Eugeniikka
Eugeniikka eli rodunjalostusoppi[1] tarkoittaa menettelyä, jossa toivotunkaltaisten ihmisten lisääntymistä kannustetaan tai ei-toivotunkaltaisten ihmisten lisääntymistä rajoitetaan. Eugeniikkaan saattaa sisältyä pakkosterilointeja. Näin eugeniikan harjoittajat toivovat parantavansa syntyvien ihmisten ominaisuuksia.
Eugeniikka ja romanien sterilointi
Sosialistisen Tšekkoslovakian sterilisaatio-ohjelma oli suunnattu vammaisia lapsia synnyttäneisiin naisiin, mutta ainakin 1970-luvulla steriloitiin enimmäkseen romaneja.[2]
Human Rights Watch raportoi, että Tšekkoslovakian kommunistiaikana steriloitiin huomattava määrä romaneja. Osa näistä raportoi tulleensa steriloiduksi sektion yhteydessä antamatta suostumustaan, osa tulleensa painostetuksi sterilointiin. Hallituksen romanikysymyksen komission muistiossa painotettiin romanien steriloinnin tärkeyttä ja valitettiin, että "takapajuisetkin romaninaiset osaavat laskea" saavansa lapsista enemmän rahaa valtiolta kuin steriloinnista, joten sterilointikorvausta pitää nostaa. [3]
Vasemmistolaisten aate
1900-luvun alkupuolella eugeniikka oli vasemmiston suosiossa. Mm. presidentti Theodore Roosevelt, H. G. Wells, Emma Goldman, George Bernard Shaw, Harold Laski, John Maynard Keynes sekä marxilaiset biologit J.B.S. Haldane ja Hermann Muller olivat sen puolestapuhujia, kun taas monet kristilliset konservatiivit pitivät eugeniikkaa tieteellisen eliitin yrityksenä "leikkiä Jumalaa." [4]
Sittemmin myös kansallissosialistit omaksuivat eugeniikan. Kansallissosialismin vasemmistolaisuudesta ks. Kansallissosialismi#Kansallissosialismi_ja_sosialismi.
Eugeniikka ei ollut pelkästään vasemmistolaisten aate, mutta sen vasenta puolta usein yritetään peitellä.
Ruotsin sosialistien eugeniikka
Kulttuuriantropologi Tapio Tamminen kertoo tietokirjassaan "Kansankodin pimeämpi puoli" siitä, miten sosiaalidemokraattisesta Ruotsista tuli 1920-1930-luvuilla maailman johtava maa eugeniikassa. Hänen mukaansa 90- ja 2000-luvun uusnatsismi Ruotsissa on seurausta tästä.[1]
Sosialidemokraattien valtaannousun jälkeen Ruotsissa tuli voimaan sterilisaatiolaki, kun valtion etu asetettiin yksilöiden edelle.[5] Pakkosterilisaatiolaki hyväksyttiin vuonna 1935. Neljännesvuosisadan kestäneessä projektissa steriloitiin 63 000 ruotsalaista, suuri osa pakotettuina tai painostettuna (27 000[6]). Steriloiduissa yliedustettuja olivat naiset (93 %), työväenluokka, romanit, tummaihoiset, mielenterveysongelmaiset ja kehitysvammaiset.[1]
Vuodesta 1920 sosiaalidemokraatit ovat olleet Ruotsin suurin puolue ja melkein jokaisen hallituksen pääministeripuolue, myös 1932-1976 keskeytyksettä, yleensä ainoa hallituspuolue.
Aloitteen rotubiologian tutkimuslaitoksen (Statens institut för rasbiologi, 1922-1958) perustamisesta teki kansanedustaja Wilhelm Björck (sd) asiantuntijoiden tuella, mutta se hyväksyttiin yli puoluerajojen. Laitoksen johtajan mukaan sosiaalisesti huono-osaiset ja tummahiuksiset edustivat "sekarotuja", joilla oli taipumus rikollisuuteen, mielisairauksiin ja idiotiaan. Valitettavasti ruotsalaiset, blondit, lisääntyvät hitaammin, joten huono aines pitäisi steriloida. Suomalaiset ja saamelaiset eivät saisi sekoittua ruotsalaisiin. Vuodesta 1958 Uppsalan yliopiston lääketieteellisen genetiikan laitos jatkoi tutkimuslaitoksen toimintaa.
