Sijaissynnytys

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Sijaissynnytys tarkoittaa sopimusta, jossa lapsi kasvaa lainakohdussa.[1] Useimmiten sijaissynnyttäjä on tulevien vanhempien lähisukulainen.[1] Sijaissynnytys on monelle naiselle ainoa keino saada oma biologinen lapsi[1], joskaan syntyvän lapsen ei välttämättä tarvitse olla tulevien vanhempien biologinen lapsi.

Eräissä maissa sijaissynnytys on laillista, toisissa kiellettyä kuten vuodesta 2007 Suomessa ja kolmansissa se on kiellettyä esimerkiksi muilta kuin heteropareilta tai esimerkiksi kustannusten korvaamista suuremmat palkkiot ("kohdunvuokraus") ovat kiellettyjä. Eräissä maissa tulevat vanhemmat tekevät sijaissynnyttäjän kanssa etukäteen sopimuksen adoptiosta tai lapsi on jo syntyessään laillisesti heidän.

Valtiot

Suomi

Suomessa sijaissynnytystä ei ollut kielletty ennen kuin vuonna 2007 säädettiin hedelmöityshoitolaki[2]. Mm. Väestöliitto järjesti sijaissynnytyksiä[1] ja maassa on parikymmentä sijaisssynnytyksellä alkunsa saanutta lasta[2].Vuonna 2011 oikeusministeriössä on alettu suunnitella sijaissynnytyksen rajoitettua laillistamista.[2][3][4]

Monet suomalaiset käyttävät yhdysvaltalaisten, venäläisten tai intialaisten klinikoiden palveluita sijaissynnytyksiin.[3]

Väestöliitto hoiti ainoastaan heteropareja.

Tammuz Nordic Surrogacy

Vuonna 2018 albanialaisnainen kantoi suomalaislääkäri Erkko Välimäen lasta Pohjoismaissa Tammuz Nordic Surrogacyn kautta. Välimäki ryhtyi sivutyönään neuvomaan Tammuzin kautta lapsia hankkivia suomalaisia. Albaniassa sijaissynnytys on laillista.[5]

Sijaissynnyttäjien kriteerit ovat, että naisen tulee olla vapaaehtoinen eikä hän saa olla liian köyhistä olosuhteista. Hänellä täytyy olla omaa kokemusta synnyttämisestä, eikä siinä ole saanut ilmetä komplikaatioita. Vapaaehtoisuus varmistetaan haastattelemalla halukas nainen ja järjestämällä tälle asianajaja ja tarvittaessa tulkki.[5]

Maistraatin henkikirjoittajan mukaan lapsi ei saisi Suomen kansalaisuutta, jos sijaissynnytys käy ilmi. Välimäki kertoo silti tekeillä olevasta sijaissynnytyksestään samassa artikkelissa.[5]

Ruotsi

Ruotsin lainsäädäntö on epäselvää.[6]

Yhdysvallat

Yhdysvalloissa sijaissynnytys on neljässä osavaltiossa kiellettyä ja muutamassa rajoitettua.[7] Erityisen suosittua maksullinen sijaissynnytys on Kaliforniassa.[8]

Useimmat sijaissynnyttäjät ovat 20-30-vuotiaita naimisissa olevia naisia, eivät alaluokkaa vaan työväenluokkaa. Väitetään, että sijaissynnytystä hyödyntävät vanhemmat ovat poikkeuksellisen lapsirakkaita. Useimmat välitystoimistot suosivat naisia, joilla on sekä halu auttaa että halu tienata. Vastustajia ehkä ohjaa pelko siitä, että raskauden, kasvattamisen ja geenien yhteys nykyään horjuu.[9]

Muut valtiot

Sallittua

Eräissä maissa maksulliset sijaissynnytykset ovat sallittuja, toisissa vain maksuttomat, ja monissa maissa on muita rajoituksia.

Sijaissynnytys on laillista muun muassa Belgiassa,[2] Hollannissa,[2] Virossa,[2] Englannissa[2] ja Kreikassa[2]. Georgiassa sijaissynnytys on ollut laillista vuodesta 1992.

Ukrainassa sijaissynnytys on laillista ja hoitoa tarvitsevia klinikoita on paljon.[10] Intiassa sijaissynnytys on laillista korkeimman oikeuden päätöksen perusteella.[11]

Israelissa maksullinen sijaissynnytys on laillista mutta vain valtion hyväksymin sopimuksin.[12] Vanhempien pitää olla samaa uskontoa tunnustava hedelmätön heteropari ja sijaissynnyttäjällä ei saa olla puolisoa.[13]

Palkkioton sijaissynnytys on sallittua Australiassa (paitsi Tasmania), Pohjois-Australiassa palkkioitakaan ei ole kielletty. [14]

Kanadassa vain maksuton sijaissynnytys on laillista.[15]

Täysin kiellettyä

Hongkongissa sijaissynnytys on laitonta.

