Poronhoito

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Poronhoito on arktisten kansojen elinkeino Euroopassa ja Aasiassa. Myös saamelaiset ja suomalaiset harjoittavat sitä, mutta Pohjois-Amerikan karibuja ei ole kesytetty.

Poro on samaa peuran alalajia kuin villi tunturipeura, josta se on kesytetty.

Suomessa porojen laitumet on laajalti kaluttu loppuun ja eroosio on viime aikoina kiihtynyt.[1]

Porotalous on tehokarjankasvatusta. Melkein koko porokarja on talvet aitauksissa keinoruokinnassa. Vaihtoehto olisi hidas nälkäkuolema. Porojen pääruokaa, jäkälää ei enää juuri ole, koska luonto ei kestä koko parisatatuhatpäistä porokarjaa.[1]

Helsingin yliopiston Kilpisjärven biologisen aseman johtaja Antero Järvinen kirjoitti, että porojen ylilaidunnus on Lapin tunturiluonnon suurin suurin uhkatekijä. Professori Järvinen on turhaan yrittänyt herättää poroväkeä, Saamelaiskäräjiä ja luonnonsuojelujärjestöjä julkiseen keskusteluun ongelmasta.[2]

Vuoden 1976 jälkeen jäkälän peittämä alue on vähentynyt 75 %, jäkälän biomassa yli 60 % Ylä-Lapin talvilaitumilla. Syynä on pitkälti ylilaidunnus. Poronhoidosta on tullut tarhauselinkeino. Lapin Kansan mukaan ylilaidunnusongelman havaitsee jokainen tunturissa liikkuva ja luonnon kuihtumisen uhreja ovat kaikki.[2]

Poronhoito on tunturiluonnon monimuotoisuuden suurin uhka, toisena ilmastonmuutos. Poronomistajat syyttävät näiden sijaan lähinnä metsien hakkuita, mutta HS-tiedetoimituksen esimies Jukka Ruukki kirjoittaa, että yliopistojen ja tutkimuslaitosten käsitys on toinen.[1]

Sisällysluettelo

Poronhoidosta porotalouteen

1970-luvulla Lapin poronhoito vaihtui porotaloudeksi[3] ja nimenomaan Suomessa porojen määrä kasvoi.[4][5]. Porot alkoivat kuluttaa jäkäliä entistä laajemmilta seuduilta lähes loppuun. [6][7][8][9] Paikoin alettiin käyttää jäkälän sijaan varpuja, heiniä ja saroja.[5] Talvilaidunten kuluminen on kuitenkin ollut Skandinavian pahinta Norjan Finnmarkissa.[5]

Talviruokinta

Porojen talviruokinta aloitettiin Suomessa 1970-luvun lopulla.[10] Nykyään se perustuu säilörehuun ja kuivaan heinään.[11] Lisäksi käytetään teollisia täysrehuja, lehdeksiä, kortteita, jäkälää ja luppoa.[11] Jäkälää kuljetetaan Lappiin autoilla suuria määriä Oulun korkeudelta jäkälänpuutteen vuoksi, esimerkiksi lähes 500 kilometrin päästä.[12][13][14]. Porot syövät talvella lehtipuiden taimia ja vahingoittavat männyntaimia, mikä voi tuhota taimikoita huomattavasti.[15]Esimerkiksi Saanan alarinteen koivikkolehto on tuhoutumassa ja tunturi luonto muuttumassa karummaksi.[12]

Kun jäkälä poimitaan laikuikkain, se elpyy vuosikymmenissä, Lapissa 60 vuodessa. Rehuja poroille syötetään 45 miljoonaa kiloa vuodessa. Talviruokintaa harjoittaa 48 Suomen 53 paliskunnasta.[12]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Jukka Ruukki: Porojen tehotuotanto on ympäristöriski HELSINGIN SANOMAT. 19.9.2016.
  2. 2,0 2,1 Avoimuutta poropuheisiin (pääkirjoitus) Lapin Kansa. 15.9.2016.
  3. Hallanaro 2002, s. 205
  4. Hallanaro 2002, s. 204
  5. 5,0 5,1 5,2 Bernes 1996, s 113
  6. Hallanaro 2002, s. 204, 205
  7. Valitut Palat 1989, s 319
  8. Tutkimustulos: Porojen laidunnus vähentänyt jäkälää rajusti
  9. Poro on pääsyyllinen jäkäläkatoon
  10. Helle, T. ja Jaakkola, L.: Transitions in Herd Management of Semi-Domesticated Reindeer in Northern Finland. Annales Zoologici Fennici, 22.1.2008. BioOne Online Journals. doi:{{#invoke:String|replace|{{#invoke:String|html_entity_encode|http://dx.doi.org/10.5735/086.045.0201}}||]}}].
  11. 11,0 11,1 Maijala, V., Kylmämaa, L., Majuri, K. ja Mustonen, J.: Porojen talviruokinnan hyvien toimintatapojen opas, s. 4-7. Poron lisäruokinnan, talvitarhauksen ja elävänä kuljettamisen hyvät käytännöt -hanke, 2013.
  12. 12,0 12,1 12,2 Kun Lapin poroilta loppuu ruoka, niin poromiesten on suunnattava etelään hakemaan jäkälää HELSINGIN SANOMAT. 25.9.2016.
  13. Poromiehet hakivat jäkälät Muhokselta
  14. Kainuusta viedään jäkälää Ylä-Lapin poroille
  15. PORO (Rangifer tarandus). Metsäntutkimuslaitos, 2000.

Aiheesta muualla

Henkilökohtaiset työkalut