Kapitalismi

Liberalismiwiki

Loikkaa: valikkoon, hakuun

Kapitalismi tarkoittaa yksityiseen omistus- ja sopimusoikeuteen perustuvaa talousjärjestelmää. Yksityisen omistusoikeuden mahdollistamaa kaupankäyntiä kutsutaan vapaaksi markkinataloudeksi.

Sosialistit käyttävät termiä kapitalismi usein kuvaamaan korporatismia, fasismia tai muunkaltaista järjestelmää, jossa yksityinen omistusoikeus on olemassa nimellisesti, mutta valtion kanssa liittoutuneet korporaatiot hallitsevat taloutta.

Sisällysluettelo

Määritelmä

Kapitalismi on talousjärjestelmä, jossa omaisuus ja sen tuotantovälineet ovat yksityisessä omistuksessa ja hallinnassa eivätkä valtion omistuksessa ja hallinnassa.[1][2] Kapitalismissa maa, työvoima ja pääoma ovat yksityisten ihmisten itse tai yhdessä omistamia, operoimia ja myymiä,[3][4]. investoinnit, jakelu, tulot, tuotanto, hinnoittelu, kysyntä ja tarjonta ovat vapaaehtoisia, yksityisiä päätöksiä markkinataloudessa.[5] Kapitalismin tunnusmerkki on, että jokainen ihminen omistaa itse työpanoksensa ja voi siksi myydä työpanostaan työnantajille.[3][6] "Kapitalistisessa valtiossa" yksityiset oikeudet ja omistusoikeus ovat laillisuusperiaatteen suojaamia ja valtiovalta on minimaalista.[7][8]

Vapaa markkinatalous eli laissez-faire katsotaan joskus "puhtaaksi kapitalismiksi".[9] Laissez-faire (ransk. "jätetään tekemään (itsekseen)" tarkoittaa minarkismia, minimivaltiota[10] tai valtion vallan eliminointia, jolloin kysyntä ja tarjonta saavat toimia vapaasti. Täysin puhdasta Laissez-faire -kapitalismia ei ole koskaan ollut käytännössä.[9][11][12]

Koska kaikki nykyiset suuret taloudet käsittävät sekä yksityistä että julkista omistamista ja hallintaa, on esitetty, että sekatalous kuvaa paremmin useimpia nykyisiä valtioita.[13][14] "Kapitalistisessa sekataloudessa" valtio puuttuu markkinoiden toimintaan ja tarjoaa monia palveluita.[15]

Vaikkei läheskään puhtaan kapitalistista valtiota tai aluetta olekaan[16], mm. "Länsimaat" katsotaan yleensä ensisijaisesti kapitalistisiksi valtioiksi, vastakohtana sosialistisille valtioille. Nykyaikaisessa kapitalistisessa valtiossa lainsäädäntö rajoittuu määrittämään markkinoiden perussäännöt, joskin valtio saattaa tarjota joitain julkishyödykkeitä ja infrastruktuuria.[17]

1900-luvulta alkaen kapitalismi on nähty vastapoolina suunnitelmataloudelle ja sosialismille. Kapitalismin puolustajien mukaan voimavarat kohdentuvat tehokkaimmin kapitalismissa, koska siinä kuluttajat saavat valita vapaasti ja tuottajat sitten reagoivat näihin valintoihin siten, että tyydyttävät kuluttajien kysynnän. Tämän vastakohtana suunnitelmataloudessa valtio tai vastaava taho määrää, mitä pitää tuottaa ja kuinka paljon. Näin ollen monien puolustajien mielestä kapitalismissa ihmiset ovat vapaampia ja sekä köyhät että rikkaat rikastuvat enemmän kuin muissa järjestelmissä, kun taas monien vastustajien mielestä köyhät hyötyvät vähemmän tai jopa kärsivät ja ovat vähemmän vapaampia kuin jossain muussa järjestelmässä.

