Pontus Purokuru

Liberalismiwikistä
Siirry navigaatioonSiirry hakuun

Pontus Purokuru on Kansan Uutisiin kirjoittava toimittaja ja Into Kustannuksen julkaisema kirjailija sekä Työstäkieltäytyjäliiton ideologi.

Purokuru on Kansan Uutisten blogisti. Into Kustannus Oy julkaisi hänen kirjansa KU:n toimittaja Emilia Kukkalan kanssa.[1] Sivullaan Purokuru kutsuu itseään toimittajaksi ja esittelee Kansan Uutisiin 2010-2012 kirjoittamiaan artikkeleita.[2]

Kriitikko Herman Raivion mukaan "Purokuru on tehnyt laiskottelusta ideologian ja se näkyy hänen ajatus- ja kirjoitustyössään.[3] Työstäkieltäytyjäliiton ideologian laajeneminen johtaisi kuvatun kaltaiseen taantumiseen kaikilla aloilla.

"Purokuru on kirjoittanut Anton Montin kanssa kirjan 1960-luvun yhteiskunnallisista liikkeistä", kertoo artikkeli, jossa Purokuru ja Animalian kampanjavastaava Veikka Lahtinen arvostelevat liberalismin hallitsevan ihmisiä "vapauden kautta. Saamme vapaan yhteiskunnan, joka samalla mahdollistaa kapitalismin ja pitää ihmiset tottelevaisina". Liberalismi ei enää "pidä lupaustaan".[4] Alkukesästä 2019 Lahtinen kuitenkin kirjoitti NYT-lehdessä "haluavansa ottaa etäisyyttä edustamaansa tiukkaan ja moralistiseen aktivismiin." "Olin asenteeltani hyvin ehdoton ja vaadin yhteiskunnassa tapahtuvalle sorrolle nollatoleranssia. Olin vihainen ja kiihkeä" SJW. "OMAKSUIN kritiikittömästi joukon sääntöjä ja ajattelutapoja, joita itseään intersektionaalisiksi feministeiksi kutsuvat ihmiset verkossa saarnasivat." Lahtisen mukaan hänen kuplansa jakoi ihmiset kolmeen kastiin: 1. "pyhät sorretut", jotka saivat tehdä mitä tahansa, 2. heidän puolustajansa, kuten Lahtinen, 3. "sortajat, jotka olivat roskaväkeä, joille sai sanoa mitä vain." Hän alkoi itsekin varoa sanojaan ja moni hänen ystävänsä kertoi, ettei uskalla enää osallistua verkkokeskusteluihin ollenkaan, koska pelkää sanovansa jotakin "väärää". Lahtinen on edelleen feministi ja antirasisti, mutta haluaa anteeksiantavamman keskustelukulttuurin.[5] Feministikirjailija Minja Koskelan mukaan tuollaiset ylilyönnit ovat tosiasia, jota pitääkin kritisoida. Myös koomikko Iikka Kivi kehui kirjoitusta. Twitterissä toivottiin myös, ettei siihen reagoitaisi kovin pahalla maalittamisella.[6]

Purokurun ja Emilia Kukkalan Luokkavallan vahtikoirat -kirja "väittää median olevan eliitin ja pääomien puolella." Kirjan pääasiallinen argumentointi keino on vahvistusharha ja "syvästi puutteellinen ymmärrys mediasta ja sen metodeista", kirjoittaa (vasemmistolaisena pidetty) toimittaja Oskari Onninen.[7]

Viitteet

  1. https://web.archive.org/web/20190111072355/https://www.journalisti.fi/artikkelit/2016/5/kiinni-jitte-elitistit/
  2. Pontus Purokuru, Aihearkisto: Kansan Uutiset Pontus Purokuru. Viitattu 28.12.2019.
  3. Herman Raivio: Laiskurin maa (Kirjasta "Römaani": "Purokuru on tehnyt laiskottelusta ideologian. Sen ei soisi silti näkyvän ajatus- ja kirjoitustyössä. Hän on ollut suomalaisessa kulttuuri-ilmapiirissä virkistävä tapaus, mutta päästää itsensä kirjoittajana liian vähällä") Suomen Kuvalehti. 20.12.2019.
  4. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018/09/20/aarioikeistolla-on-parhaat-bileet-vasemmistoajattelijat-selittavat-liberalismin
  5. Veikka Lahtinen: Olin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden soturi – kunnes halusin lopettaa sotimisen HS NYT. 26.8.2019.
  6. Essee feministipiirien ongelmista aiheutti somessa myrskyn, mutta kirjailija Minja Koskela sanoo verkkokeskustelun laantuneen HS NYT. 28.8.2019.
  7. Oskari Onninen: Konsultin­ varjo­nyrkkeily (SK 35/2022, sivu 54) Suomen Kuvalehti. 1.9.2022.