Paavo Väyrynen

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Paavo Väyrynen (s. 2.9.1946 Kemin mlk) on toiminut ulkomaankauppa- ja kehitysministerinä (kesk). Vanhasen II hallituksessa, kansanedustajana 1970-2003 sekä 2007-2011, ministerinä jo 1975 ja hän pitää itseään eräänlaisena poliittisena messiaana.

Keskustapuolueen pj. 1980-90. Keskustan K-linja eli neuvostomieliset nostivat hänet tiukassa äänestyksessä puheenjohtajaksi ohi Johannes Virolaisen. Kekkonen tuki Väyrystä jo vuodesta 1973[1].

Vuonna 1981 Väyrynen sopi Kokoomuksen kanssa keskustalaisen eduskunnan puhemiehen, Virolaisen, korvaamisesta kokoomuslaisella (Jussi Häikiö). "Kun hanke epäonnistui, hän kiisti sellaista koskaan olleenkaan." [2]

Vuonna 1990 Väyrynen jätti puheenjohtajuuden perintöprinssilleen Esko Aholle, mutta tämäpä ei ryhtynytkään oppi-isänsä marionetiksi, jolloin välit rikkoutuivat. Väyrynen erosi hallituksesta ja yritti kaataa hallitusta yhdessä opposition kanssa sekä lähetti presidentti Koivistolle kirjeitä, joiden mukaan Ahon takki oli tyhjä[3][4]. Vuoden 2000 presidenttiehdokkuudesta Aho haastoi Väyrysen ja voitti tämän selvästi jäsenäänestyksessä 1999[1].

Vuonna 2002 Väyrynen sai vain runsaat sata parista tuhannesta puheenjohtajavaalin äänestä[1]. Vuonna 2007 palasi kotimaanpolitiikkaan ja tunki itsensä puoliväkisin takaisin hallitukseen ulkomaankauppa- ja kehitysministeriksi, ja Vanhanen taipui. Vuonna 2009 hänen 27-vuotias lehdistöavustajansa Riikka Manner pääsi europarlamenttiin hänen ja koko Keskustan tuella. Yritti vuonna 2010 Keskustan uudeksi puheenjohtajaksi mutta sai vain pienen osan äänistä, kun tehtävään valittiin Mari Kiviniemi. Palasi ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleihin Uudenmaan vaalipiiriin, mutta putosi eduskunnasta.

Sisällysluettelo

Suomettuminen ja KGB-skandaali

KGB-skandaali

Vuonna 1989 paljastuu Väyrysen kirje, jossa hän "kertoo [ulkoministerinä!] neuvotelleensa syksyllä 1981 KGB-kenraali Viktor Vladimirovin kanssa siitä, miten Neuvostoliitto voisi auttaa [K-linjan Ahti] Karjalaista presidentinvaaleissa"[1]. Väyrynen on muutenkin pitänyt Vladimiroviin yhteyttä, jo vuonna 1979 hän utelikin tältä, miksi Neuvostoliiton suhtautuminen häneen ei ole "varauksettoman myönteinen"[1].

Väitöskirja 1988: Neuvostoliitto ja Euroopan kahtiajako säilyvät

Väyrynen väitteli 1988 Åbo Akademissa. Lehdistössä heti heikoksi arvosteltu Väyrysen väitöskirja arvioi Neuvostoliiton säilyvän sosialistisena suurvaltana ja kahtiajaon Euroopassa olevan pysyvä [1]. Vuonna 1989 Itä-Eurooppa vapautui sosialismista, vuonna 1991 Neuvostoliitto hajosi.

"Suomettumista ei ollut olemassakaan"

HS: ""Suomettumista ei ollut olemassakaan, se oli pelkkä saksalaisten oikeistopoliitikkojen keksintö", latasi Väyrynen täysin vakavalla ilmeellä."[5]

"Krim Venäjän protektoraatiksi"

Väyrynen esitti blogissaan 31.12.2014,[6] että Krim olisi autonominen osa Venäjää kuten Puerto Rico on autonominen osa Yhdysvaltoja. Hän myös kyseenalaisti Ukrainan hallinnon oikeuden päättää maan asioista, ja halusi Ukrainan pysyvän EU:n ja Naton ulkopuolella. Tätä pidettiin Venäjän liehittelynä. Keskusta irtisanoutui Väyrysen kommenteista. [7][8][9]