Saudi-Arabia uskonnolliset viranomaiset eivät hyväksy sijaissynnytystä, joten siellä on sen sijaan tehty kohdunsiirtoja hedelmättömille naisille.[16]

Lait ja järjestelyt

Eräissä USA:n osavaltioissa lapsi on jo syntyessään tulevien vanhempiensa laillinen lapsi, ei sijaissynnyttäjän. USA:n 15 000 sijaissynnytyksestä vain 60:ssä on ollut juridisia ongelmia ja niistäkin vain pieni osa oli sellaisia, joissa synnyttäjä ei halunnut luopua lapsesta. [17]

96 %:ssa tapauksia ei käytetty synnyttäjän sukusoluja. Useimmat tulevat vanhemmat olivat heteropareja. Useimmiten sijaissynnyttäjälle maksettiin kymmeniä tuhansia dollareita, ja halukkaita synnyttäjiä klinikoilla on moninkertaisesti kysyntään nähden. [17]

Liberaalien kanta

Professori Bryan Caplanin mukaan liberaalit ovat Voltairesta asti korostaneet sitä, miten ihmisillä pitäisi olla oikeus tehdä sellaistakin, mistä toiset eivät pidä. Hänen mukaansa kuitenkin ei-liberaalienkin pitäisi kannattaa palkkiollisia sijaissynnytyksiä: ihmiselämän luominen on yleensä hyvästä ja vapaaehtoinen vaihto yleensä parantaa kaikkien osapuolten asemaa, myös palkkion saaneen sijaissynnyttäjän. [18]

Pääsääntöisesti liberaalit katsovat, että naisella on oikeus päättää omasta kehostaan, siis esimerkiksi solmia sopimus sijaissynnytyksestä ilmaiseksi tai palkkiota vastaan. Yleensäkään liberaalit eivät hyväksy vapaaehtoisen toiminnan kieltoja.

Tutkimukset eivät puolla väitettä, että näin vanhemmiksi tulleet olisivat keskimääräistä huonompia vanhempia, pikemminkin päinvastoin. Toisaalta liberaalit eivät yleensä hyväksy vanhemmuuden kieltämistä ennalta edes keskimääräistä huonommilta vanhemmilta - monellahan on mielipiteitä tai tilastoja siitä, miten tiettyjen ryhmien lapsille menee elämässä heikommin - vaikkeivät yleensä katsokaan vanhemmilla olevan oikeutta vahingoittaa lapsiaan.

Muita kantoja

Helsingin Sanomien mukaan sijaissynnytys tulee sallia mutta palkkiot tulee kieltää, jottei kukaan taloudellisessa ahdingossa oleva suostuisi rahan vuoksi sijaissynnyttäjäksi.[2]

Sijaissynnytysten siirtyminen ongelmamaihin

Perhesosiologi Juha Jämsän mukaan sijaissynnytysten kielto siirtää ilmiön ongelmallisiin kehittyviin maihin kuten Venäjään ja Intiaan, ja siksi tulisi harkita palkkioon perustuvan sijaissynnytyksen laillistamista Suomessa. [17]

Myös terveyskeskuslääkäri Hannu Kemppainen kannattaa sijaissynnytyksen laillistamista Suomessakin, jotta vastuista voitaisiin säätää lailla; lisäksi hänen mukaansa miesparitkin joutuvat nyt sijaissynnytyttämään lapsiaan kehitysmaissa.[19]

Tasa-arvo

Helsingin Sanomien artikkelin mukaan nykyinen lainsäädäntö on epätasa-arvoista, koska se sallii hedelmöityshoidot itsellisille naisille muttei sijaissynnytystä miehille.[5]

Adoptio

Itsellisen miehen on erityisen vaikeaa adoptoida lasta, koska nyt maailman vaurastuttua yhä harvempi enää antaa lapsiaan adoptioon, ja luovuttajamaat asettavat pariskunnat etusijalle.[5]

Raskauden riskit

Väestöliiton tutkija pitää pohtimisen arvoisena sitä, että sijaissynnyttäjään kohdistuvat raskauksiin liittyvät lääketieteelliset riskit, vaikka ne ovatkin pieniä. Toisaalta hän ymmärtää miesten raastavan lapsenkaipuun ja soisi kaikille haluaville lapsen.[5]

Äiti-lapsisuhde

Family and Child Psychology Research Centren (UK) vuonna 2002 tekemän tutkimuksen mukaan sijaissynnyttäjillä ei yleensä ollut vaikeuksia luopua kantamastaan lapsesta ja että vastaanottajaäidit suhtautuivat lapsiinsa lämpimämmin kuin lapsensa itse synnyttäneet äidit keskimäärin.[20]