Muita kapitalismin määritelmiä

  • Kapitalismi usein samastetaan vapaaseen markkinatalouteen.
  • Kapitalismilla tarkoitetaan myös sosialismin vastakohtaa, talousjärjestelmää, jossa a) tuotantovälineet tai b) muutkin resurssit ovat yksityisesti omistetut (vs. valtion tms. omistamat) eikä omistusoikeudelle aseteta rajoituksia. On kiistanalaista, eroaako tämä määritelmä edellisestä (vapaasta markkinataloudesta).
  • Kapitalismilla voidaan myös tarkoittaa laajemmin yksilönvapauteen perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää, ei pelkästään vapaata markkinataloutta. Pohjana on siis yksilön omistusoikeus (ja siis täysi määräysvalta) sekä kehoonsa että muuhun omaisuuteensa.[18]

Kapitalismi weberiläisessä sosiologiassa

Max Weberin määritelmä (General Economic History, 1927) eroaa jonkin verran muista korostaen osakeyritysten roolia ja markkinoiden avoimuutta sosiaalisesta asemasta riippumatta sekä sitä, ettei olisi lakiin perustuvia rajoituksia kuten minimipalkkoja tai orjuutta eikä edes institutionaalisia kuten ammattiliikettä.

Historiaa

"Kapitalismi"-sanan keksi William Makepeace Thackeray 1800-luvun puolivälin tienoilla.[19]

Nykyaikaisen kapitalismin instituutiot, kuten pankit, vakuutusyhtiöt, pörssit ja kauppaliitot, syntyivät kuitenkin jo sydänkeskiaikana vuosina 1000–1300 lähinnä Pohjois-Italiassa.

Kapitalistiset taloudelliset käytännöt alkoivat institutionalisoitua Englannissa 1500 - 1800-luvuilla, joskin jotkin kapitalististen organisaatioiden piirteet esiintyivät jo muinaisessa maailmassa ja useammat myöhäisellä keskiajalla[20][21] Kapitalismi on ollut vallinnut länsimaissa feodalismin päättymisestä lähtien (ei puhtaana mutta pääroolissa).[21] Britanniasta se levisi asteittain Euroopopaan poliittisten ja kulttuuristen rajojen ylitse. 1800- ja 1900-luvulla kapitalismi oli merkittävin teollistumisen väline suuressa osassa maailmaa.[22]

Marxilaisten mukaan kapitalismi kehittyi käsityöläisperinteestä nousevan teollisuustuotannon myötä ja kapitalismi edusti uudenlaista, edistyneempää tuotantotapaa suhteessa orjayhteiskunnan ja feodalismiin maanviljelyyn ja maanomistukseen, joskin heidän mielestään tästäkin piti vielä "edistyä" sosialismiin ja lopulta kommunismiin.

Amerikan vallankumous ja sen seuraajat kuten Ranskan suuri vallankumous olivat kansan, etenkin porvarien kapinoita monarkiaa ja verotusta, yleensä myös mm. aatelin ja kirkon etuoikeuksia vastaan. Ranskan vallankumous ja Napoleonin sodat pyyhkivät feodalismin jäänteet pois. 1800-luvun liberalismin piirteisiin kuuluivat vapaakauppa, kulta rahan arvon takeena, tasapainoiset budjetit ja minimaalinen köyhäinapu.

Itä- ja Keski-Euroopan maiden vapautuminen sosialismista 1989–1991 heikensi oleellisesti sosialistisen suunnitelmatalouden mainetta ja teki kapitalismista useimpien maiden johtajien silmissä ainoan varteenotettavan talousjärjestelmän. 1990-luvulta eteenpäin kapitalistiset piirteet lisääntyivät entisestään useiden maiden kansantalouksissa. Tämä tapahtui erilaisten talouden liberalisointitoimien kautta.

Teoriaa

Kapitalismille on tunnusomaista, että jokainen täysivaltainen henkilö on itse vastuussa toimeentulostaan. Kansalaisilla on oikeus vapaasti päättää ammatistaan, työpaikastaan ja taloudellisesta toiminnastaan.

