Eläinten oikeudet
Liberaalien kannat eläinten oikeuksiin vaihtelevat.
- Jotkut katsovat, että vain ihmisillä on eettistä merkitystä. Eläimiä saa siis kohdella kuten muutakin omaisuutta.
- Jotkut katsovat, että myös eläimillä on eettistä merkitystä.
- Jälkimmäisistä moni on utilitaristi eli haluaa lisätä onnellisuutta ja vähentää kärsimystä, ihmisten ja eläinten. Näistä utilitaristeista osa katsoo ihmisen pienen onnellisuuden vastaavan eläimen suurta onnellisuutta, eläimen tietoisuuden asteesta riippuen. Pääsääntöisesti liberaalit eivät tietenkään hyväksy ihmisoikeuksien rajoittamista eläinten tai ihmisten kärsimyksen vähentämiseksi, mutta he voivat hyväksyä utilitaristisista syistä rajoituksia sille, miten ihminen saa aiheuttaa eläimille kärsimystä, esim. eläinsuojelulait.
- Jotkut katsovat myös eläimillä olevan oikeuksia (vrt. ihmisoikeudet), esim. että eläimiä ei saisi tappaa, mutta heistäkään kaikki eivät katso eläimille kuuluvan samoja oikeuksia kuin ihmisille. Lisäksi oikeuksien määrä usein riippuu eläimen älystä, ymmärryksestä ja tietoisuudesta.
- Modernin evoluutiopsykologian mukaan altruismi on geneettistä eikä rajoitu lajien sisään. Siinä mielessä voidaan olettaa, että ihminen haluaa eläimille hyvää, ja kärsii nähdessään eläinten kärsivän. Ks. Taking a Cue From Ants on Evolution of Humans Siksi eläimiä ei saa kohdella julmasti tai pahoin, ainakaan ilman hyvää syytä edes pelkästään ihmisten onnellisuutta tavoiteltaessa. Modernissa maailmassa ravinnerikkaan lihan hankinta ei myöskään enää ole kovin hyvä syy, sen tuoma utiliteetti on helposti pienempi kuin eläimen kuolemasta ihmisille johtuva suru ja ahdistus.
- Aihetta on jonkin verran käsitelty fi-lib -blogissa.
Klassinen liberaali ja utilitarismin systematisoija Jeremy Bentham oli monella tapaa feminismin ja eläinsuojeluliikkeen ensimmäinen uranuurtaja. Hän ei kannattanut eläinoikeuksia (esim. "ei saa tappaa"), mutta utilitarismin periaatteiden mukaisesti hän katsoi, että paitsi ihmisen myös eläimen onnellisuudella ja kärsimyksellä on eettistä merkitystä.
Argumentteja eläinten oikeuksia vastaan
Eläinten oikeuksilla tarkoitetaan tiettyjen perustavanlaatuisten oikeuksien takaamista myös eläimille, mitä puoltavia väitteitä esitetään aina silloin tällöin. Monet libertaarit ovat kumminkin esittäneet näkymyksiä, että eläimillä ei olisi oikeuksia. Esimerkiksi Murray Rothbard kirjoitti The Ethics of Liberty -teoksessaan, että eläimillä ei voi olla oikeuksia, koska ne ovat amoraalisia olentoja ilman kykyä tehdä eettisiä päätelmiä[1]. Myös Tibor McMahan on tunnettu eläinten oikeuksien vastustaja[2].
Ihmisten näkökulmasta oikeudet ovat soveliaan sosiaalisen olemassaolon olosuhteet määrittäviä periaatteita. Ihminen selviytyy ensisijaisesti järjen käytöllä. Sen takia yhteiskunta on järjestettävä niin, että ihmiset saavat ajatella ja toimia ilman muiden väliintuloa. Oikeudet ovat moraalisia periaatteita jotka kannattavat suostuttelua voimankäytön sijaan. Moraalia ei kuitenkaan voi soveltaa amoraaliseen, eikä suostuttelua ei-käsitteelliseen. Metsän pedon kanssa ei voi neuvotella. Moraalin tehtävä on määrittää arvot ohjaamaan ihmisen valintoja ja tekoja. Moraali ei sovellu eläimiin, koska ne eivät valitse arvojaan, vaan niillä on sisäänrakennettuna arvojen standardina niiden oma elämä; sen ylläpitämiseksi ne toimivat luonteensa vaatimalla tavalla eivätkä muuhun pysty. Ihmisellä standardi ei kuitenkaan ole automaattinen vaan se on valittava; jos ihminen haluaa selviytyä, hänen on pidettävä ihmiselämää arvojensa standardina. Tämän standardin avulla sitten määritetään mitkä asiat ovat arvoja eli edistävät ihmiselämää ja mitkä taas haittaavat sitä. Ihmiselle tämä tarkoittaa alempien lajien hallitsemista. Jotkin lajit ovat suoranaisesti vaaraksi ihmiselle, toisista taas saadaan materiaalisia arvoja (kotitalouseläimet) tai tietoa (eläinkokeet), jotkin lajit (lemmikit) toimivat jopa ystävän korvikkeina.
