Risto Ryti

Risto Ryti (3.2.1889 – 25.10.1956 Helsinki) oli liberaali, Suomen neljäs presidentti, nuorsuomalainen ja edistyspuoluelainen. Hän pelasti Suomen kahdesti, kukisti laman ja vastusti valtion puuttumista talouteen

Ryti vastusti valtion puuttumista talouselämään, antoi luovan tuhon lyhentää "suuren laman" Suomessa poikkeuksellisen lyhyeksi ja maksoi 1930-luvulla Suomen velat pois. Talvisodan alettua Neuvostoliiton pommituksilla presidentti Kallio, Tanner ja Mannerheim pakottivat Rytin pääministeriksi, koska "kukaan muu ei pystyisi pelastamaan" Suomea. Jatkosodassa hän pelasti Suomen vapautensa ja terveytensä uhraten. Ylen Suuret suomalaiset -äänestyksessä (2004) Ryti sijoittui toiseksi 80 790 äänellä (22,2 %), vaikkei ollut edes ehdokkaana.

Kallion sairastuttua Ryti suostui vastentahtoisesti presidenttiehdokkaaksi joulukuussa 1940 ja tuli valituksi kahdesti. Sosialismia ja kansallissosialismia hän vihasi.

Kun Saksan häviö näytti selvältä mutta Neuvostoliitto ei suostunut erillisrauhaan Suomen kanssa, Ryti teki vuonna 1944 tarkoituksellisesti omissa nimissään Ribbentrop-sopimuksen sodan jatkamisesta Saksan kanssa, hyväksyttämättä sopimusta eduskunnalla. Tämä takasi Suomen luultavasti pelastaneen vilja-, ase-, lento- ja sotilasavun. Kun Neuvostoliitto kesän suurhyökkäyksensä epäonnistuttua suostui rauhaan, Ryti oli yksin vastuussa sopimuksesta ja pystyi presidentinvirasta eroamalla tekemään Suomelle mahdolliseksi erillisrauhan ilman Saksan suostumusta. Näin Suomi pääsi irti sodasta ja välttyi miehitykseltä toisin kuin muut sotaa käyvät Euroopan maat Britanniaa lukuun ottamatta. Ryti tiesi, että sopimus ja ero voisivat johtaa hänen teloittamiseensa rauhan tullen, ja kuritushuonetuomio mursikin hänen terveytensä.

Aikajana

Syntyi 1889, juristiksi 1909, kansanedustajaksi 1919, valtiovarainministerinä 1921 - 1924. 1924 - 1939 Suomen Pankin pääjohtaja (melkein presidentiksi 1925 ja 1937), 1939 - 1940 pääministeri, 1940 - 1944 presidentti, 1944 - 1945 SP:n pääjohtaja, 1945 - 1949 kuritushuoneessa, 1956 kuoli.

Vihasi sosialismia ja kansallissosialismia

"Ryti vastusti valtion puuttumista talouselämään. Mitä enemmän valtiovalta talouteen vaikuttaisi, sitä enemmän haittaa syntyisi, oli hänen linjansa. Jo yksinomaan tämän takia sosialistinen talouspolitiikka ja erityisesti sen neuvostoliittolainen muoto olivat hänelle vastenmielisiä, eikä hän hyväksynyt myöskään saksalaista kansallissosialismia. Se ei ollut hänen talousteoreettisen ajattelunsa mukaan elinkelpoinen malli." (Suomen Kansallisbiografia)

Sdp:n puheenjohtaja Väinö Tannerin kanssa Ryti kuitenkin oli läheinen. Tosin jo maailmansotien välillä Sdp:n selvä enemmistö olikin Max Jakobsonin mukaan vain "tapasosialisteja", jotka oikeasti pyrkivät toimiaan porvarillisen yhteiskunnan puitteissa työväestön puolesta. Komintern julistikin sosiaalidemokraatit kommunistien pääviholliseksi. Neuvostoliitto suhtautui Tanneriin vihamielisesti joskin Rytiin myönteisesti vielä välirauhan aikana.

Ryti uskoi Anders Chydeniuksen jyrkän liberaaleihin ajatuksiin.

