Omaisuudensuoja

Liberalismiwiki
Ohjattu sivulta Omistusoikeus
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Omaisuudensuoja tarkoittaa (ylläpidettyä) kieltoa kajota toisen omaisuuteen ilman tämän lupaa. Omaisuudensuoja kuuluu ihmisoikeuksiin.

("Omaisuuden suoja" voi olla eri asia, esim. lukko tai kassakaappi.)

Ilman omistusoikeutta ihminen ei voi päättää omasta elämästään vaan on toisten (esim. valtion) avun varassa[1]

Sisällysluettelo

Omaisuudensuoja lisää investointeja ja talouskasvua

Omaisuudensuojan vahvistaminen johtaa investointien lisääntymiseen ja siten korkeampaan talouskasvuun.

Liam Brunt kirjoittaa, että kun Englanti vahvisti yksityisten maanomistusoikeutta vuonna 1843 Etelä-Afrikassa, talouskasvu nelinkertaistui. Vahvat todisteet osoittavat tämän syyksi sen, että samaan aikaan kiinteät investoinnit lisääntyivät huomattavasti, mm. kuivien viljelymaiden kastelujärjestelmiin.

Ilman kunnon omaisuudensuojaa harvoja investointeja uskalletaan tehdä, koska maan saattaisi menettää ennen kuin investointi on maksanut itsensä takaisin.

Investoinnit (kulutuksen sijaan) ovatkin tärkeimpiä talouskasvua selittäviä tekijöitä. Tietenkään mikä tahansa investointi ei ole tuottavaa, mutta kapitalismissa investoinnit suuntautuvat sinne, missä pääoma tuottaa eniten uutta vaurautta.[2]

Susette Kelon tapaus

New Londonin (Conneticut, USA) poliitikot pakkolunastivat ihmisten koteja antaakseen lääkejätti Pfizerille tontin toimitiloja varten. Oikeus hyväksyi pakkolunastuksen vasemmistotuomarien äänin 5 - 4 (”Kelo case”). Kaupunki myös antoi Pfizerille valtavat taloudelliset edut, mutta Pfizer lähteekin nyt kaupungista. Sittemmin 43 osavaltiota on kiristänyt lakejaan suojellakseen kansalaisten omaisuutta poliitikoilta.[3]

Yksityisen infrastruktuurin edut

Professori Steve H. Hanke: "(ports, roads, bridges, railways, airports, communication networks, power lines, waterworks and many other infrastructure systems)"[4]

"Comparative cost analyses of private versus public provision of goods and services give support to the conclusion that private firms are more cost-effective than public firms. - - the public cost incurred in providing a given quantity and quality of output is about twice as great as private provision. - - the bureaucratic rule of two."[3]

Suomessa monissa ulkoistamisissa hinnan lasku on ollut 10 - 40 %. Täydessä yksityistämisessä siis tuo 50 % saattaisi olla mahdollinen Suomessakin, etenkin, kun laadun paraneminen otetaan huomioon. Tietysti kerroin voi olla paljon kahta suurempikin niissä toimissa, joissa asiakkaan tarpeita huomioidaan innovatiivisesti.

Infrastruktuuriin liittyy usein luonnollinen monopoli (syynä skaalaedut tai markkinoille tulemisen vaikeus). Tällöin saattaa olla optimaalista, että esim. vesihuoltoa yksityistettäessä järjestetään huutokauppa, jossa voittaa yritys, joka lupaa alhaisimmat hinnat tai parhaan hintojen ja palvelujen yhdistelmän. Ratkaisuissa on ongelmia, mutta on osoitettavissa useita keinoja, jotka johtavat selvästi parempaan lopputulokseen kuin julkinen monopoli.[3]

Viitteet

  1. Ownership society, Cato.org
  2. Omaisuudensuoja johti investointien kautta korkeampaan talouskasvuun, VS 14.1.2008
  3. 3,0 3,1 3,2 Pfizer to Leave City That Won Land-Use Case, NYT 12.11.2009
  4. In Praise of Private Infrastructure, Globe Asia, April 2008

Katso myös

Henkilökohtaiset työkalut