Jutta Urpilainen

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Jutta Urpilainen (s. 4.8.1975) valittiin 6.6.2008 SDP:n puheenjohtajaksi.[1] Hän on kasvatustieteen maisteri ja entinen luokanopettaja sekä kansanedustaja Kari Urpilaisen tytär. Eduskuntaan Urpilainen valittiin vuonna 2003 suoraan isänsä paikalle tämän jäätyä pois vaaleista.

Urpilainen on hävinnyt neljät vaalit peräkkäin, "epäonnistunut vielä pahemmin kuin" Mari Kiviniemi, joka luopui puheenjohtajuudesta.[2]

Kohu verotietämättömyydestä

3.9.2009 nousi kohu, kun Urpilainen määritteli suurituloisuuden rajaksi toisen veroluokan ylärajan, joka on vajaat 3000 euroa kuussa (35 300 euroa/vuosi). Jälkeenpäin Heli Paasio täsmensi, että raja kulkee noin 36 000 euron vuosituloissa. Ben Zyskowich tarjosi 4.9. tv-keskustelussa Urpilaiselle rajaksi noin 6000 euroa kuussa, ja Urpilainen omaksui Zyskowichin kannan.[3]

Seuraavalla viikolla Helsingin Sanomat testasi Urpilaisen muut verotiedot. Tentissä Urpilainen ei tiennyt, mitä ovat verokiila ("Liittyisikö se jollain tavalla progressioon. Olenko lähellä?" (ei lainkaan, 0 p.).), kansantalouden kokonaisveroaste (0 p.) tai marginaaliveroprosentti ("kertoo kokonaisveroprosentin", "kuinka kovaa verotetaan sivuansioita", 1/2 p., vaikka kumpikaan ei päde systemaattisesti).[4]

"Ei hallitse muitakaan asioita"

Tämän jälkeen lehdissä arvosteltiin laajalti Urpilaisen pätemättömyyttä, ja vielä 17.10.2009 HS:n pääkirjoituksessa korostettiin "Omien joukkojen julkinen kritiikki Sdp:n johtajistoa, erityisesti puheenjohtaja Jutta Urpilaista kohtaan kasvaa.", ja siteerattiin valtio-opin dosentti Pertti Timosta: "Urpilaisen lukemat ovat ala-arvoisia" sekä annettiin ymmärtää Arja Alhon pitävän Urpilaista tunarina. "SAK:n teollisuusliitot eivät ole katselleet hyvällä uuden puheenjohtajan puuhasteluja. Puolue ajelehtii: sillä ei ole linjaa, tai jos on, se on väärä, kuuluu kritiikki". Pääkirjoituksen mukaan Timonen ja Alho ovat Tuomiojan kannattajia.

HS pääkirjoitussivu 19.11.2009: "Urpilaisen hiljaisuus saattaa taas johtua siitä, että hän on vihdoin aloittanut sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo vuosi sitten: opiskella asioiden hallintaa". Pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen arvelee, että Heinäluoma saattaa pyrkiä Urpilaisen tilalle puoluejohtoon tai muuten keulapaikalle.[5]

”Hänen kerrotaan haluavan nähdä haastattelukysymykset etukäteen ja kyselevän kollegoiltaan, kuinka niihin pitäisi vastata.”

A-studion 2.12.2009 kuvauksia Urpilaisesta: ”Nykyään Urpilainen ei tunnu osaavan tehdä juuri mitään oikein.” ”Kaksi päivää olette pakoillut haastatteluja.” ”Lehtijutut Urpilaisesta viime ajoilta ovat melkein järjestään negatiivisia.” ”Puheenjohtajaa syytetään kokemattomuudesta, huonoista gallup-luvuista, vision puutteesta. Internet on täyttynyt Urpilaiselle naureskelevista videoista.” Urpilaisen kerrotaan pakoilevan haastatteluja. ”Demareiden puheenjohtaja on usein vaiti tai tavoittamattomissa, kun kyse on tärkeistä asioista.” ”Hänen kerrotaan haluavan nähdä haastattelukysymykset etukäteen ja kyselevän kollegoiltaan, kuinka niihin pitäisi vastata.”[6]

Vuoden 2010 puoluekokouksen yhteydessä "Puoluejohto oli ilmeisesti sopinut, miten kysymyksiin tästä aiheesta vastataan", koska Urpilainen vastasi toimittajille "täsmälleen samoin sanankääntein" kuin Heinäluoma mm. puheenjohtajan kiistattomasta vallasta. [7]

Uskottavuusongelma

"Mikään puolue ei ehdoin tahdoin halua puheenjohtajalleen Jutta Urpilaisen uskottavuusongelmaa" (Suomen Kuvalehti 7/2010, pol. toim. Tuomo Lappalainen, s. 58, 19.2.2010)

Valittiin imagosyistä

Sdp:n keski-ikä on yli 60-vuotta, joten puolue käyttää nuorehkoja imagonsa kohottamiseen. Tutkija Mari K. Niemen mukaan Urpilainen valittiin imagosyistä, vaikka hän oli ehdokasjoukon nuorin ja vailla ministerikokemusta[8]. Niinikään imagosyistä Sdp on järjestänyt muutenkin vanhojen mieskansanedustajien seuraajiksi harvoja puolueen piirissä olevia naisia kuten sukudynastoiden tyttäret Heli Paasio ja Jutta Urpilainen.