Luonteensa puolesta ja kautta eläinkunnan elämä ruokkii itseään elämällä. Jos vaatii ihmistä kunnioittamaan eläinten "oikeutta" elämäänsä, riistää ihmiseltä oikeuden omaansa. Eläinten suojelijat pitävät eläintä "yksilön arvon" omaavana, koska eläin on tietoinen ympäristöstään ja tuntee kipua. Oikeuksien lähde ei ole kuitenkaan aistihavaintotaso, vaan käsitteellinen taso. Se ei ole kyky tuntea tuskaa, vaan kyky ajatella. Yksilön arvo ei myöskään sovellu muihin lajeihin. "Arvo" vaatii jonkun, joka arvioi sen arvoksi. Ihmiselle eläin ei ole arvo itsessään; eläin ei edistä hänen elämäänsä olemalla vapaana. Myöskään ihmiselämä ei ole arvo esim. karhulle. Ihminen on karhulle arvokas vain ruokana. Muiden ihmisten vapautta pitää kuitenkin kunnioittaa itsekkäistä syistä, koska muiden järkevistä teoista hyötyy myös itse. Sen sijaan eläinten vapautta kunnioittamalla ei hyödy mitään, vaan vain heikentää selviytymismahdollisuuksiaan.
Ihmisen luonne vaatii luonnon – ja siinä samassa muitten lajien – muokkaamista omia tarkoituksiaan palveleviksi. Ihminen ei sopeudu annettuun ympäristöön kuten muut lajit, vaan muokkaa ympäristön itselleen sopivaksi. Myös tämän vuoksi ihmisellä voi olla oikeus elämäänsä, mutta eläimellä ei: ihminen selviytyy tuottamalla, ei kuluttamalla valmiita luonnosta löytyviä arvoja. Ihmiset voivat elää sovussa ilman että kenenkään kurkkua tarvitsee leikata. Ihminen voi kuitenkin käyttää muita lajeja päämääriensä saavuttamiseen moraalisesti, koska moraalin juuret ovat ihmisen tarpeissa, kuten kehon ja mielen toiminnan ylläpidossa pitkällä aikavälillä. Mikäli eläinten käyttäminen on moraalin standardilla arvioituna suotavaa tai välttämätöntä eli ihmiselämää ja onnellisuutta edistävää - on se silloin moraalista. Eläinten oikeuksien puolustajat haluavat, että eläimet saavat elää luonteensa edellyttämällä tavalla, mutta ihmisiltä he haluavat kieltää sen mahdollisuuden.
Eläinten oikeuksien puolustajat kuuluvat samaan periaatteelliseen joukkoon kuin luonnonsuojelijat nykyään. Molemmat ovat vieneet altruismin eli itsensä uhraamisen moraalin huippuunsa: itseään ei pidä heidän mukaansa uhrata muille ihmisille (kuten sosialistit ajattelevat), vaan itsensä pitää uhrata muille lajeille tai jopa kasveille. Ihmisiä saa ahdistella, häiritä ja uhkailla; eläimiä ei. Ihmisten omaisuutta saa tuhota. Ihmisille - myös lapsille - saa aiheuttaa psyykkisiä traumoja; eläimille ei. Eläinten oikeuksien puolustajien teoista päätellen he ovat sitä mieltä, että eläimillä on oikeus elämäänsä - ihmisellä ei, mitä voidaan pitää hyvin ihmisvihamielisenä näkemyksenä.
