Suhteellinen etu
Suhteellinen etu tarkoittaa asiaa, jonka joku (esim. ihminen tai valtio) tekee suhteessa paremmin kuin toinen.
Jokaisella maalla ja jokaisella ihmisellä on suhteellinen etu jossain hyödykkeessä, ts. hän tekee jotain hyödykettä (tai työvaihetta) suhteessa tehokkaammin kuin muita, vaikka joku toinen tekisikin kaikkea absoluuttisesti tehokkaammin.
Tästä syystä vapaakaupassa kaikki osapuolet hyötyvät ja voivat saada kaikkea enemmän kuin omavaraistaloudessa.
Näin suhteellisen edun laki selittää sen, miksi työnjako tehostaa tuotantoa, kun kukin tekee sitä, minkä suhteessa parhaiten osaa. Lisäetuja työnjaosta saadaan harjaantumisen ja mittakaavaetujen kautta.
Markkinatalous ohjaa työnjaon itsestään parhaalla mahdollisella tavalla, koska ihmisille kannattaa tarjota eniten rahaa siitä, minkä he tekevät suhteessa parhaiten, mikäli ko. asialle vain löytyy tarpeeksi maksuhaluisia asiakkaita.
Yksinkertaistettu esimerkki
Olkoon maailmassa vain kaksi tuotetta, kännykät ja maitolitrat. Suomalainen tekee 10 kännykkää tunnissa ja 20 maitolitraa tunnissa, sambialainen 1 kännykän ja 5 maitolitraa tunnissa, suhteelliset tehokkuudet ovat 10/1 = 10 ja 20/5 = 4. Siis suomalainen tekee kännyköitä suhteellisesti tehokkaammin kuin sambialainen (10 > 4); sambialainen tekee maitolitroja suhteellisesti tehokkaammin kuin suomalainen (1/4 > 1/10).
Voisi luulla, että suomalaisten kannattaa tehdä sekä kännykät että maito, mutta tällöin sambialaisten työpanos jäisi käyttämättä. Koska suomalaisen maitolitran takia jää tekemättä 10/20 = 0,5 kännykkää mutta sambialaisen vain 1/5 = 0,2, suomalaisten kannattaa tehdä ensisijaisesti kännyköitä, sambialaisten ensisijaisesti maitoa. Kun näitä vaihdetaan keskenään, kumpikin saa molempia enemmän kuin omavaraistaloudessa.
Vapaassa markkinataloudessa palkat asettuvat siten, että näin myös tapahtuu. Käytännössä tarpeet tuskin menevät aivan tasan vaan joko osa suomalaisista tuottaa maitoa tai osa sambialaisista tuottaa kännyköitä.
Aivan oikeasti tuotteita on enemmän, mutta matematiikka ei siitä olennaisesti muutu.
Lisäksi oikeasti maat jopa vievät samaa tuotetta toisilleen mm. siksi, että kuluttajat saattavat haluta hieman erilaisia tuotteita. Tämä myös lisää kilpailua ja estää siten haitallisia monopoleja tai oligopoleja syntymästä. Silti erittäin suuri osa suhteellisen edun hyödyistä saadaan vapaakaupassa, mitä maan sisäisen työnjaon kohdalla vastaa vapaa markkinatalous. Verotus puolestaan vastaa maan sisäisiä tulleja, kuten Osmo Soininvaara on kirjoittanut, ja siten heikentää työnjaon tehokkuutta.
Kuriositeetti
Suhteellisen edun laki osoittaa, että yhteiskuntatieteissäkin on asioita, jotka ovat oikeasti totta mutta silti eivät itsestäänselviä maallikoille.