Kapitalismin perusajatuksiin kuuluu yksityisomistus. Yksityinen omistus merkitsee, että yksityishenkilöt tai heidän vapaaehtoisesti muodostamansa yksityiset yritykset, yhdistykset tai muut yhteisöt omistavat tuotannon tekijät ja palkkaavat työvoimaa. Yksityisomistukseen kuuluu oikeus päättää omaisuudestaan, siis esimerkiksi käyttää, myydä tai lahjoittaa.

Liberaalissa kapitalismissa taloudelliset toimijat kilpailevat lain rajoissa vapailla markkinoilla, joita valtio rajoittaa korkeintaan vähäisissä määrin. Yksityisestä omistusoikeudesta ja vapaista markkinoista seuraa taloudellista kilpailua. Kapitalistisessa taloudessa on työnjakoa ja erikoistumista, jossa jokainen henkilö ja yritys voi erikoistua parhaiten osaamaansa.

Kapitalistinen talous ei kuitenkaan merkitse ns. täydellistä kilpailua, jolla taloustieteen määritelmän mukaan tarkoitetaan vapaan kilpailun lisäksi tuotteiden homogeenisuutta, yritysten äärimmäisen suurta määrää ja pientä kokoa (markkinoilla toimijoiden atomistisuus) ja informaation täydellistä ja äärimmäisen nopeata välittymistä ja ulkoisvaikutusten olemattomuutta.

Kapitalismissa tavaroiden ja palveluiden markkinoiden lisäksi on tyypillisesti arvopaperimarkkinat ja pääomasijoittamista, muun muassa koska yritystoimintaan on kerättävä suuria määriä pääomaa.

Kapitalismi ja talouskasvu

(pääartikkeli: Taloudellinen vapaus)

Vuosina 1000 - 1820 maailmantalous kasvoi peräti kuusinkertaiseksi, 50 % ihmistä kohden. Kapitalismin alettua levitä laajemmin vuosina 1820 - 1998 maailmantalous kasvoi 50-kertaiseksi eli 9-kertaiseksi ihmistä kohden[23]. Kapitalistisimmissa maissa kuten Euroopassa, USA:ssa, Kanadassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa talous kasvoi 19-kertaiseksi henkeä kohden, vaikka niillä oli jo ennestään korkeampi lähtötaso, vuonna 1820 köyhässä Japanissa peräti 31-kertaiseksi, kun taas muualla maailmassa kasvu oli vain viisinkertainen henkeä kohden[23].

Economic Freedom of the World -indeksin mukaan maailman taloudellisesti vapaimmissa eli kapitalistisimmissa maissa (viidennes) elävien keskitulot olivat 23 450 dollaria/vuosi ja kasvu 1990-luvulla 2,56 %/vuosi. Taloudellisesti epävapaimmassa viidenneksessä maita vastaavat luvut olivat 2 556 dollaria ja -0,85 %/vuosi. Köyhin kymmenys kansasta sai 728 $/vuosi epävapaimmissa ja 7000 $/vuosi vapaimmissa maissa. Eliniänodote oli vapaimmissa maissa 20 vuotta enemmän kuin epävapaimmissa. [24]

Jo monet valistusfilosofit kuten Adam Smith ja Suomen Anders Chydenius) ovat korostaneet kapitalismin kykyä edistää talouskasvua (BKT), voimavarojen tehokasta kohdentumista tai materialistista elintasoa. Tämä maailmanlaajuinen BKT:n suuri kasvu osuu yksiin kapitalismin leviämisen kanssa.[25][26] Vaikka korrelaatio ei ole täydellinen, puolustajien mukaan BKT:n/hlö kasvun on empiirisesti osoitettu parantavan elinoloja kuten ruoan saatavuutta, asumista, vaatetusta ja terveydenhoitoa.[27] Myös viikottaisen työajan lyheneminen sekä lapsityövoiman ja vanhusten työnteon väheneminen on osoitettu olevan seurausta kapitalismin tuomasta vauraudesta.[28][29][30][31]

Mitä on tuotettava ja miten?

