Puolueettomuus

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Puolueettomuuspolitiikka

Paasikivi kannatti länsiliittoutumista

Paasikivi oli pessimisti ja halusi välttää jatkosodan. Siksi hän kannatti myönnytyksiä Neuvostoliitolle, kunhan ne rajoittuisivat vain välttämättömimpään, kunnes saataisiin aikaan sotilasliitto Ruotsin kanssa tai Saksan tuki.[1]

26.12.1940 päivätyssä kirjeessään Moskovasta Väinö Tannerille suurlähettiläs Paasikivi kirjoittaa: "Vanha neutraliteettipolitiikka ei ole valitettavasti ollenkaan riittänyt. Me noudatimme sitä tarkasti ja se päättyi sotaan. Tanska, Norja, Belgia ja Hollanti noudattivat sitä myös, mutta niiden on käynyt, kuten on käynyt. Samoin tekivät Baltian valtiot, Wiro, Latvia ja Liettua. Samoin Rumania ja Kreikka. Siis 10 valtakuntaa. Näin ollen on todettava, että se tie ei ole enää niin varma kuin ennen luultiin." Paasikivi silti katsoi, että Neuvostoliittoon tulee suhtautua väistelevästi, jopa joitain "nöyryytyksiä" hyväksyen, kunnes on varma tieto riittävästä ulkomaisesta avusta.[1]

Paasikiven mukaan oli virhe antaa Neuvostoliitolle aikaa ottaa kantaa hankkeeseen liitosta Ruotsin kanssa ultimaatumilla 6.12.1940. Neuvostoliiton lupaa ei pidä kysyä, vaan asiasta tulee saada ensin ehdoton sitoumus, että Ruotsi "seisoo rinnallamme koko sotavoimillaan. Nliitto on asetettava" jo tapahtuneen tosiasian eteen. Vasta tällöin Suomi voisi olla tiukka, mutta muuten pitää sovitella. Hän jatkoi pelkäävänsä, että maiden yhteinenkään voima ei riitä Neuvostoliittoa vastaan, vaan tarvittaisiin suurvaltaa. "Ja se ei voi olla muu kuin Saksa. Englanti ja USA eivät voi meitä jo maantietieteellisistä syistä auttaa, kuten äskeinen sotamme osoitti. ... Meillä on Saksassa erityisesti yksi hyvä ystävä, Göring."[1]

Kekkosen linja ja Paasikiven linja

NKP:n johtohahmo Otto Ville Kuusinen selitti vuonna 1963 SKP:n johdolle NKP:n tukevan Kekkosta jopa SKP:n kustannuksella siksi, että Paasikiven linja oli "vain välttämättömyyden pakkoon perustuvia rauhanomaisia suhteita" mutta Kekkosen linja toi "arvokkaan lisän vallankumoukselliseen teoriaan, koska ensimmäisen kerran kapitalistisen maan talonpoikaispuolue yhteistoiminnassa sosialismin leirin kanssa oli kuljettanut kehitystä eteenpäin tavalla, johon muutoin olisi tarvittu voimakas työväenliike ja joukkoliikehtiminen". "Neuvostoliitto tekisi äärimmäiset johtopäätökset jokaisesta ratkaisusta, joka merkitsisi paluuta Kekkosen linjalta Paasikiven linjalle." Kuusinen ei siksi itsekään käyttänyt ystävien kesken PR-termiä Paasikiven–Kekkosen linja. [2]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 Väinö Tanner. "Kahden maailmansodan välissä : muistelmia 20- ja 30-luvuilta". Painovuosi, 1966. Painos, 4. Kustantaja, Tammi. Sivut 254-268
  2. Ministeri Max Jakobson, "Väkivallan vuodet. 20. vuosisadan tilinpäätös II". Otava, 2001. ISBN 951-1-16581-X. Sivut 392 ja 479.