Myös 1930-luvulla sosiaalidemokraattisessa puolueessa oli kannatusta eugeniikalle, ja puolue pysyi Ruotsin mahtipuolueena myös sodan jälkeen. Puolueen kansanedustaja Karl Johan Olsson julisti vuonna 1941: "Luulen, että on parempi mennä vähän liian pitkälle kuin ottaa riski epäkelpojen ja heikkomielisten jälkeläisten saattamisesta maailmaan". Myös [hyvinvointivaltion isät] Gunnar Myrdal ja Alva Myrdal hyväksyivät eugeniikan.[1]
10–20 % pitää steriloida?
Kirjassaan Väestökysymyksen kriisi Myrdalit puolustivat sterilointia. “Voi tuskin mistään näkökulmasta puolustaa sitä, että mielenvikaiset vanhemmat saavat synnyttää ja kasvattaa lapsia. Jokainen tapaus on liikaa.” “Uudelleen ja uudelleen tapaamme mm. naimattomien imbesillien äitien suuria lapsipesueita, joissa yhteiskunnan pitää elättää kaikki lapset ja näiden tuleva avoin epäsosiaalisuus ja rikollisuus aiheuttaa lisää huolia. Se, että joukkoa tiettyjä yksilöitä estetään tulemasta maailmaan, tuottaa myös merkittävää sosiaalista helpotusta täysin riippumatta siitä, mikä vaikutus tällä rajoituksella voidaan ajatella olevan väestöpohjan tulevaan laatuun. Alempiarvoisten lisääntymisen esteiden rakentamista sanotaan negatiiviseksi eugeniikaksi.” (s. 263)[7]
Myrdalien mielestä steriloinnin tulevasta laajentamisesta huolimatta jatkossakin väestössä tulee olemaan jokin määrä “imbesillejä, moraalisesti viallisia tai muuten vaikean perinnöllisen rasitteen omaavia.” (s. 264)[7]
Myrdalit katsovat, että “alempiarvoiset” yksilöt, 10 - 20 % väestöstä, on suurin ongelma, etenkin kun teknologinen kehitys jatkossa kiristää ihmisille asetettavia vaatimuksia. (s. 265)[7]
Nykyvasemmisto ei yhtä usein kannata rodunjalostusta, koska se usein kiistää biologian vaikutuksen persoonallisuuteen, menestykseen ja tuloihin, poikkeuksena homoseksuaalisuus ja transsukupuolisuus.
Viitteet
- ↑ 1,0 1,1 1,2 1,3 Ruotsi oli rodunjalostuksen suurvalta 1920–30-luvuilla Helsingin Sanomat. 25.1.2015.
- ↑ "Romanit - Osmanien valtakunnan paimentolaisista Itä-Euroopan lähiöasukeiksi", Historia 2/2013, sivu 31.
- ↑ Sterilization of Romani Women in the Communist Era, Human Rights Watch, in "“Struggling for Ethnic Identity: Czechoslovakia’s Endangered Gypsies”", August 1992.
- ↑ Steven Pinker, The Blank Slate: The Modern Denial of Human Nature, 2002. ISBN 0-670-03151-8. sitaatti.
- ↑ Risto Alatarvas: Siniset silmät, vaalea tukka ja nuhteeton moraali eugeenikkojen tavoitteena 25.8.2010. Suomen Akatemia. Viitattu 31.10.2014.
- ↑ Steriliseringsfrågan i Sverige 1935 - 1975 Historisk belysning - Kartläggning - Intervjuer
- ↑ 7,0 7,1 7,2 Kris i befolkningsfrågan, folkupplaga, Gunnar ja Alva Myrdal.
