Fasismi
Fasismi on Benito Mussolinin johdolla Italiassa toteutettu aate, lähes liberalismin vastakohta. Siinä autoritaarinen äärinationalismi yhdistyi korporatistiseen talousjärjestelmään, joka oli ammattiliittopohjainen "kolmas asema sosialismin ja kapitalismin välillä".[1]
Aate syntyi 1914 Italian sosialistipuolueen fraktiosta (Mussolini oli puolueen lehden päätoimittaja). Lokakuussa 1922 Mussolini marssi joukkoineen Roomaan ja nousi pääministeriksi; vuonna 1926 oppositioliikkeet kiellettiin, vuosina 1943-45 amerikkalaiset ja britit vapauttivat Italian fasisteilta.
Hitlerin Saksan kansallissosialismia ja Francon Espanjan falangismia nimitetään joskus fasismiksi, koska ne ovat lähellä fasismia ja Neuvostoliitto halusi välttää sanan "kansallissosialismi" käyttöä. Kansallissosialismin merkittävin ero oli rotuoppi, jollaista fasismissa ei ollut.
Sisällysluettelo |
Fasismin määritelmää
Fasismin ytimenä on keskitetty, vahva valtiovalta, jolle kansa alistuu, ja sen vahva johtaja. Valtio toimii osittain korporatismin avulla (ammattiliittojäsenyys oli pakollista ja liittojen edustajat valittiin parlamenttiin). Keskeistä ovat myös historiallisin myytein vahvistettu äärinationalismi sekä voiman ja militarismin ihannointi. Fasismin hyveet olivat sotilaalliset "valikoituneisuus, kovuus, rohkeus, ylenkatse, miehekkyys, sankaruus, kuoleman halveksunta, kuri ja tottelevaisuus". Siihen kuului myös vasemmistolaisia ja sosialistisia tavoitteita. Yksimielisyyttä fasismin määritelmästäkään ei ole. Myös arvot toteutuvat vain valtion kautta ja ohjauksessa; koko kansakunta on kuin yksi organismi. [Wp]
Roger Griffinin mukaan fasismi on vallankumouksellista nationalismia, joka on antiliberaalia ja jopa antikonservatiivista[2].
Fasismin viehätys perustui mm. siihen, että se toi syvemmän merkityksen elämään modernisaation keskellä ja lupasi vallankumouksellista parannusta ja kansallisen itsetunnon palautusta maailmansodan häviäjävaltioissa. Imperialistinen valtion laajeneminen nähtiin välttämättömyytenä niin Italiassa kuin Saksassakin.
Vasemmistolainen talouspolitiikka
Antikapitalismi, kolmas tie
Mussolinin mukaan fasismi korvasi kapitalismin valtiojohtoisella taloudella, jonka "tulos on valtion taloudellisen toiminnan byrokratisointi"[3]
Espanjan falangistijohtaja José Antonio Primo de Rivera torjui sekä oikeistolaisen että vasemmistolaisen talouspolitiikan: "Oikeisto säilyttäisi epäoikeudenmukaisen talousjärjestelmän kun taas vasemmisto kumoaisi talousjärjestelmän siten tuhoten enemmän kuin kannattaisi".[4] Hän ei kannattanut myöskään korporatismia[5].
Fasistit määrittelivät olevansa "kolmas asema" kapitalismin ja kommunismin välillä.[6] Fasistit ajoivat kansallista talousjärjestelmää, jota kutsuttiin kansalliseksi korporatismiksi, sosialismiksi tai syndikalismiksi[7]. Kaikki fasistiset liikkeet pyrkivät eliminoimaan ison luokan kapitalismin vapauden, toiset olemassaolonkin.[8]
Fasistit halusivat työläisten yhtyvän ja vahvan proletaarivaltion syntyvän, ei proletaariluokan[9]. Fasistit ilmoittivat suojelevansa työläisiä ja pienyrittäjiä suurkapitalisteilta ja marxismilta[10].
Fasismi syyttää kapitalistisia liberaaleja demokratioita luokkaristiriidan luomisesta ja kommunisteja sen hyödyntämisestä[11]. Italiassa fasistit tuottivat eniten valtiojohtoisia yrityksiä koko Länsi-Euroopassa, mm. koko öljyteollisuuden sosialisoinnin yhdeksi suureksi valtionyritykseksi[12].
Mussolini käytti kapitalismista (sanan nykymerkityksessä) nimitystä superkapitalismi.[13]
Natsit
Myös Hitlerin kansallissosialistit tavoittelivat vielä 1930-luvun alkupuolella korporatismia mutta halusivat sittemmin vieläkin yhtenäisemmän talousjärjestelmän[14][15][16][17].
[Natsit]] pitivät finanssikapitalismia juutalaisten loismaisena salajuonena.[18]
Sosialistinen suunnitelmatalous
Fasistit vastustivat talousliberaalia laissez-faire-politiikkaa[19], finanssikapitalismia, korkoja ja spekulointia (keinottelu)[20]. [
Fasistiset hallitukset kansallistivat avainteollisuusaloja, sääntelivät valuuttakurssejaan ja tekivät massiivisia valtion investointeja, hintasääntelyä, palkkasääntelyä ja muuta taloudellista interventionismia[21].