Uuden Suomen päätoimittaja kummasteli Väyrysen kirjoitusta ”itäisen naapurimaamme laajentumishaluja jossain määrin ymmärtävänä”.[10] Kokoomuksen kansanedustaja Timo Heinonen kummasteli: "toiselta itsenäiseltä maalta voi vallata maata ja maailmalla olisi ratkaisuna hyväksyä tämä?"[9]

Maaliskuussa 2015 Väyrynen väitti tiedotusvälineiden Ukraina-uutisointia hyvin yksipuolisesti. Ministeri Lenita Toivakka pitää tällaista kohtuuttomana ja korostaa, ettei Suomen pitäisi lähteä mukaan Venäjän informaatiosotaan ja yrityksiin rikkoa suomalaisen ulkopolitiikan yhtenäisyyttä. Hän muistutti Suomen median olevan tutkimusten mukaan maailman vapainta. Myös keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä irtisanoutui Väyrysen, Lehtomäen ja Anttilan media-arvostelusta ja sanoi, ettei se ole puolueen linja. Hänestä media on tasapuolinen. [11][12]

Korruptio: jalasmökki

Väyrynen nosti eduskunnan päivärahoja sillä verukkeella, että muka asuisi Keminmaalla. Oikeus totesi, että tämä ei ole totta, vaikka Väyrysellä onkin siellä jalaksille nostettu, siirrettävä, muutaman neliömetrin "jalasmökki", vaan Väyrynen perheineen asuu Helsingin Kruununhaassa 173-neliöisessä asunnossa. [13]

Paavo Väyrynen puolusti 6.6.2010 "voimakkaasti muun muassa vaalirahasotkuista ja puolueen jäsenepäselvyyksistä syytettyä keskustan puoluesihteeri Jarmo Korhosta"[14]

Kassakaappisopimus: "Voiko vitutukseen kuolla?"

Mauno Koivisto ei luottanut Väyryseen, ja Kalevi Sorsakin suostui keskustelemaan tämän kanssa vain "julkisen notaarin" ollessa paikalla (1985). Pelätessään olevansa punamultahallituksen ulkopuolella Väyrynen teki porvaripuolueiden kanssa salaisen kassakaappisopimuksen yhteisestä hallituksesta, jossa hän olisi pääministeri. [1]

Koivisto kuitenkin antoi Harri Holkerille (kok) tehtäväksi muodostaa hallituksen, jolloin "Väyrynen kysyi henkilääkäriltään, voiko vitutukseen kuolla?" (Väyrynen kertoi tämän Nyt-liitteen haastattelussa syksyllä 2009)[1].

EU:n ja liberalismin vastustaja

Väyrynen on ollut Suomen näkyvin EU-vastustaja mutta myös vaatinut Keskustaa pois liberaaliryhmästä europarlamentissa.

Kiristämällä ministeriksi

MTV3:n politiikan toimituksen esimies Timo Haapalan mukaan "Väyrynen lunasti nykyisen ministeripaikkansa kiristämällä" (2007, uhkaamalla muuten luopua kansanedustajanpaikastaan).[15]

Lentoemäntien ahdistelija?

"Paavo Väyrysen maine sai lähtemättömän kolauksen jutun ”Väyrynen lentoemäntien kauhuna” myötä." [16]

Väyrysen on myös raportoitu nipistelleen lentoemäntiä humalassa (vrt. [17])[4].

"- - juopuessaan hänestä tulee kömpelö koheltaja, jota avarasylisimmätkin naiset pakenevat viimeistään silloin kun hän ryhtyy uhkailevaan sävyyn käyttämään asemaansa hyväkseen." [2]

"Väyrystely"

Termiä väyrystely käytetään toisinaan synonyyminä "häikäilemättömälle pettämiselle"[18], toisinaan merkityksessä "jatkuva omien sanojensa korjailu", omien kantojensa toistuva muuttaminen, toisinaan väittäen, ettei kertaakaan muuttanut kantaansa.[2][19][20]

Välillä molemmat merkitykset ovat yhtaikaa läsnä, esim. kun vuonna 2003 Paavo Väyrynen lupasi eduskuntavaaleissa äänestäjilleen: "Jos tulen valituksi, en ole enää ehdolla Euroopan parlamenttiin". Hänet valittiin, mutta kuitenkin vuonna 2004 hän asettui ehdolle eurovaaleissa (ja valittiin ja asettui ehdolle 2007 eduskuntavaaleissa, ja valittiin, muttei suostunut sanomaan, tuleeko europarlamentista eduskuntaan, ennen kuin Keskusta lopulta lupasi hänelle ministerinpaikan, jos hän tulee).[21] Vrt. myös jalasmökkikohu.