Perhe

Huittislaisen talonpojan lahjakas poika Risto Ryti (1889 - 1956) valmistui jo 20-vuotiaana juristiksi Helsingin yliopistosta. Koska niin nuori ei saanut istua käräjiä, Ryti suoritti varatuomarin arvon vasta vuonna 1912. Sitä ennen hän perusti kollegansa kanssa asianajotoimiston ja päätyi hoitamaan "Suomen rikkaimman miehen", Alfred Kordelinin lakiasioita ja liikeyrityksiä. Ryti sai myös Kordelinin testamenttaamaan omaisuuteensa suomalaisen kulttuurin edistämiseen.

Rytillä oli elämässään monia tilaisuuksia tulla rikkaaksi, mutta eettisistä syistä hän jätti ne käyttämättä. Ryti olisi myös voinut rikastua suuresti ostamalla halvalla omaisuutta pula-ajan pakkohuutokaupoista, mutta hän totesi moraalinsa estäneen sen, koska Suomen Pankin pääjohtajana hän mielestään oli voinut vaikuttaa huutokauppojen syntyyn. Hyvätuloinen Ryti kuitenkin oli.

Puoliso Gerda (vuodesta 1916) ja professoreiksi ja lääkäriksi päätyneet lapset kertoivat Rytin olevan erittäin lämmin ja rakastava, mutta moni vieraampi piti häntä etäisenä ja kylmän analyyttisenä. Pelkkä lukutoukka Ryti ei ollut - liikunnasta hänellä oli kymppi melkein joka todistuksessa.

Miltei 98-vuotiaana vuonna 1984 kuollut Gerda oli lämmin, uskonnollinen ja spiritualisti. Kerran Gerda pyysi Risto Rytiä käymään Lontoon-matkallaan erään spiritualistin luennolla. Luennon sisältö sopi rationaaliselle Rytille niin huonosti, että tämä pyysi saada jatkossa välttyä vastaavilta. Gerda oli hiljainen mutta piti sota-aikana useita radiopuheita kansalaisten rohkaisemiseksi.

Maan talous kuntoon

30-vuotias juristi Risto Ryti valittiin vuonna 1919 eduskuntaan toiseksi nuorimpana. Hän toimi valtiovarainministerinä 1921 - 1924 ja laittoi Suomen talouden huippukuntoon ennen kuin hänestä tehtiin Suomen Pankin pääjohtaja vuonna 1924.

Kilpailevan puolueen myöhempi johtaja, pääministeri ja Helsingin yliopiston rehtori Edwin Linkomies kirjoitti: "Kun hän jätti toimensa (valtiovarainministerinä) siirtyen Suomen Pankin pääjohtajaksi, olivat kaikki asiat niin hyvässä järjestyksessä, kuin ne niissä olosuhteissa saattoivat olla. Luottamus siihen, että valtio kykeni hoitamaan taloudelliset tehtävänsä oli yleinen."

Rytin pääjohtajanuraakin pidettiin menestystarinana. Monessa maassa yritettiin maailmansodan jälkeen palata kultakantaan vanhalla kurssilla tuskallisen deflaation läpi. Rytikin ilmeisesti piti kultakantaa parhaana ratkaisuna, mutta hän ei valinnut deflaatiota vaan kiinnitti markan kultaan vuonna 1926 sodan romuttaman arvon (1/11) mukaisesti.

Jotkut pitävät Rytin virheenä sitä, että "suuren laman" levittyä Suomeen "pula-ajaksi" hän ei heti kelluttanut markkaa vaan yritti vuoteen 1931 asti pitää kiinni kultakannasta ennen kuin katsoi kellutuksen parhaaksi. Samaan tapaan kävi 1990-luvun alussa. Vahvan ay-liikkeen nykymaailmassa palkkojen ja muiden hintojen joustavuus alaspäin on niin heikkoa, että ainakin 1990-luvulla olisi pitänyt valita heti kelluva kurssi. 1930-luvun tilanne ei ollut ennalta yhtä selkeä.

Rytin kova linja pelasti Suomen "suurelta lamalta"

Ryti ei kannattanut tukiaisia vaan antoi talouden "luovan tuhon" toimia, työvoiman vapautua mahdollisimman nopeasti kannattamattomista työpaikoista uusien synnyttämisen edistämiseksi.