Muilta osin yksityisomaisuus sallittiin, mutta omistusoikeus ja sen käyttö olivat riippuvaisia valtion palvelemisesta[22]. Esimerkiksi "maanomistajaa voitiin käskeä kasvattamaan vehnää lampaiden sijaan ja työllistämään enemmän työntekijöitä kuin mitä hän piti kannattavana."[23] Historioitsija Tibor Ivan Berendin mukaan dirigismi oli olennainen osa fasistista taloutta[24].
Fasistien mielestä yksityisomaisuutta piti säännellä, jotta "hyöty yhteisölle tulee ennen hyötyä yksilölle"[25]
Etenkin 1929-1944 Mussolini pyrki kohti omavaraistaloutta[26].
Hyvinvointivaltio
Ensisijaisesti Italian fasistisesta sosiaalipolitiikasta hyötyi keskiluokan ja alemman keskiluokan väki työllistymällä valtion työpaikkoihin, jotka lisääntyivät puolesta miljoonasta miljoonaan vuoteen 1930 mennessä[27]. Valtion kulutus terveydenhuoltoon ja sosiaaliturvaan lisääntyi 7 %:sta vuoden 1930 budjetista 20 %:iin vuonna 1940.[28]
Vuoden 1925 "Kansallinen työnjälkeinen ohjelma" OND perusti ja ylläpiti mm. 11 000 urheilukenttää, 6400 kirjastoa, 800 elokuvateatteria ja yli 2000 orkesteria[29] Arviolta 80 % kuukausipalkkaisista työläisistä oli OND:n jäseniä vuonna 1936[30].
Saksa (Kansallissosialistinen työväenpuolue eli natsipuolue) kopioi menestyksen ohjelmaansa Kraft durch Freude (KdF, "voimaa ilosta"), joka lisäksi rahoitti työläisille ylimääräisiä vapaapäiviä sekä loi Volkswagenin, jotta kaikki voisivat saada halvan auton. Kansallissosialistit toteuttivat myös laajoja julkisia töitä.
Fasistien ja natsien sosiaaliturva ei koskenut eräitä vähemmistöjä.
Autoritaarista talouskeskustaa?
Nolanin kartalla tai Political Compass -analyysissä fasismi on talouspoliittisesti keskustaa mutta arvopoliittisesti autoritaarista (esim. liberalismi on sekä talous- että arvoliberaalia, sosialismi talousantiliberaalia)[31]. Toisaalta edes Suomen Vasemmistoliiton talouspolitiikka (tuskin kommunistienkaan) ei ole yhtä antikapitalistista (antitalousliberaalia) kuin fasistien, joten fasismi on "keskustaa" lähinnä suhteessa äärikommunismiin.
Yksiulotteiselle asteikolle fasismi sopii huonosti; sitä pidetään yleensä joko vallankumouksellisena keskustalaisuutena tai vasemmisto- ja oikeistoaatteiden sekoituksena[32][33][34], joskin sitä toisinaan nimitetään oikeistolaiseksi. Zeev Sternhellin mukaan fasismi on ei-marxistista sosialismia.[35].
Stanley G. Paynen mukaan Hitlerin kansallissosialismi oli lähempänä Neuvosto-kommunismia kuin mitään ei-kommunistista järjestelmää.[36]
Ei rasismia
Fasismiin assosioidaan voiman ihannointi, joskus myös vahvojen darwinistinen selviytyminen. Mussolinilla oli joitain rotulausuntojakin, mutta vuonna 1933 hän totesi: Rotu! Se on tunne, ei realiteetti: 95 %, ainakin, on tunnetta. En voi koskaan uskoa, että biologisesti puhtaita rotuja voitaisiin osoittaa olevan nykyään olemassa. - - Kansallinen ylpeys ei tarvitse rotuhourailua."[37]
Kansallissosialismiin rotuoppi kuului.
"Fasisti" haukkumasanana
Neuvostoliitto otti fasisti-sanan käyttöön kaikista sosialismin vastustajista ja jopa ei-marxilaisista sosialisteista (etenkin rasisteista), ja tämä käyttö on levinnyt länsimaihin "hyödyllisten idioottien" (kuten Lenin "vasemmistoälykköjä" kutsui) avulla. Vrt. myös Johan Bäckmanin SAFKA, joka näennäisesti vastustaa fasismia, käytännössä lähinnä tukee marxilaista puolifasismia.
Fasismilla tarkoitetaan myös laajemmin kaikkea autoritaarista, totalitaristista, antiliberaalia, jossain määrin myös diktatuuria, etenkin vahvan johtajan mallia.