Väyrysen sanotaan myös kääntävänsä vastoinkäymisensä muiden syyksi ja pakoilevan poliittisesti hankalien asioiden käsittelyä. Hänellä ei "ole rohkeutta pysyä kerran valitsemassaan - - kannassa, vaan yön yli nukuttuaan peruu eilisen kantansa yleisen mielipiteen pelossa usein vielä väittämällä, ettei ole ollutkaan sitä mieltä, lehtimiehet ovat vain vääristelleet häntä." Esimerkiksi Vietnamin venepakolaisten tuontia hän ensin vastusti mutta sitten väitti, ettei ollutkaan vastustanut. Hän "vaati margariinin hinnan korottamista, koska tuoreet tutkimukset ovat muka osoittaneet, että voi on terveellisempää kuin margariini. Kun joku kysyi Väyryseltä tarkemmin, mitkä tutkimukset ovat osoittaneet voin terveellisyyden, hän kiisti koskaan sellaista sanoneensa." [2]

Yksityiskohtia

  • Väyrynen väitti lukeneensa yhdessa viikonlopussa koko Dostojevskin tuotannon[17].
  • Aarno Laitisen mukaan Väyrynen ilmoitti jo koululaisena ryhtyvänsä presidentiksi ja on sairaalloisen itara. [22]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 1,5 1,6 1,7 HS kuukausiliite 1/2010, s. 32-36
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Tamminiemen Pesänjakajat, kirjoittajina Helsingin Sanomien poliittiset toimittajat esimiehensä johdolla, 1981. Sivut 39-43. WSOY:n versio
  3. Kymmenen uutiset, MTV3:n politiikan toimitus, 19.1.2010
  4. 4,0 4,1 "Kuinka moni muistaa Väyrysen toilailut?", MTV3.fi 19.1.2010
  5. "Väyrysen mielestä suomettumista ei ollut olemassa", Helsingin Sanomat 10.6.2010, s. A5
  6. http://www.paavovayrynen.fi/2014/12/31/poliittinen-ratkaisu-ukrainan-kriisiin/
  7. Keskusta irtaantui Väyrysen Venäjä-kommenteista, Helsingin Sanomat 3.1.2015.
  8. Paavo Väyrynen: Ulkopoliittisessa keskustelussa outo ilmapiiri, Aamulehti 2.1.2015.
  9. 9,0 9,1 Paavo Väyrysen ehdotus: Krim osaksi Venäjää, Iltasanomat 31.12.2014.
  10. ”Jos Paavo Väyrynen olisi Suomen presidentti…”, Uusi Suomi 2.1.2015.
  11. Kokoomusministeri ihmettelee keskustavaikuttajien puheita - "Hämmentävää ja kohtuutonta", Iltalehti 3.3.2015.
  12. Juha Sipilä IL:ssa Venäjä-syytöksistä: Minä en lähde arvostelemaan mediaa, JUHA-PEKKA TIKKA, Verkkouutiset 4.3.2015.
  13. Jalasmökki (HS 5.2.2009)
  14. Korhonen on ajojahdin kohde – häntä pitäisi kiittää, US 6.6.2010
  15. Kepu: Kuka uskoo joviaaliin Paavoon?, MTV3.fi 17.1.2010 (luettu 31.1.2010)
  16. Hymy – Suomen aikakauslehdistön suurin legenda, Hymy 8.10.2007
  17. 17,0 17,1 On totuuden aika, Pohjalainen 02.08.2009
  18. Kepu pettää aina (luettu 29.3.2009)
  19. VÄYRYSTELYÄ (luettu 29.3.2009)
  20. [1] (luettu 29.3.2009)
  21. Soinin tuplaväyryset (HS 29.3.2009)
  22. Pyrkyrien kuningas, IL 23.1.2010, Aarno Laitinen. Myös: "Hitleriltä lainatulla termillä 'tahtopolitiikka'"

http://fi.wikipedia.org/wiki/Paavo_V%C3%A4yrynen

Henkilökohtaiset työkalut