Max Jakobson kuvaa: pääjohtaja "Rytin politiikan ansioksi voitiin lukea, että pula-aika jäi Suomessa lyhyemmäksi kuin muualla Euroopassa. Jo vuonna 1933 tuotanto kasvoi lamaa edeltänyttä tuotantoa suuremmaksi, ja seuraavina vuosina saavutettiin varsin nopea talouskasvu. Lama teki sen tehtävän, joka sille kapitalistisessa taloudessa kuuluu. Se 'löi maahan sen, mikä oli juuriltaan lahoa'. Se karsi kovalla kädellä kannattamattomat yritykset." 25 liikepankistakin vain 9 selvisi.

Lamakausi oli nostanut velan lähes 50 prosenttiin kansantuotteesta, mitä kauhisteltiin, vaikka nyky-Suomella on velkaa kohta jo yli 60 %. Pääjohtajan Risto Rytin johdolla velkoja vähennettiin määrätietoisesti, niin että vuonna 1939 nettovelkaa oli enää 1 % kansantuotteesta. "Amerikassa muistetaan Suomi yhä vieläkin maana, joka maksaa velkansa. Melko vaatimattomalla summalla saavutettiin hyöty, joka ei ole rahalla mitattavissa", ministeri Max Jakobson kirjoittaa. "Rytin politiikan ansioksi voitiin lukea, että pula-aika jäi Suomessa lyhyemmäksi kuin muualla Euroopassa."

Kansallisbiografia: "Suomen selvittyä monia muita Euroopan maita nopeammin lamasta Ryti oli sitä mieltä, että hyödyn oli myös jakauduttava tasaisesti koko kansalle, koska se oli suurimman taakankin kantanut. Hän ei hyväksynyt menestyksen, rahavirtojen, ohjautumista vain joidenkin harvojen taskuun. Näin Ryti oli merkittävältä osaltaan luomassa 1930-luvun lopun hyvinvointia."

Jyrkän tasavaltalainen liberaali

Ryti oli liberaali ja jyrkän tasavaltalainen, joten hän seurasi liberaalin nuorsuomalaisen puolueensa enemmistöä liberaaliin edistyspuolueeseen vuonna 1918. K.J. Ståhlberg arvosti paljon Rytiä, josta olikin tulla presidentti Ståhlbergin seuraaja vuonna 1925 tuskin 36-vuotiaana.

Sdp kannatti Rytiä vuosien 1925 ja 1937 vaaleissa, mutta maalaisliiton ehdokkaat voittivat hänet. Ennen vuoden 1946 poikkeusoloja (Paasikivi) ääriryhmät Kokoomus ja Sdp eivät kyenneet saamaan yksin enemmistöä äänistä vaan tukivat lopulta keskiryhmien ehdokkaita, Maalaisliiton ja Edistyspuolueen.

Mauno Koivisto (1982 - 1994) oli Paasikiven tavoin poikkeuksellisessa roolissa. Sittemmin siirryttiin suoraan kansanvaaliin, joka suosii yhden suuren puolueen vähemmistöä (sdp, sdp, kok) koko kansan keskivertomielipiteiden kustannuksella. Valituksi tulee se, joka on toisella kierroksella pienempi kahdesta pahasta, joilla kummallakaan ei ole enemmistön kannatusta. Irlannissa käytetyn siirtoäänivaalin voittaisi se, joka saavuttaa enemmistön jo silloin, kun vasta epäsuosituimmat ehdokkaat on karsittu.

Talvisodan pääministeri

Torstaina 30.11.1939 Neuvostoliitto alkoi yllättäen pommittaa Suomea ja sen joukot ylittivät rajan. Perjantaina 1.12. Sdp:n johtaja Väinö Tanner ja presidentti Kyösti Kallio taivuttelivat Suomen Pankin pääjohtaja Risto Rytiä pääministeriksi, mutta vasta iltapäivän uuden yrityksensä myötä Kallio onnistui.

Samana päivänä Neuvostoliitto perusti muka Terijoella Otto Wille Kuusisen "Terijoen hallituksen". Myös Mannerheimin kerrotaan pitäneen Rytiä välttämättömänä Suomen pelastamiseksi.

