Tapio Laakso

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Tapio Laakso on punavihreä poliitikko, ex-stalinisti Jaakko Laakson poika, Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liiton (VINO) puheenjohtajana vuosina 2006 ja 2007. Sitä ennen hän oli globalisaationvastaisessa liikkeessä ja Vaikuttavassa tietotoimistossa.

Laakso on sittemmin vetäytynyt jonkin verran taustalle nostaakseen avovaimoaan[1] Emma Karia, joka on Helsingin kaupunginvaltuutettu ja punainen hänkin, seurasi Laaksoa VINO:n puheenjohtajana. Marxilla on sijansa pariskunnan kirjahyllyssä[2]

Arvio Laaksosta

Soininvaaran blogin vakionimimerkki az sanoi 28.10.2008 lakanneensa äänestämästä vihreitä Laakson kaltaisten vuoksi ja viittaa mm. siihen, että ainakin aiemmin Laakso oli uusmarxisti.

"Vielä muutama vuosi sitten hän kannatti kirjoituksissaan italialaista uus-marxistista ajattelua (mm. Negri, Hardt, Suomessa Megafoni verkkolehti), enkä ole nähnyt, että hän olisi koskaan tehnyt tähän näkyvää pesäeroa. Hän on myös, useita vuosia myöhemmin, puolustellut mustahuppujen toimintaa Göteborgin yhteenottojen 2001 yhteydessä. Rajatonta maailmaa, ja avointa maahanmuuttoa ajava No-Border-liike on ideologisesti hyvin läheinen uus-marxismille, ja tottelemattomille, valkohaalareille. Joiden militantti versio mustahuput (“antifa”) ovat olleet."

"Kuukausi tai pari sitten Laakso tarjosi blogissaan ratkaisuehdotuksen kerjäläisongelmaan. Hän vaati, että kaikille tulisi antaa pysyvä oleskelulupa, kustantaa asunto, ja myöntää toimeentulotuki. (Siihen, että poliisi oli todistanut kerjäämisen olleen organisoitua ja järjestelmällistä hän ei nähnyt tarpeen puuttua. Ei myöskään nähnyt tarpeen kysyä, kuinka rahattomat olivat saaneet rahat lentolippuun. Ei myöskään siihen, että monet tulijoista olivat jättäneet taakseen maatiloja hoitamattomiksi. Eikä siihen, että tulijoista n. 5 nuoren porukka syyllistyi no-border-aktiivien heille tarjoaman majoituksen läheisyydessä alaikäisen suomalaistytön joukkoraiskaukseen, jonka jälkeen pakenivat Ruotsin puolelle.) Hän on aiemmin vaatinut pysyvää oleskelulupaa, asuntoa ja toimeentulotukea yleisluontoisesti KAIKILLE Suomeen tuleville, jotka tänne vain haluavat jäädä."

"Koskaan hän ei kuitenkaan ole käsitellyt rationaalisella tasolla sitä kysymystä, kuinka tällainen politiikka tulisi vaikuttamaan Suomen (tai alkuun ainakin Helsingin) sosiaalisektorin kantokykyyn? Mitä hän tekisi, jos ilouutisen kuultuaan, tulijoita olisikin äkistä useita ja useita tuhansia? Koska hän ei tätä kysymystä koskaan käsittele, ja kuitenkin ehkäpä näkyvimpänä yksittäisenä poliittisena sanomanaan kannattaa rajatonta maailmaa, niin hän on joko epärehellinen, tai todella pahasti ideologian sokeuttama."

"Hänen edustamansa rationaalisesti täysin perustelematon kanta on hyvin tyypillinen nuorille vihreille, ja mm. vinon kannattama. Markus Drake ei ollut kovin poikkeuksellinen vinolainen, vaan vain tavallista avoimempi sen suhteen, mitä hän todella ja aidosti yhteiskunnallisista kysymyksistä ajattelee."

"Osmo sanoo, että vihreät välttivät taistolaisuuden kirouksen, niin varmasti, mutta “cultural marxism” on nykyisten nuorten tulijoiden myötä ujuttautunut puolueen rakenteisiin hyvin syvälle. Tämän tieltä ympristökysymykset ovat jäämässä toissijaisiksi. Pääteemoiksi nousevat ilmaston ohella vähemmistöt, feminismi, monikulttuurisuus ja kansainvälisyys."

"Tämä kehitys on yksi niistä syistä, miksi itse en enää näissä vaaleissa vihreitä äänestänyt."

Viitteet

  1. Vihreille historiallinen vaalivoitto, Vihreä Lanka 26.10.2008
  2. Kirja josta puhumme tänään, Vihreä Lanka 5.2.2010