asemaa, lisärajoitukset heikentäisivät työllisyyttä ja siten etenkin huonoimmassa asemassa olevien työntekijöiden neuvotteluasemaa ja työllisyyttä.

Yleisyys

Nollatyösopimuksissa usein sanotaan, että työntekijä kutsutaan tarvittaessa töihin (kutsutyösopimus). Tällaisia oli 23 000 henkilöllä vuonna 2012. Vuonna 2012 vuokratyötä teki 27 000 henkeä, ja heistä 30 prosentilla oli nollasopimus. [8]

Tilastokeskuksen mukaan nollatuntisopimuksella työskenteli 83 000 palkansaajaa vuonna 2014. Tässä määritelmässä laskettiin työsopimukset, joissa minimituntimääräksi oli sovittu 0. Lähes puolet oli alle 25-vuotiaita ja 65 % alle 30-vuotiaita. Naisia oli 57 %. [9]

Kolmikanta ja Sdp

SAK haluaisi nollatyösopimuksia sääntelevän lain, mutta työnantajat vastustavat ja Sdp ei haluaisi tehdä asiasta päätöstä ohi kolmikannan, minkä pj. Antti Rinne vahvisti vielä marraskuussa 2014.[8]

Viitteet