Suomen 1990-luvun lama

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen 1990-luvun lama kesti noin 1990 - 1993. BKT romahti noin 11 %.

Sisällysluettelo

Laman syitä

Suomessa vapautettiin valuuttalainat mutta jatkettiin valuuttakurssin sääntelyä. Moni erehtyi ottamaan ylisuuria ulkomaisia lainoja tajuamatta, että niiden edullisempi korko kertoi devalvaatioriskistä. Tämä johti korkoriskeihin ja talouskuplaan. Kuplan puhkeaminen ajoittui idänkaupan romahtamisen kanssa yksiin, mistä syntyi Suomen 1900-luvun suurin lamakausi. Ehdoiltaan hyvin edullinen idänkauppa oli ollut viidennes Suomen viennistä, ja se oli kelpuuttanut niin surkeaa laatua, että sitä ei saatu kaupaksi vapaaseen maailmaan, jossa ihmiset saivat itse valita, mitä ostavat ja mistä.

Vahvan markan rahapolitiikka nosti korot pilviin ja teki yrittäjien elämän vaikeaksi. Sitten devalvaatio ja devalvoituminen tekivät lainoista ylikalliita. Konkursseja tuli paljon ja puoli miljoonaa suomalaista päätyi työttömäksi, suurelta osin myös idänkaupan romahduksen ja sen kerrannaisvaikutusten vuoksi.

Pyrkimys palkanalennuksiin

Vuonna 1991 Sdp:n Kalevi Sorsa yritti taivutella palkansaajajärjestöjä palkanalennuksiin, jotta irtisanomistarve olisi vähentynyt. Teollisuusammattiliittojen johtajat ymmärsivät tilanteen mutta tajusivat ratkaisun vaarantavan heidän uudelleenvalintansa ja sanoivat lopulta: "Ei meitä ole valittu alentamaan vaan korottamaan palkkoja". Reaalipalkat nousivat 5 %:n luokkaa pahimpanakin lamavuotena.

Työttömyyden pitkittyminen

Hystereesi-ilmiö selitti työttömyyden pitkittymistä. Nousukaudella ennen lamaa oli keksitty ansiosidonnainen työttömyyskorvaus, joka kannusti työntekijöitä olemaan ottamatta vastaan muita kuin hyväpalkkaisia töitä. Tämä pitkitti työttömyydet pariin vuoteen, minkä jälkeen moni oli syrjäytynyt ja toisaalta maan talous ei ollut saanut tarvitsemaansa työvoimaa. Ammattiliitot välittivät lähinnä vain töihin jääneestä sisäpiiristä eivätkä suostuneet työllisyyttä parantaneisiin palkkajoustoihin, joten työttömyys jäi pysyvästi korkeammalle tasolle.

Sdp:n kieltäytyminen hallituksesta 1991=

Maaliskuussa 1991 eduskuntavaalit hävinnyt Sdp kieltäytyi hallituksesta puheenjohtajansa Pertti Paasion aloitteesta, vaikka Paasio sanoi, että muut puolueet hyväksyisivät millaisen hallitusohjelman tahansa saadakseen Sdp:n hallitukseen. Päätöstä vastusti jyrkästi vain Tarja Halonen, joka uhkaili Paasiota puheenjohtajan vaihdolla, jos puolue jättäytyy oppositioon. Jo syksyllä 1991 näin kävikin. Toimittaja Unto Hämäläinen eduskuntavaalien 2015 alla, tekeekö Sdp tai Kokoomus saman tempun vaalitappion jälkeen.[1]

Sekä 1991 että 2015 tiedettiin, että lama, työttömyys ja leikkaustarve verottaisivat hallituspuolueiden kannatusta ja nostaisivat oppositiota.

Viitteet

  1. Sdp jättäytyi oppositioon 1991 – tässä tausta Helsingin Sanomat. 3.4.2015.

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut