Harbergerin vero

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Harbergerin vero on pääomavero: jokaisen on ilmoitettava hinta kaikelle omalleen puhelimesta terveydelleen. Kaikki oma on myytävä heti, kun joku tarjoaa tuon ilmoitetun hinnan. Siihen asti tästä hinnasta verotetaan vuosittain tietty prosentti.

Vero on monella tapaa taloustieteellisesti ihanteellisen oikeudenmukainen, mutta siinä on myös erittäin vakavia ongelmia, joiden vuoksi useimmat taloustieteilijät vastustavat sitä.

Liberaalit eivät hyväksy Harbergerin veroa edes matalalla prosentilla, koska se loukkaa ihmisoikeuksia, kuten omistusoikeutta ja yksityisyyden suojaa. Valtiolla ei ole oikeutta pakottaa ihmisiä mihinkään, saati hinnoittelemaan kaikkea itselleen kallista omista lapsista perintöesineisiin ja terveyteen tai myymään niitä ensimmäiselle, joka hinnan tarjoaa.

Joissain toteutusehdotuksissa terveyttä tai lapsia ei tarvitse myydä, vaan hinta kertoo vahingonkorvauksen terveyden tai lasten menetyksestä.

Lähde ei kerro, oliko taloustieteilijä Arnold Harbergerin (s. 1924) mallissa mukana terveyttä, lapsia, elinkaaren palkkatuloja ja onnellisuutta, vai ovatko ne myöhempiä lisäyksiä. Eric Posner ja Glen Weyl ovat puolustaneet veroa viime vuosina pamfleteissaan, mutta se ei ole poliittisestikaan realistinen.

Varallisuusvero: verotetaan yhteiseksi hyväksi säästävää muurahaista, ei yhtä hyvätuloista mutta haitallisen tuhlaavaista heinäsirkkaa

Omaisuusverot ovat yleensäkin yleishaitallisia: jos heinäsirkka tienaa saman kuin muurahainen, on väärin verottaa enemmän muurahaista siksi, että hän ei heti tuhlaa kaikkea tienaamaansa. Tämä säästäminen tuottaa ulkoishyötyjä myös heinäsirkalle, joten olisi reilumpaa tukea säästämistä eiäk verottaa. Kulutusvero kohdistuu taloustieteilijöiden mielestä tasapuolisesti kaikkiin, koska säästämisestäkään ei ole hyötyä ennen kuin sen korkoineen joskus kuluttaa.

Harbergin veron ongelmat

Financial Timesin kirjoitus[1] esittelee monia veron ongelmia ja porsaanreikiä, joiden vuoksi se pitää veroa täysin järjettömänä. Alla esitellään lähinnä muita.

Hinnoittelutyö

Jokaisesta esineestä pitäisi miettiä hyödyt, tunneseikat, synergia muiden esineiden ja tulevaisuuden kanssa ja läheisten tarpeet erittäin tarkkaan, ettei saa liikaa veroja muttei tule katumapäällekään, jos joku sen siihen hintaan ostaa.

Taakka, työmäärä ja turvallisuudentunteen menetys olisivat valtavia suhteessa siihen vähäiseen hyötyyn, mikä omaisuuden kattavammasta verotuksesta seuraisi. Etenkin, kun omaisuuden verottaminen saattaa olla haitallista verrattuna kulutuksen verottamiseen. Kulutuksen verotus yhdistettynä sosiaaliturvaan on progressiivista: köyhimpien nettovero on negatiivista ja suurituloisimpien nettoveroprosentti on korkein.

Terveys, rakkaus, onnellisuus ja elämänlaatukin pitäisi hinnoitella

Tämäkin kuuluu esitykseen, ja ilman sitä vero olisikin epäoikeudenmukainen huono-osaisia kohtaan. Hinnoittelun ongelmat olisivat suunnattomia suhteessa hyötyihin.

Lisäksi pienituloisilla ja köyhillä ei olisi varaa veroihin, "suojelurahaan", joten he joutuisivat hinnoittelemaan alas terveytensä, rakkautensa ja elämänlaatunsa. Kolarista tai tärkeiden asioiden menetyksestä ei juuri saisi korvausta.

Nettovero on nytkin hyvin progressiivinen, bruttoverolla ei ole väliä

Vain nettoveron progressiivisuudella on väliä. Nettovero on maksetut verot miinus saadut tulonsiirrot. Vain sillä on väliä hyvinvoinnille, ei bruttoveroilla, jotka valtio voi säätää miksi tahansa nettoveron ylittäväksi summaksi vaikuttamatta henkilön hyvinvointiin, kunhan antaa erotuksen tulonsiirtona,

Talostasi saa ostaa yhden seinän pois kymppitonnilla?