Ryti kokosi hallituksen vielä samana päivänä ja aloitti sen ensimmäisen istunnon Suomen Pankin kultaholvissa pommitusvaaran vuoksi. Suomen kansallisbiografian mukaan Ryti oli itsestään selvä valinta, koska tällä oli poikkeuksellinen kyky hermojen hallintaan kaikissa oloissa, viileään analyysiin ja rationaaliseen päättelyyn. "Hänen joulukuinen linjapuheensa pääministerinä radiossa huokui voimaa ja peräänantamattomuutta sekä valmiutta suurimpiin uhrauksiin." Muun muassa valtiovarainministeri Rainer von Fieandt oli täysin epätoivoinen Suomen "laiminlyödyn puolustuksen" mahdollisuuksista suurvaltaa vastaan.

Rauhanneuvottelut eivät olleet mahdollisia, koska Neuvostoliitto ei edes tunnustanut hallitusta vaan "Terijoen hallituksen". Ryti korosti, että sodan aikana on vain lyhyitä hetkiä, joina osapuolten edut yhtyvät. Siksi hallitus pyrki voittamaan aikaa, ja tilaisuuden tullen Ryti ja Tanner taivuttivat rauhan (13.3.1940) kannalle hallituksen enemmistön, presidentin ja Mannerheimin, mikä sai Moskovan suhtautumaan Rytiin myönteisesti.

Välirauha

Kallio erosi virastaan joulukuussa 1940 sairastuttuaan, ja Ryti valittiin presidentiksi ylivoimaisesti. Jo Kallion aikana Ryti oli johtanut ulkopolitiikkaakin ulkoministeri Tannerin kanssa.

Jo rauhaa seuranneina päivinä mm. Helsingin Sanomat kirjoitti: "Nykyinen rauha ei ole Moskovalle muuta kuin etappi, johon se tälle kohtaa on katsonut parhaaksi tyytyä jatkaakseen myöhemmin sopivan tilaisuuden marssimaan länteen." Nimitys välirauha yleistyi.

Ryti pyrki puolustusliittoon ja jopa personaaliunioniin Ruotsin kanssa, mutta Neuvostoliiton ja Saksan vastustus estivät tämän. Ryti oli suuntautunut länteen, mutta Saksan valloitettua Norjan ja Tanskan tämä yhteys katkesi.

Suomi yritti puolustusliittoa Ruotsin ja Norjan kanssa heti rauhansopimuksen jälkeen maaliskuussa ja jopa valtioliittoa Ruotsin kanssa elokuussa. Kummallakin kerralla Neuvostoliitto väitti liiton olevan rauhansopimuksen vastainen, jopa mitätöivän rauhansopimuksen, ollen "tähdätty Neuvostoliittoa vastaan".

Suomi pystyi siis saamaan välttämätöntä suojaa Neuvostoliitolta vain Saksasta. Suomi antoi saksalaiskoneiden tankata Suomessa, joten Neuvostoliitto alkoi pommittaa Suomea, ja näin Suomi saattoi väittää Neuvostoliiton aloittaneen sodan ja valloittaa takaisin edellisvuonna menettämänsä alueet sekä "rauhanneuvottelujen pelimerkiksi" Itä-Karjalan. Ryti ei silti suostunut Hitlerin vaatimuksiin kuten Leningradin saarron sulkeminen.

Jatkosota: Ribbentrop-sopimus

Rytin välit Mannerheimiin kiristyivät tämän annettua (Suur-Suomi-henkisen) miekantuppipäivänkäskynsä.

Vuonna 1941 Ryti arveli Saksan lyövän Venäjän mutta sitten häviävän maailmansodan. Vuonna 1942 hän kuitenkin alkoi epäillä myös Venäjän lyömistä.

6.6.1944 länsimaat tekivät Suomen vapauden kenties pelastaneen Normandian maihinnousun Ranskaan. Neuvostoliitolle tuli kiire valloittaa Suomi, jotta sen joukot vapautusivat Suomen-rintamalta ehtiäkseen Berliiniin ennen länsivaltoja.

