Kaupungistuminen
Kaupungistuminen on talouskasvun tärkeitä tekijöitä mutta tapahtui Suomessa myöhään. Tiheän asun etuja ovat paremmat työmarkkinat ja palvelut. Siksi yhä useampi muuttaa kaupunkeihin.
93 % Suomen karttaruuduista (250 m x 250 m) oli asumattomia jo vuonna 2018. Päätoimittaja Ville Pernaan mukaan vääjäämätöntä kaupungistumiskehitystä ei pidä yrittää kääntää. Pernaan mukaan useimmat asuisivat maalla, jossa siellä olisi kaupungin edut.[1]
YK:n UNDESAn mukaan 84 % Suomen väestöstä asui kaupungistuneilla (urban) alueilla jo vuonna 2011.[2] Tilastokeskuksen jaottelun mukaan vasta 70 % suomalaisista asui kaupunkialueilla vuonna 2016. Nurmijärven kaltaiset kehysalueet (11 %) olivat mukana luvussa. Lisäksi 7 % asui kaupungin lähellä maaseudulla (kuten Askola), 6 % maaseudun keskustaajamissa, 11 % ydinmaaseudulla (Kauhava). Harvaanasutulla maaseudulla asui vain 5 %, vaikka se kattaa pääosan maasta, etenkin Itä-, Keski- ja Pohjois-Suomesta.[3]
Professori Mari Vaattovaaran mukaan harhaanjohtava "Koko maa asuttuna" -populismi on ongelmallista kuten myös "koko maaseutu kiinni" -retoriikka. Kiistely on kestänyt jo vuosisadan. Alueellistaminen on hänestä äärimmäisen vaikeaa ja kallista.[3]
Historia
Kaupungistuneilla alueilla asui 43 % suomalaisista vuonna 1950, 64 % vuonna 1970, 79 % vuonna 1990, 84 % vuonna 2010 ja 85 % vuonna 2015. Ennusteen mukaan myös 87 % vuonna 2030 ja 90 % vuonna 2050.[4]
Viitteet
- ↑ Lomatunnelmissa vastattu (32/2018, pääkirjoitus, sivu 7) Suomen Kuvalehti. 10.08.2018.
- ↑ Field Listing - Urbanization United Nations, Department of Economic and Social Affairs
- ↑ 3,0 3,1 Satavuotias kiista leimahti: Professori varoittaa kiivaan kaupungistumiskeskustelun luovan pohjaa trumpilaiselle populismille (32/2018, sivut 22-25) Suomen Kuvalehti. 10.08.2018.
- ↑ Data Query: Annual Percentage of Population at Mid-Year Residing in Urban Areas World Urbanization Prospects 2018. United Nations, Department of Economic and Social Affairs. Viitattu 12.8.2018.
