Regulatory capture

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Sääntelijän kaappaus (Regulatory capture, oikeastaan sääntelyelimen haltuunotto) tarkoittaa poliittista korruptiota, jossa yleistä etua suojelemaan perustettu julkinen sääntelyelin ajautuu ajamaan sääntelemänsä sektorin valtatahon asiaa.

Materialistinen kaappaus eli taloudellinen kaappaus tarkoittaa tilannetta, jossa sääntelijät toimivat edistääkseen aineellisia etujaan. Motiivina voivat olla lahjukset, poliittiset lahjoitukset tai sääntelijän pyrkimys varmistaa hallituksen rahoitus sääntelyelimelle, jossa hän on töissä, tai pyrkimys saada palkinnoksi parempi työ alan yrityksessä.

Ei-materialistinen kaappaus eli kulttuurinen kaappaus: sääntelijä samaistuu säänneltävään tai alkaa ajatella tämän tavoin. Teollisuus voi saada tämän aikaan lobbaamalla. Yritysten työntekijät voivat myös olla sääntelijöiden opiskelutovereita, kollegoja ja ystäviä.

Ministeriöt

Mikko Kiesiläisen ja akatemiaprofessori Johanna Niemen mukaan moni Suomen ministeriö pitää säänneltävien puolta. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriö vastustaa apteekkialan kilpailua, maa- ja metsätalousministeriö puolustaa miljardiluokan maataloustukia ja sisäministeriö edustaa poliisien katsantokantaa. Ratkaisuksi kaksikko ehdottaa, että Ruotsin tapaan ministeriöistä luovutaan ja valtioneuvosto toimii yhtenä virastona.[1] Jo syksyllä 2015 hallitus selvitti asiaa.[2]

Esimerkki: Yhdysvaltojen patenttituomioistuin CAFC

Yhdysvalloissa perustettiin vuonna 1982 patenttivalitustuomioistuin “US Court of Appeals for the Federal Circuit” (CAFC). Sitä ennen patentteja haettiin harvemmin, koska tuomioistuimet usein mitätöivät patentit. Patentteihin erikoistuneen toimittaja Timothy B. Leen mukaan FC kuitenkin vahvisti liiaksi patentinhaltijoiden oikeudellista asemaa. Vuodesta 2006 alkaen korkein oikeus on kuitenkin kumonnut CAFC:n päätöksiä yksimielisesti ja palauttanut tilannetta lähemmäksi aiempaa. [3]

Leen mukaan kyseessä on regulatory capture: tilanne, jossa säänneltävät yritykset ovat ottaneet valtion sääntelyelimen vaikutusvaltaansa. Osasyy on siinä, että suuri vähemmistö CAFC:n tuomareista on entisiä patenttiasiamiehiä ja näin tottunut argumentoimaan patentinhaltijoiden puolesta. Patentteihin keskittyneenä koko CAFC on tiukasti vuorovaikutuksessa patenttijuristien kanssa, lukee samoja julkaisuja ja esiintyy samoissa tilaisuuksissa. CAFC:n työntekijöiden arvovaltakin on sidoksissa patenttialan tilaan - ennen vuotta 1982 ala oli Leen mukaan epäsuosittu takapajula. Leen mielestä pitäisi hajauttaa patentit takaisin muidenkin valitustuomioistuinten käsiteltäviksi. [3]

Viitteet

  1. Erillisistä ministeriöistä pitää luopua Helsingin Sanomat. 19.1.2019.
  2. Hallitus selvittää ministeriöistä luopumista Savon Sanomat. 1.9.2015.
  3. 3,0 3,1 How a rogue appeals court wrecked the patent system, Timothy B. Lee, Ars Technica, Sept 30 2012. Pages 1 and 2.

Katso myös