Antropologisten tutkimusten mukaan sijaissynnyttäjät käyttävät useita etäännytysmenetelmiä raskauden aikana varmistaakseen, etteivät kiinnity lapseen.[21] Monet sijaisssynnyttävät pyrkivät kehittämään tulevan äidin emotionaalista kiintymystä kantamaansa lapseen.[22] Lapsen luovutuksen jälkeen sijaissynnyttäjien ylivoimainen enemmistö kokee voimaantuneensa sijaissynnyttäjäkokemuksestaan.[23] Kahdenkymmenen vuoden aikana tehtyjen kvalitatiivisten ja kvantitatiivisten tutkimusten mukaan suurin osa sijaissynnyttäjistä on tyytyväisiä, ei kiinnity kantamaansa lapseen ja on tyytyväinen sijaissynnyttämiseensä vielä kymmenen vuotta jälkeenpäin.[24] Jotkut pitävät sijaissynnytystä elämänsä tärkeimpänä tekona.[25]

Sopimukseton tila

Voi olla ongelmallista, jos lapsi on synnyttyään oikeudettomassa tilassa, jossa ei ole selkeästi määritelty, ketkä ovat hänen holhoojiaan.[5]

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Sijaissynnytys, Yle.fi Arkisto, 5.2.2002
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 2,4 2,5 2,6 2,7 2,8 Sijaissynnytys tulossa uuteen harkintaan, Helsingin Sanomat pääkirjoitus 22.5.2011
  3. 3,0 3,1 Sijaissynnytykseen uusi kanta syksyllä, Helsingin Sanomat 21.5.2011
  4. http://www.hs.fi/kotimaa/Sijaissynnytys+saatetaan+sallia+Suomessa/a1305545727306
  5. 5,0 5,1 5,2 5,3 5,4 5,5 5,6 Julia Thurén: Sijaissynnytys on Suomessa laitonta, mutta Erkko Välimäki haluaa oman lapsen – Siksi Albaniassa odottaa nyt pakastettu alkio, joka istutetaan pian sijais­synnyttäjän kohtuun Helsingin Sanomat. 19.7.2018.
  6. Hermerén, Göran (January 2011). "Surrogatmoderskap: Varför – och varför inte?" Swedish. Läkartidningen 108 (3): 68–69. 
  7. Map of laws by jurisdiction from The American Surrogacy Center (TASC)
  8. "Buying babies, bit by bit", 19 December 2006. 
  9. Rosemarie Tong: Surrogate Parenting Internet Encyclopedia of Philosophy. 2018.
  10. Surrogacy in Ukraine - Actual questions and answers (International Agency "Assisted Motherhood")
  11. The Associated Press. "India's surrogate mother business raises questions of global ethics", Daily News, 2007-12-30. Luettu 2008-07-14. 
  12. Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press.
  13. Weisberg, D. Kelly. 2005. The Birth of Surrogacy in Israel. Florida: University of Florida Press
  14. [1]
  15. Assisted Human Reproduction Act
  16. Grady, Denise. "Medical First: A Transplant Of a Uterus", New York Times, 2002-03-07. Luettu 2010-05-24. 
  17. 17,0 17,1 17,2 "Sijaissynnytys selvitettävä perusteellisesti", Juha Jämsä, perhesosiologi, puheenjohtaja, Sateenkaariperheet ry, Helsingin Sanomat Mielipide 25.5.2011
  18. An Alibertarian Case for Reproductive Laissez-Faire, Bryan Caplan, December 30, 2009
  19. "Pitäisikö sijaissynnytys sallia miespareja varten?", Helsingin Sanomat 5.7.2013, sivu B10.
  20. MacCallum, Fiona et al. 2003. Surrogacy: The experience of commissioning couples Human Reproduction, Vol. 18, No. 6, 1334-1342; Vasanti Jadva et al. 2003. Surrogacy: the experiences of surrogate mothers. Human Reproduction, Vol. 18, No. 10, 2196-2204; Golombok, Susan et al., 2004. Families Created Through Surrogacy Arrangements: Parent-Child Relationships in the 1st Year of Life. Developmental Psychology, v40 n3 p400-411
  21. Teman, Elly (2003) "The Medicalization of 'Nature' in the Artificial Body: Surrogate Motherhood in Israel," Medical Anthropology Quarterly 17 (1):78-98.[2]; Teman, Elly (2010) Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press.
  22. Teman, Elly. 2003. "Knowing the Surrogate Body in Israel," in: Rachel Cook and Shelley Day Schlater (eds.), Surrogate Motherhood: International Perspectives, London: Hart Press, pp. 261-280 [3]
  23. Ragone, Helena. Surrogate Motherhood: Conception in the Heart. 1994. Westview Books; Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press
  24. Teman, Elly. 2008. "The Social Construction of Surrogacy Research: An Anthropological Critique of the Psychosocial Scholarship on Surrogate Motherhood," Social Science & Medicine. Volume 67, Issue 7, October , Pages 1104-1112. [4]
  25. Teman, Elly. 2010. Birthing a Mother: The Surrogate Body and the Pregnant Self. Berkeley: University of California Press

Aiheesta muualla