Kapitalismin hyödyt ovat suurimpia silloin, kun on epäselvää, mitä pitäisi tuottaa (esim. Facebook) tai miten pitäisi tuottaa (esim. Viagran tarve tiedettiin mutta sitä ei osattu tehdä).[32]

Kapitalismia puolustavia näkemyksiä

Professori Juha Sihvolan mukaan markkinatalous on edistänyt ihmisten rauhanomaista ja järjestynyttä yhteiseloa enemmän kuin mikään muu historian tuntema yhteiskuntajärjestelmä. Sihvolan mukaan "kaikki toistaiseksi kapitalismin vaihtoehdoiksi ehdotetut, nykyisestä olennaisesti poikkeavat järjestelmät ovat johtaneet tolkuttomaan riistoon, väkivaltaan ja rikoksiin ihmiskuntaa vastaan."[33]

Milton Friedmanin mukaan kapitalismin taloudellinen vapaus on poliittisen vapauden edellytys, ja toisaalta myös tekee sen ennemmin tai myöhemmin vääjäämättömäksi. Friedmanin mukaan taloudellisen toiminnan keskitetty hallinta on aina ja kaikkialla aiheuttanut poliittista sortoa. Hänen mukaansa markkinataloudessa liiketoimet ja muut toimet ovat vapaaehtoisia, ja vapaaehtoisen toiminnan monimuotoisuus on perustavanlaatuinen uhka sortaville poliittisille johtajille ja vähentää suuresti heidän valtaansa pakottaa muita. Friedmanin näkemyksen jakavat Friedrich Hayek ja John Maynard Keynes, jotka kumpikin uskoivat, että kapitalismi on elintärkeää vapauden säilymiselle.[34][35]

Itävaltalaisen koulukunnan taloustieteilijöiden mukaan kapitalismissa yhteiskunta (siis ilman valtiota tms.) organisoituu itse monimutkaiseksi järjestelmäksi ilman keskitettyä ohjaus- tai suunnittelujärjestelmää. Friedrich Hayek käyttää termiä "catallaxy" kuvaamaan itseorganisoituvuutta kapitalismissa. Tässä voitontavoittelun motiivilla on tärkeä rooli. Ostajien ja myyjien vuorovaikutuksesta syntyy hintajärjestelmä, ja hinnat viestivät ihmisten kiireisistä ja tyydyttämättömistä tarpeista. Mahdollisuus voittoihin kannustaa yrittäjiä käyttämään tietämyksensä ja voimavaransa tyydyttämään nuo tarpeet. Siksi hintajärjestelmä sovittaa yhteen miljoonien omaa etuaan ajavien ihmisten toimet.[36]

Tämä hajautettu (ei-keskitetty) koordinaatiojärjestelmä on joidenkin mielestä kapitalismin suurimpia vahvuuksia. Heidän mukaansa sen ansiosta ihmiset voivat vapaasti kokeilla erilaisia ratkaisuja ja reaalimaailman kilpailu yleensä löytää hyvän ratkaisun kulloinkin esiintyviin haasteisiin. Sitä vastoin, he sanovat, suunnitelmatalous ylläpitää usein sopimattomia tai vanhentuneita ratkaisuja virheellisen ennustamisen tai vapaan reagoinnin estämisen vuoksi.

