Ilmastoahdistus
Ilmastoahdistus. "voiko hankkia lapsia tähän maailmaan", "ei tähän voi vaikuttaa", "Onko oikeutta olla näin hyvinvoiva, kun Tyynenmeren saaret uppoavat?" https://yle.fi/uutiset/3-10140284
Ahdistuneisuushäiriö ennustaa ilmastoahdistusta. Enempi tietämys ilmastonmuutoksesta ennustaa vähäisempää ilmastoahdistusta, joten lisätieto aiheesta saattaisi tutkijoiden mukaan lievittää pelkoja.[1]
Kansanedustaja Iiris Suomelan (25) mukaan 60-vuotias ei saa vähätellä 15-vuotiaan ilmastoahdistusta, koska hän ei elä ilmaston kanssa yhtä pitkään. Suomela kiinnostui politiikasta ilmastoahdistuksensa vuoksi.[2] (ks. ageismi eli ikärasismi)
43 % nuorista: "ihmiskunta on tuhoon tuomittu", epäröi lasten hankintaa
43 % 16-25-vuotiaista suomalaisista ajattelee, että "ihmiskunta on tuhoon tuomittu" (kansainvälisesti 56 %), 42 % epäroi lasten hankintaa ilmastokriisin vuoksi ja 54 % ajattelee hallituksen valehtelevan ilmastotekojensa vaikuttavuudesta (64 %), 38 % (36 %) katsoi hallituksen pohjaavan ne tieteeseen (2021). Maailman nuorista 75 % piti tulevaisuutta pelottavana.[3]
25 % suomalaisista – tai 7,5 %
Joka neljännessä suomalaisessa ilmastonmuutos on joskus herättänyt ahdistuksen tunnetta. Heistä 10 % (eli 2,5 % kaikista) koki sen erittäin voimakkaana ja 20 % (eli 5 % kaikista) voimakkaana. Yleisimmät tunteet olivat kiinnostus (58 %), turhautuminen ja riittämättömyys (44 %), voimattomuus (39 %) ja toivo (36 %), harvinaisin lamaantuneisuus (12 %). Yli 15-vuotiaista 22 % koki sanan "ahdistus" kuvaavan "melko hyvin" tuntemustaan ilmastonmuutoksesta ja 5 % "erittäin hyvin". Näin kokivat etenkin naiset, alle 30-vuotiaat, työttömät ja "ne, jotka joutuvat taloudessaan tinkimään lähes kaikesta". Yli 65-vuotiaat, yrittäjät ja miehet kokivat näin harvimmin. Masennusta ilmastonmuutoksen vuoksi ajatteli kokeneensa 9 % ja unihäiriöitä 5 %, epätoivoa 12 %.[4]
Suurin osa yläkouluikäisistä suomalaisista kuitenkin suhtautuu tulevaisuuteensa optimistisesti.[5]
Aina on ahdistuttu jostakin
Somessa asiaa on kommentoitu näin: "Luonnossa kulkiessa jättää toisinaan ikään kuin hyvästejä mielessään." "Ahdistaa se, että tunnen syyllisyyttä ylipäätään olemassaolosta." Samaan tapaan 1980-luvulla pelättiin ydinsotaa ja aidsia: Neuvostoliitto toi Eurooppaan ohjukset, joilla se voisi tuhota haluamansa Euroopan kaupungit viidessä minuutissa, jolloin Yhdysvallat toi omansa. Kymmenet tuhannet marssivat ydinaseita vastaan Helsingissäkin. Joka viidennen helsinkiläisen ennustettiin kuolevan aidsiin. Usein ihmiset kokevat, että "juuri nyt" tapahtuu historian suuri muutos.[6]
Pääkirjoitustoimittaja Annikka Mutasen mukaan ilmastonmuutos ei ole syy jättää lapsia tekemättä. Ennenkin nuoret ovat kokeneet maailmantuskaa, mutta isovanhempamme joutuivat 60 miljoonaa ihmistä surmanneeseen maailmansotaan, kun olisi pitänyt perustaa perhe, ja aiemmilla sukupolvilla oli nälänhädät, taudit ja isoviha.[7]
Alarmismi on yhtä haitallista kuin denialismi
Tietokirjailija Risto Isomäki koki syvää toivottomuutta vuoden 2000 tienoilla. Sitten uutiset ovat parantuneet. Hänen mielestään toivon luominen voi nyt olla tärkeämpää kuin varoittaa ilmastonmuutoksen uhista, mikä lamaannuttaa. Samasta syystä myös ilmastotieteilijä Michael Mann katsoo katastrofipornon olevan yhtä haitallista kuin ilmastonmuutoksen kieltäjien tiedevastainen propaganda. Vahingollisia ja liiallisia ilmastouhkakuvia on elokuvissa ja kirjoissa.[8]
Myös akateemikko Markku Kulmala, HY:n ilmakehätieteiden keskuksen (INAR) johtaja katsoo, että ilmastouhkien vähättelijöillä ja liioittelijoilla ei ole paljonkaan eroa. Trumpin ja Bolsonaron kaltaiset poliitikot ovat aiheuttaneet paljon haittaa, mutta yritysmaailma on nykyään voimakkaasti mukana ilmastotyössä.[8]
Ympäristöfilosofi Ville Lähde korostaa, että myös kahden ja kolmen asteen välillä on valtava ero. Ei pidä ajatella, että ilmasto-ongelma ratkeaa tai epäonnistuu, vaan siinä on eritasoisia onnistumisia.[8]
Ympäristöahdistuksen tutkija Panu Pihkala kertoo, miten uhkakuvaviesteistä huokuu henkilökohtaista katkeruutta ja traumojen siirtämistä eteenpäin. Hän muistuttaa, että uutisvirrassa korostuvat poikkeukselliset eli ikävät tapahtumat ja siksi se luo vinoutuneen kuvan todellisuudesta.[8]
Viitteet
- ↑ Zahra Asgarizadeh, Robert Gifford, Lauren Colborne: Predicting climate change anxiety. Journal of Environmental Psychology, 22.7.2023. Elsevier. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Jostain Iiris Suomelakin suuttuu - Iiris Suomela haluaisi puhua verotuksesta, mutta lipsuu toistuvasti puhumaan tasa-arvosta Helsingin Sanomien NYT-liite. 27.6.2019.
- ↑ Laaja tutkimus kertoo syvästä ilmastoahdistuksesta: Lähes puolet suomalaisnuorista epäröi lasten hankkimista ja ajattelee hallituksen valehtelevan Helsingin Sanomat. 15.9.2021.
- ↑ Kantar TNS Oy: Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin (sivut 13, 19, 27 ja 28) 24.6.2019. Sitra.
- ↑ Ilmastoahdistus vaivaa nuoria – sitä helpotetaan parhaiten päätöksillä, jotka lupaavat heille hyvän tulevaisuuden Kaleva. 14.7.2019.
- ↑ Saska Saarikoski: Saska Saarikosken essee: Tuhoa pelättiin myös 1980-luvulla, mutta koittikin toivon aika Helsingin Sanomat. 5.1.2020.
- ↑ Lapsia kannattaa tehdä ilmastokriisissäkin Helsingin Sanomat. 22.9.2021.
- ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 Tommi Melender: En tiedä, kuinka käy, mutta yritän silti (SK 33/2021 sivut 30-33) Suomen Kuvalehti. 19.8.2021.
