Yksityisrahoitus

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Yksityisrahoitus tarkoittaa usein jälkirahoitusmallia eli sitä, että valtio tai kunta ei osta vaan vuokraa tien, koulurakennuksen tai vastaavan. Sopimuskausi on yleensä kymmeniä vuosia, minkä jälkeen vuokraaja saa kohteen itselleen. Vuokra on sovittu ennalta ja myyjä vastaa kunnossapidosta ja laadusta sopimuskauden ajan.

Liberaalien kanta

Liberaalien näkemykset yksityisrahoituksesta hajautuvat. Liberaalit vaativat yleensä yksityistämään kaiken, jonka pitämiseen julkisella sektorilla ei ole hyvin painavia perusteita. Jälkirahoitusmalli ja muu ulkoistaminen on kuitenkin vain osittaista yksityistämistä, joka on huonosti toteutettuna huonompaa kuin se, että esimerkiki julkinen sektori rahoittaa hankkeen itse.

Siksi osa liberaaleista katsoo, että milloin jotakin toimintoa ei kannata yksityistää täysin, pitää empiirisin tutkimuksen selvittää ulkoistamisen hyödyt. Jos ulkoistaminen on tappiollista, yleensä se voidaan tehdä voitolliseksi tekemällä tarjouskilpailusta neutraalimpi ja korjaamalla kannustinvirheitä.

Hyötyjä

Hyvä puoli tässä on se, että yksityinen voi olla tehokkaampi rakennuttaja - etenkin tarjouskilpailun voittajan luulisi olevan tehokkain. Kun rakennuttaja maksaa myös ylläpitokustannukset parin vuosikymmenen ajan, sillä on kannustin tehdä laatua tavalla, jolla säästetään ylläpitokustannuksista.[1]

Haittoja

Toisaalta valtio tai kunta saattaa neutraalin huutokaupan sijaan tehdä mallin, jolla on käytännössä vain yksi mahdollinen tarjoaja/voittaja, tuottaakseen suosikkiyhtiölleen ylivoittoja. Lisäksi yksityinen taho joutuu yleensä maksamaan korkeampaa korkoa kuin valtio.

Katso myös

Viitteet

  1. Yksityisrahoituksen laajentamista tutkitaan, STT/Verkkouutiset 18.2.2000