Kuitenkin kaikki (ei-puhtaan) kapitalistisetkin nykytaloudet kuitenkin harjoittavat jossain määrin keskussuunnittelua, esimerkiksi keskuspankkien korkopäätöksiä, yrittäessään säädellä taloutta. Jyrkimmät kapitalismin kannattajat sanovat tämän aiheuttavan tehottomuutta, koska talouden ennustaminen yleensä epäonnistuu. Esimerkiksi Milton Friedman on todistellut, että Suuri lama oli siksi tavallisia vakavampi, että Yhdysvaltain keskuspankki harjoitti virheellistä, rahamäärää liikaa vähentävää politiikkaa..[37]

Kirjailija Ayn Rand oli tunnettu kapitalismin puolustaja. Hänen romaaninsa Atlas Shrugged on historian vaikutusvaltaisimpia kirjoja kapitalismista ja on yhä bestselleri.[38] Hänestä kapitalismi on ainoa moraalisesti hyväksyttävä sosio-poliittinen järjestelmä, koska se antaa ihmisten vapaasti toimia omien rationaalisten näkökohtiensa mukaan.[39] Näillä ajattelijoilla on paljon vaikutusvaltaa Yhdysvaltain Libertaarisessa puolueessa.

Kapitalismin vastustusta

Kysyntä ja työpaikat loppuvat tai menevät Aasiaan?

Usein väitetään, että kapitalismissa raha siirtyy kuluttajilta tuottajille, joten kulutuskysyntä loppuu ja sen myötä työpaikat (ks. marxismi). Jotkut väittävät, että teollisuusmaat eivät pärjää kehitysmaille näiden halpojen palkkojen vuoksi, joten työ ja raha siirtyvät sinne. Paul Krugmanin mukaan tämä ei ole totta: [40]

Tarpeet eivät lopu

Teollisuusmaiden kulutuksen on luultu loppuvan "tarpeiden tultua tyydytetyksi", mutta näin ei ole koskaan käynyt, vaan aina on keksitty uusia tarpeita. Ihmiset vain eivät osaa kuvitella tulevaa taloutta ennalta, mikä on tuottanut harhaluulon tarpeiden loppumisesta. [40]

Se, että köyhät kuluttavat suuremman osan tuloistaan, on tilastollinen illuusio: kun jollakulla on huono vuosi, hän usein kuluttaa jopa säästöjään, ja kun tuloja on paljon, hän usein säästää pahan päivän varalle. [40]

Moni kehittyvä maa tuo enemmän kuin vie

Aasiassakin palkat nousevat tuottavuuden tahdissa, ja siksi siellä hintakilpailukyky ei ole erityisen hyvä. Itse asiassa kehittyvien maiden kauppataseet ovat usein alijäämäisiä ja vaihtotaseet lähes aina. [40]

Tuotantokapasiteettia ei ole liikaa

Taantumissa tuotantokapasiteetista osa jää käyttämättä, huippusuhdanteissa sitä on liian vähän. Tuotantokapasiteetin kasvussa kasvavassa taloudessa "ei ole mitään väärää tai kestämätöntä". Krugmanin mukaan Euroopan työttömyys johtuu lähinnä jäykistä työmarkkinoista ja huonosta makrotalouspolitiikasta. [40]