Neuvostoliitto aloitti "suurhyökkäyksen" 9.6.1944. Pari viikkoa myöhemmin hallitus sai neuvotteluyhteyden. Ryti ja Tanner halusivat heti tehdä rauhan ja suostua Neuvostoliiton vaatimukseen ehdottomasta antautumisesta, mutta pääministeri Linkomies ja Mannerheim estivät tämän.

Saksan apu olivat armeijalle, elintarvikehuollolle ja teollisuudelle välttämättömiä. Ehtona avulle Saksa vaati Suomea sitoutumaan sodan jatkamiseen. Ryti suostui tähän mutta vain "yksityiskirjeellä" ("Ribbentrop-sopimus"), tosin hallituksen suostumuksella. Näin sopimus sitoisi vain häntä, ei Suomea. Ryti tiesi, että kun parempi tilaisuus rauhaan tulisi, hän joutuisi uhrautumaan eroamalla. Kuukauden kuluessa Suomi onnistui torjumaan suurhyökkäyksen [suurin tappioin].

Ryti tiesi, että presidentin asemasta luopuminen voisi johtaa siihen, että rauhan tullen Neuvostoliitto vaatisi häntä teloitettavaksi.

Neuvostoliitto antoi periksi, siirsi osan joukoistaan kohti Berliiniä, ja heinäkuun alun jälkeen taistelut hiipuivat. 1.8. Ryti saattoi erota "terveydellisin syin" ja elokuussa Suomi neuvotteli rauhan, joka astui voimaan 4.9.1944.

Lyhytaikainen "Ribbentrop-sopimus" oli ainoa Suomen ja Saksan liittosopimus, ja Ryti itsekin kutsui jatkosotaa "erillissodaksi". Suomi varautui jatkosotaan ennalta mutta halusi ryhtyä siihen vain siinä tapauksessa, että Neuvostoliitto hyökkäisi Suomeen.

Sotasyyllisyystuomio

Ryti valittiin Suomen Pankin pääjohtajaksi, ja hän alkoi elvyttää vientiä ja taistella inflaatiota vastaan. Ulkopoliittisten paineiden vuoksi hänet kuitenkin pidätettiin kesällä 1945 ja tuomittiin 10 vuodeksi kuritushuoneeseen "sotasyyllisenä". Tosin kansallisbiografian mukaan kommunisteja lukuun ottamatta kansakunta piti häntä "sijaiskärsijänä".

Kuritushuonetuomion ankarat olot mursivat Rytin jo presidenttiaikana heikentyneen terveyden, mutta hänen henkinen kestävyytensä säilyi ja hän kirjoitti vankilassa talouspolitiikasta, etenkin sosialismia vastaan. Gerda tuki yhä häntä.

Presidentti armahti viimeiset "sotasyylliset" vuonna 1949, ja Ryti promovoitiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan kunniatohtoriksi. Myös ylioppilaskunta ja valtioneuvosto muistivat häntä.

Aina välillä ehdotetaan sotasyyllisyystuomioiden purkamista, ja vielä 2000-luvullakin esitys on torjuttu vedoten siihen, että niitä tuomioita ei ole koskaan oikeudenmukaisina pidettykään.

Juutalaiset

Antero Holmila on yrittänyt syyllistää Rytiä kahdeksasta Saksaan luovutetusta juutalaisesta "löysähköllä spekuloinnilla" ja "semanttisella hiustenhalkomisella", dosentti Markku Joki-Sipilä kirjoittaa Helsingin Sanomien artikkelissa.

Wp: "Presidentti Ryti tiivisti päiväkirjaansa Himmlerin olevan äärimmäisen jyrkkä antisemiitti. Kersten puolestaan kertoi Rydille Saksan juutalaistilanteesta ”juutalaisia lähetetään paljon pois Saksasta Latviaan ja Puolaan, jossa heitä joukottain kylmäverisesti surmataan” ja puhui ”ihmisteurastuksesta”. Tutkija Heikki Ylikankaan mukaan tämä oli mahdollisesti ensimmäinen kerta kun Ryti kuuli juutalaisten joukkosurmista. [2]" (31.7.1942?)

Suomi luovutti Saksaan sotavankeja ja pakolaisia, joista Anne Frank -tietopankin mukaan 51 olisi ollut juutalaisia. "Suomen kansalaisuuden omaavia juutalaisia ei luovutettu."