Vaalitappiot

HS 15.11.2009: "Sen jälkeen kun Sdp oli hävinnyt eduskuntavaalit keväällä 2007, puoluetta koskevissa uutisissa on toistunut yksi sana. Kriisi." Eero Heinäluoma, jolla oli "uskottavuusongelma", joutui lopulta eroamaan, mutta seuraaja, Jutta Urpilainen, menestyi vieläkin huonommin. "Tappioputki jatkui syksyn 2008 kuntavaaleissa ja kesän 2009 eurovaaleissa. Kuntavaalien jälkeen Tuomioja kritisoi Urpilaista 'unelmahötöstä', mutta eurovaalien jälkeen on puhuttu jo johtajuuskriisistä."[9]

Gallupit

8.11.2009 julkaistussa gallupissa Urpilaista piti hyvänä puheenjohtajana neljännes suomalaisista (kolmannes Sdp:n kannattajista). Ketään muutakaan demaria ei edes puolet pitänyt sopivana puheenjohtajana. Kokoomuksen vastaavat luvut olivat paljon parempia, Vihreidenkin hyviä, Keskustankin Sdp:tä parempia.[10]

14 000 euroa kahdesta kokouksesta

Lokakuussa 2010 nousi kohu, koska Urpilainen oli 2,5 vuoden Neste Oil -hallintoneuvostojäsenyydestään nostanut 13 900 euron palkkion vaikka oli osallistunut vain 2 kokoukseen 12:sta. Poliitikot käyvät ahkerammin niiden hallintoneuvostojen kokouksissa, joissa kokouspalkkiot ovat suurempia kuin kuukausipalkkio. Professori Jarmo Leppiniemen mukaan hallintoneuvostoissa on kyse enemmänkin rahan lahjoittamisesta kuin tehdyn työn korvaamisesta. [11]

Mielipiteitä

Ympäristö

Urpilainen esitti 3.12.2009 "teollisuuden sähköveron poistamista, puun myyntiä edistävää veroratkaisua ja telakkateollisuuden tukipakettia"[12].

Työmarkkinat

Urpilainen ei suostunut ottamaan kantaa 3.12.2009 kysyttäessä mielipidettä käynnissä olevista laittomista lakoista[12].

Verotus

Urpilaisen mielestä Matti Vanhasen tuore ehdotus hyvätuloisten veronkiristyksistä oli "populistista kikkailua" ja sen sijaan "kaikkien verotusta on kiristettävä, ei tosin työn verottamisen kautta", mikä tarkoittaa välillisiä veroja kuten arvonlisäveroa[12]. Teollisuuden ja metsänomistajien veroja hän halusi samalla vähentää.

Euro

Jutta Urpilaisen mukaan Espanjan vakuussopimuksen piti olla hyvin julkinen, lähinnä vain tilinumeroiden kaltaisia yksityiskohtia salattaisiin. HS:n toimittaja Jyrki Räikän mukaan sopimusta kuitenkin salailtiin monin tavoin. [13]

Viitteet

  1. ↑ SDP valitsi Jutta Urpilaisen puheenjohtajakseen Yleisradio 6.6.2008
  2. ↑ "Timo Soinin viimeisin virhe", Unto Hämäläinen HS, HS 7.4.2012, sivu D3
  3. ↑ Helsingin Sanomat 8.9.2009, s. A4
  4. ↑ Helsingin Sanomat 9.9.2009, s. A5
  5. ↑ Joko Jutta Urpilainen alkaa saada joukkoja taakseen?, HS 19.11.2009
  6. ↑ A-studio 2.12.2009 klo 21.05, TV1
  7. ↑ "Urpilaista arvosteltiin vain piilosta", Helsingin Sanomat 28.5.2010, s. A9
  8. ↑ Helsingin Sanomat 10.6.2010, s. A2, Vieraskynä
  9. ↑ Helsingin Sanomat 15.11.2009: "Pelastakaa puolue"
  10. ↑ Sdp:n Urpilaiselle ei kannatusta edes omilta, Helsingin Sanomat 8.11.2009 sekä pidempi HS-artikkeli 8.11.2009
  11. ↑ 14000€ todella helposti: ”Rahan lahjoittamista, ei työtä”, Uusi Suomi 6.10.2010
  12. ↑ 12,0 12,1 12,2 HS 4.12.2009: "Jutta Urpilainen ei ottanut kantaa laittomiin lakkoihin", ingressi: "Sdp ei hyväksy veronkorotuksia vain hyvätuloisille", Jyri Raivio/HS
  13. ↑ Nykysuomen sanakirja ei päde eurokriisiin, pääkirjoitussivu, HS 28.7.2012

Aiheesta muualla

(Kokoomuksessa oli useita sekä kannattajien että koko kansan suosimia ehdokkaita seuraavaksi puheenjohtajaksi, Sdp:ssä ei kumpienkaan, Keskustassa lievästi suosittuja, Vihreissä vähän paremmin)

Noudettu kohteesta ”https://liberalismi.net/w/index.php?title=Jutta_Urpilainen&oldid=6387”