Viitteet

  1. ↑ Arleen J. Hoag, John H. Hoag. Introductory Economics. World Scientific, 2006, pp. 43-44.
  2. ↑ Marcus, B.K.. capitalism. BlackCrayon.com Dictionary. BlackCrayon.com. Luettu 2008-12-27.
  3. ↑ 3,0 3,1 Wood 2002, p. 2
  4. ↑ Obrinsky (1983) p.1
  5. ↑ Bacher (2007) p. 2; De George (1986) pp.104, 111; Lash (2000) p.36
  6. ↑ Altvater, E. (1993). The Future of the Market: An Essay on the Regulation of Money and Nature After the Collapse of "Actually Existing Socialism". Verso, 58–59. 
  7. ↑ Lane, J.E.; Ersson, S.O. (2002). Government and the Economy: A Global Perspective. Continuum International Publishing Group, 7–16. 
  8. ↑ Pejovich, Svetozar (1990). The Economics of Property Rights. Springer, 31. 
  9. ↑ 9,0 9,1 McConnell, Campbell R. and Brue, Stanley L., Microeconomics: Principles, Problems, and Policies. McGraw-Hill, 1992. p 38
  10. ↑ François, Crouzet. The Victorian Economy. Routledge, 1982. p. 105
  11. ↑ Malline:Citation
  12. ↑ Malline:Citation
  13. ↑ Tucker, Irvin B. (1997). Macroeconomics for Today, 553. 
  14. ↑ Case, Karl E. (2004). Principles of Macroeconomics. Prentice Hall. 
  15. ↑ "all of the capitalistic societies of the West have mixed economies that temper capitalism" with interventionist government regulation and social programs. Shafritz, Jay M. (1992). The HarperCollins Dictionary of American Government and Politics. HarperPerennial. P. 93
  16. ↑ Eri valtioiden taloudellisen vapauden indeksit
  17. ↑ Eric Aaron, What's Right? (Dural, Australia: Rosenberg Publishing, 2003), 75.
  18. ↑ [1]
  19. ↑ Malline:Kirjaviite
  20. ↑ Banaji, Jairus (2007). "Islam, the Mediterranean and the rise of capitalism". Journal Historical Materialism 15: 47–74. Brill Publishers. doi:10.1163/156920607X171591. 
  21. ↑ 21,0 21,1 (2006) Capitalism. Encyclopedia Britannica. 
  22. ↑ Scott, John (2005). Industrialism: A Dictionary of Sociology. Oxford University Press. 
  23. ↑ 23,0 23,1 Martin Wolf, Why Globalization works, s. 43-45
  24. ↑ Economic Freedom Needed To Alleviate Poverty Around The World, taloustieteen professori Robert Lawson, 3.7.2002.
  25. ↑ Robert E. Lucas Jr.. The Industrial Revolution: Past and Future. Federal Reserve Bank of Minneapolis 2003 Annual Report. Luettu 2008-02-26.
  26. ↑ J. Bradford DeLong. Estimating World GDP, One Million B.C. – Present. Luettu 2008-02-26.
  27. ↑ Clark Nardinelli. Industrial Revolution and the Standard of Living. Luettu 2008-02-26.
  28. ↑ Barro, Robert J. (1997). Macroeconomics. MIT Press. ISBN 0262024365. 
  29. ↑ Labor and Minimum Wages. Capitalism.org. Luettu 2008-02-26.
  30. ↑ Woods, Thomas E. (2004-04-05). Morality and Economic Law: Toward a Reconciliation. Ludwig von Mises Institute. Luettu 2008-02-26.
  31. ↑ Norberg, Johan. Three Cheers for Global Capitalism. The American Enterprise. Luettu 2008-02-26.
  32. ↑ Still not blogging (Comments on Brink Lindsey), professori Scott Sumner, April 21, 2011
  33. ↑ Helsingin Sanomat 10.10.2008: HS-raati hylkäsi nykykapitalismin.
  34. ↑ Friedrich Hayek (1944). The Road to Serfdom. University Of Chicago Press. ISBN 0-226-32061-8. 
  35. ↑ Bellamy, Richard (2003). The Cambridge History of Twentieth-Century Political Thought. Cambridge University Press, 60. ISBN 0-521-56354-2. 
  36. ↑ Walberg, Herbert (2001). Education and Capitalism. Hoover Institution Press, 87–89. ISBN 0-8179-3972-5. 
  37. ↑ Ben Bernanke (2002-11-08). Remarks by Governor Ben S. Bernanke. The Federal Reserve Board. Luettu 2008-02-26.
  38. ↑ Ayn Rand's Literature of Capitalism, The New York Times
  39. ↑ Capitalism: The Unknown Ideal
  40. ↑ 40,0 40,1 40,2 40,3 40,4 Is capitalism too productive?, Foreign Affairs, Sept./Oct. 1997, Paul Krugman

Kapitalismin puolustusta

Katso myös

Haettu osoitteesta http://liberalismi.net/wiki/Kapitalismi
Henkilökohtaiset työkalut