Luovutukset olivat väärin kuten sekin, että suomettumisen aikana Suomi luovutti Neuvostoliittoon pakolaisia. Molempina aikoina juutalaisia ja pakolaisia Suomi auttoi karkuun paljon useammin, kun pystyi sen salaa tekemään. Luovutusten syynä oli AF-tietopankin mukaan Suomen pula ruoasta, Saksa olisi asettanut avun luovutusten ehdoksi. Professori Heikki Ylikankaan mukaan Saksan avusta huolimatta elintarvikepula on niin paha, että lapsia jouduttiin lähettämään Ruotsiin.

Saksa yritti saada Suomen luovuttamaan juutalaisia moninkertaisesti, mutta Suomi ei taipunut painostukseen. Myös juutalainen Max Jakobson pitää luovutusten syynä Saksan harjoittamaa kiristystä. Jakobson arvosti Rytiä suuresti, vaikka on jyrkkä juutalaisten puolustaja.

Neuvostoliitossakin juutalaisia vainottiin ankarasti, ja Suomen itsenäisyyden säilyttäminen pelasti Suomen juutalaiset. Jatkosodan urheimmista taistelijoista moni olikin juutalaisia, eräille heistä Saksa myönsi rautaristin, joita he eivät kuitenkaan suostuneet ottamaan vastaan.

Liberaalina Ryti tiettävästi vastusti juutalaisten sortoa, ja monet Suomen juutalaiset arvostavat häntä suuresti.

Punakapina ja Mommilan veriteot

Vuonna 1917 Sdp ensin vastusti Stalinin ja Leninin yllytystä "punakapinaan", mutta vähitellen Sdp:n punakaartit alkoivat kapinoida niin laajalti, että puolueen enemmistö mieluummin otti kapinan johtoonsa kuin katsoi sitä sivusta. Punaiset kutsuivat sotaa "punakapinaksi", valkoiset "vapaussodaksi", nykyhistorioitsijat "Suomen sisällissodaksi". Venäläiset upseerit johtivat monia punaisten joukkoja ja Lenin lähetti junakuljetuksin käsiaseita ja raskaita aseista.

Väinö Tanner ja pari muuta Sdp:n johtohenkilöä kuitenkin kieltäytyivät osallistumasta kapinaan. He jatkoivat Sdp:n toimintaa sisällissodan jälkeen vuonna 1918, kun kapinan johtokaarti oli paennut Moskovaan perustamaan Suomen kommunistisen puolueen (Skp). Skp vaihtoi nimensä Vasemmistoliitoksi vuonna 1991. Virallisesti Vasemmistoliitto oli Skp:n ja sen peitejärjestöjen Skdl ja Sndl fuusio.

Punakaartien veriteoissa olivat mukana myös kommunistien kiihottamat venäläissotilaat, jotka 5.11.1917 tunkeutuivat Kordelinin kartanoon etsimään aseita. Kordelin ja miesvieraat vietiin vankeina saattueessa, johon Gerda Ryti lähti mukaan kieltäytyen jättämästä miestään. Suojeluskunnan pysäytettyä saattueen matruusit murhasivat mm. Kordelinin, mutta Rytit pääsivät pakenemaan.

Sisällissodan puhjettua Rytit joutuivat piileskelemään punaisessa Helsingissä monen muun tavoin. He monistivat suojeluskunnille Helsingin miehityssuunnitelmaa.

Tutkijat: paras talousosaaja

Taloussanomien historioitsijoille ja ekonomisteille tekemässä kyselyssä Rytiä pidettiin aivan ylivoimaisesti parhaana talousosaajana presidenteistä. Seuraavat sijat veivät Koivisto ja Paasikivi.

Rytin arvioidaan olleen koko sotienjälkeisen ajan kansan suosikki kommunisteja lukuun ottamatta. Moni historioitsija on arvioinut, että ilman Rytiä Suomi ei ehkä olisi selvinnyt sodista.

Viitteet

• Kansallisbiografia ja muut vakiolähteet kattavat myös suuren osan viitemerkitsemättömistä kohdista.

Aiheesta muualla

• https://fi.wikipedia.org/wiki/Risto_Ryti