Vapauden jumalatar

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Libertas (vapaus latinaksi) eli Vapaus eli Vapauden jumalatar oli roomalainen jumalatar ja vapauden ruumiillistuma.

Temppelit, patsaat, kuvat

Rooman temppelit

Vuonna 238 eaa. roomalainen jumalatar Libertas sai viimein virallisen aseman. Legendaarinen kansantribuuni Tiberius Gracchus määräsi hänen ensimmäisen temppelinsä rakennettavaksi Aventinus-kukkulalle.

Vuosina 58-57 eaa. rakennettiin hänelle temppeli Palatinus-kukkulalle, joka myös oli yksi "Rooman seitsemästä kukkulasta", Publius Clodius Pulcherin päätöksellä. Temppeli rakennettiin maanpaossa olleen Ciceron entiselle paikalle, jotta maalla olisi laitonta asua. Palattuaan Cicero onnistui perustelemaan päätöksen laittomaksi, sai maansa takaisin ja tuhosi temppelin.

Vuonna 46 eaa. senaatti päätti rakentaa Libertaksen temppelin mutta sen sijaan tehtiinkin pieni jumalattaren patsas Forumin eteen.[1]

Vapaudenpatsas

Vapaudenpatsas on Yhdysvaltain itsenäisyysjulistuksen muistomerkki, jonka yksityiset, Amerikan vapautta ihailevat ranskalaiset lahjoittivat Yhdysvaltain valtiolle vuonna 1886.[2] Siinä Vapauden jumalatar valaisee maailmaa soihdullaan New Yorkin edustalla.

Ranskan vallankumoukset

Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789 Vapauden jumalattarella symbolisoitiin vallankumouksen henkeä. Kumouksessa vanha aateliston ja papiston valtaa ylläpitänyt sääty-yhteiskunta kaadettiin ja tilalle nousivat liberaalit arvot vapauden ja järjen nimissä. Vapautta ja Järkeä kuvattiin naishahmoilla, ja toisinaan sama hahmo edusti molempia. Myös kumouksellisten pienempi äärivasemmistosiipi ihannoi vapautta: sen vuonna 1793 harjoittamassa "järjen palvonnassa" Libertatis syrjäytti Neitsyt Marian alttareilla.

Historian kuuluisin maalaus Vapauden jumalattaresta on oheisessa Eugène Delacroix'n taulussa Vapaus johtaa kansaa, joskin se kuvasi vuoden 1830 vallankumousta.

Marianne- ja Columbia-neidot

Vallankumouksia symboloineesta Vapaus-hahmosta vähitellen muodostui Marianne-hahmo, Ranskan ruumiillistuma (vrt. Suomi-neito). Myös USA:n vastaava hahmo Columbia ("USA-neito") on Vapauden jumalattaren henkilöitymä, ja Mariannen tavoin hänkin käytti useimmiten "vapaushattuna" tunnettua fryygialaismyssyä, joskin maailmansotien jälkeen hahmon "Columbia" on pitkälti korvannut niinikään Libertasta tarkoittava "Lady Liberty".

Rahat

Kautta historian on painettu rahaa Libertaksen kuvalla tai nimellä. Galban hallintokaudella Neron jälkeen Libertas kuvattiin "Kansan vapaus" -rahoissa.[3] Ainakin kaksi yksityistä pankkia on seteleissään kuvannut Libertasta.[4][5] Sveitsin 5, 10 ja 20 Rappenin kolikoissa on niinikään Libertaksen kuva.

Vapauden symbolit

Libertas liitettiin Pilleus-hattuun ("fryygialaishattuun"), jota usein vapautetut orjat käyttivät[6][7]. Pilleus sai vapauslakin merkityksen Caesarin murhan jälkeen, kun sitä käytettiin aiheena symboloimaan vapautta Brutuksen lyöttämissä kolikoissa.[8] Ranskan vallankumouksen ainakan jakobiinit käyttivät sitä tunnuksenaan.

Roomalaisilla lakki oli vapauden symboli. Kun orja sai vapauden, hän ajatti päänsä ja käytti hiustensa sijaan värjäämätöntä pileusta (πίλεον λευκόν, Diodorus Siculus Exc. Leg. 22 p625, ed. Wess.; Plaut. Amphit. I.1.306; Persius, V.82). Siksi sanonta servos ad pileum vocare on kutsu vapauteen, jolla orjia useinkehotettiin aseisiin vapautta luvaten (Liv. XXIV.32). Vapauden kuva eräissä Antoninus Piuksen A.D. 145 lyödyissä kolikoissa pitelee tätä lakkia kädessään.[6]

Libertas tunnistettiin myös sauvastaan (vindicta tai festuca),[7], jota käytettiin seremoniallisesti Manumissio vindicta riitissä ("sauvalla vapaaksi" latinaksi), jossa orja julistettiin vapaaksi.[9]

Viitteet

  1. Libertas Encyclopædia Britannica online, 2008
  2. Harri Rinta-aho, Marjaana Niemi, Päivi Siltala-Keinänen & Olli Lehtonen: Historian Tuulet 7, 2004, s. 104, Otava
  3. Roman Coins (PDF). Luettu 2008-09-01.
  4. Howgego, Christopher. Ancient History from Coins. Routledge; New York, NY: 1995.
  5. Bank of Fayetteville one-dollar note, 1855. Luettu 2008-09-01.
  6. 6,0 6,1 Yates, James. Entry "Pileus" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875). Korostukset lisätty.
  7. 7,0 7,1 Tate, Karen and Brad Olson, "Sacred Places of Goddess: 108 Destinations", CCC Publishing 2005, pp. 360-361 http://books.google.com/books?id=b7KbLLjzuRgC isbn = 1888729112}}
  8. Castrén, Pietilä: Antiikin käsikirja, Otava 2002, ISBN 951-1-12387-4
  9. Long, George. Entry "Manumission" in William Smith's A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (John Murray, London, 1875).