Jos talosi on sinulle 60 000 euron arvoinen, et voi ilmoittaa alempaa hintaa, ettei joku ostaisi sitä sinulta, etkä korkeampaa, jottet joutuisi maksamaan liikaa veroa.

Tällöin sinun pitää suostua myymään mikä tahansa talon kuudesta seinästä 10 000 eurolla, lattia ja katto mukaan lukien? Ilman yhtä seinää talon arvo putoaa 50 000 eurolla, joten sinun on laitettava joka seinän hinnaksi 50 000 euroa, joten maksatkin veroa 300 000 eurosta. Tai joka tiilenpuolikkaan hinnaksi 100 euroa, jottei joku kiusallaan ostaisi sellaista, jolloin maksat veroa 1 200 000 euron "omaisuudesta"?

Tarvitseekin hinnoitella vain koko omaisuus, ei myydä mitään osaa erikseen

Sinun pitäisi saada ilmoittaa kunkin "seinän" hinnaksi 10 000 euroa ja niiden synergiaksi 40 000. Yhden seinän ostaja joutuisi maksamaan 10 000 + 40 000 euroa, mutta koko talon arvo olisi silti vain 60 000 euroa, jolla saisi koko talon.

Tällöin jokainen ilmoittaisi koko omaisuutensa arvon oikein mutta sanoisi sen olevan pelkkää synergiaa. Voihan olla, että muun muassa kalusteittesi arvo toisenlaisessa talossa olisi lähes nolla. Tämä koskee myös terveyttäsi ja tulojasi, joltain osin. Jonkun pitäisi ostaa ne kaikki kerralla tai ei mitään. Tällöin voisit sen koko potinkin arvostaa alakanttiin, ellet pelkää jonkun miljonäärin haluavan tehdä sinulle kiusaa ostamalla nuo kaikki. Muille juuri tuo potti tuskin olisi hintansa arvoinen.

Tällöin esineiden myyminen niitä parhaiten hyödyntävälle ei edistyisi. Aloitteen ainoa etu olisi, että ihmisten omaisuutta saataisiin kattavammin verotettua monien ongelmien ja kiusanteon hinnalla. Turvallisuudentunne olisi menetetty.

Bank run -riski kohtaisi pankkien lisäksi joka yksilöä, koko taloutta

FT myös osoittaa, miten velat pitäisi saada vähentää omaisuudesta. Jos minulla on sadan tonnin talo ja sadan tonnin velat, ei ole oikein verottaa minua enempää kuin talotonta, tai muuten talot päätyvät tarvitsevimpien sijaan rikkaimmille ja jo ostaneet joutuvat mieron tielle.

Tästä velkaantumisen tuesta seuraa tavattomia väärinkäytösongelmia, kuten FT kuvaa. Vähennys perustuisi summaan, jonka henkilö on valmis maksamaan sille, joka ottaa häneltä velan harteilleen, esimerkiksi valmiiksi aikataulutetut korot ja lainanlyhennykset.

Jokaisen pitäisi siis olla valmis välittömään lainojensa irtisanomiseen. "Bank run" -ongelma moninkertaistuisi koskemaan kaikkia ihmisiä ja koko kansantaloutta – aivan kuin se ei jo ennestään olisi tarpeeksi paha.

Onko esityksessä mitään hyvää?

On, paljon. Periaatteessa siinä on kaikki muu oikein, mutta ihmisten pakottaminen hinnoittelemaan ja myymään aiheuttaa suunnattomasti työtä, ongelmia ja kärsimystä, eikä liberaalidemokratiassa valtiolla saa olla oikeutta sellaiseen pakottamiseen. Suunnattoman työmäärän vuoksi myös tulee paljon virheitä ja paljon juridisia porsaanreikiä, jotka aiheuttavat valtavia lisäongelmia.

Pienin paha on siis verottaa vain asunnon kaltaisia asioita, joiden verotusarvo on määritettävissä tarpeeksi objektiivisesti tarpeeksi pienin kustannuksin, pakottamatta alamaisia itseään hinnoittelemaan, saati myymään kaikkea. Asunnon verottamiselle on myös paljon ylimääräisiä hyviä perusteita, tai oikeastaan pikemminkin rakennusoikeuden ja ehkä tontin, ei niinkään rakennuksen, koska tontti on toisilta pois ja rakennusoikeuden arvo voi määräytyä kaupungin infrastruktuuri-investoinneista.

Tällaisetkin omaisuusverot kuitenkin tulee pitää kohtuudessa, jotta muurahaisia ei liikaa rangaistaisi heidän hyvistä teoistaan. Kulutusveroja yleensä pidetään vähiten haitallisina.

Viitteet