Fasistitesti
Libertaristit vastaan fasistit
Merkittävät libertaristit kuten Ludwig von Mises and F.A. Hayek olivat 1900-luvun periaatteellisimpia ja aggressiivisimpia fasismin vastustajia ja suorasanaisia liberaalin demokratian puolustajia. Kommunismia he pitivät vieläkin pahempana. Jo vuonna 1927 Mises julkaisi kirjoituksen, jossa arvosteli fasisteja jyrkästi, jopa yhtä häikäilemättömiksi kuin kommunisteja. [38]
Uusfasismi
Ks. myös Uusnatsismi
CasaPound
CasaPound on italialainen fasistinen talonvaltausliike, joka sai alkunsa Rooman kaupungin asuntopolitiikkaa vastustaneista fasisteista vuonna 2003. Liike myös tarjoaa arkielämän palveluja ja naapuriyhteisöllisyyttä mutta "vain italialaisille". [39]
CasaPoundilla on 5000 jäsentä. Johtaja Simone di Stefanon mukaan järjestö kannattaa Mussolinin fasismia vaikka pitääkin rotulakeja virheenä. [40]
CasaPoundin talouspoliittiset näkemykset ovat täsmälleen samat kuin Mussolinin: "Haluamme, että viestintä, liikenne, energia ja terveydenhoito kansallistetaan ja valtio rakentaa taloja, jotka se myy halvalla perheille." [40]
Maahanmuuttoa järjestö silti vastustaa, koska maahanmuuttajat polkevat palkkoja. Fasistitervehdykset kuuluvat hautajaisiin. Järjestö valtaa taloja, edistää halpaa asumista sekä tukee velallisia ja luonnonkatastrofien uhreja. [40]
Vasemmistojärjestöt väittävät CasaPoundin väen hyökänneen heidän kimppuunsa, CasaPound taas sanoo olevansa itse vasemmistolaisten hyökkäysten uhri. [40]
Viitteet
- ↑ Professori Noel O'Sullivanin viisi fasismin pääteemaa ovat: corporatism, revolution, the leader principle, messianic faith, and autarky. The Fascism Reader (kirjoittaja Aristotle A. Kallis) sanoo: "1. Corporatism. The most important claim made by fascism was that it alone could offer the creative prospect of a 'third way' between capitalism and socialism. Adolf Hitler, in Mein Kampf, spoke enthusiastically about the 'National Socialist corporative idea' as one which would eventually 'take the place of ruinous class warfare'; whilst Benito Mussolini, in typically extravagant fashion, declared that 'the Corporative System is destined to become the civilization of the twentieth century.'"
- ↑ Roger Griffin, The palingenetic core of generic fascist ideology, Chapter published in Alessandro Campi (ed.), Che cos'è il fascismo? Interpretazioni e prospettive di ricerche, Ideazione editrice, Roma, 2003, pp. 97–122.
- ↑ Mussolini, Benito; Schnapp, Jeffery Thompson (ed.); Sears, Olivia E. (ed.); Stampino, Maria G. (ed.). "Address to the National Corporative Council (14 November 1933) and Senate Speech on the Bill Establishing the Corporations (abridged; 13 January 1934)". A Primer of Italian Fascism. University of Nebraska Press, 2000. S. 158–159.
- ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. S. 58.
- ↑ Vincent, Andrew. Modern Political Ideologies. 3rd edition. John Wiley & Sons, 2009. S. 160.
- ↑ Philip Morgan, Fascism in Europe, 1919–1945, Taylor & Francis, 2003, p. 168.
- ↑ Payne, Stanley G.: Fascism, Comparison and Definition. Univ of Wisconsin Press, isbn=0299080641, 1983
- ↑ Payne, Stanley (1996). A History of Fascism. Routledge. ISBN 1857285956 s. 10
- ↑ Payne, Stanley G. 1996. A History of Fascism, 1914-1945. Routledge. s. 64.
- ↑ Griffen, Roger (editor). Chapter 8: "Extremism of the Centre" – by Seymour Martin Lipset. International Fascism: Theories, Causes and the New Consensus. Arnold Readers. s. 101.
- ↑ Welch, David. Modern European History, 1871-2000. p. 57. [1] (Speaks of fascism opposing capitalism for creating class conflict and communism for exploiting class conflict).
- ↑ Schachter, Gustav; Engelbourg, Saul. 2005. Cultural Continuity In Advanced Economies: Britain And The U.S. Versus Continental Europe. Published by Ashgate Publishing, Ltd. s. 302. [2]
- ↑ Falasca-Zamponi, Simonetta. Fascist Spectacle: The Aesthetics of Power in Mussolini's Italy. University of California Press, 2000. S. 136.
- ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 47.
- ↑ Peter Davies, Derek Lynch. The Routledge Companion to Fascism and the Far Right. Routledge, 2002. p. 103
- ↑ The Fascism Reader by Aristotle A. Kallis.
- ↑ Neocleous, Mark. Fascism. Minneapolis: University of Minnesota Press, 1997. Pp. 49.
- ↑ Postone, Moishe. 1986. "Anti-Semitism and National Socialism." Germans & Jews Since the Holocaust: The Changing Situation in West Germany, ed. Anson Rabinbach and Jack Zipes. New York: Homes & Meier.
- ↑ David Baker, "The political economy of fascism: Myth or reality, or myth and reality?", New Political Economy, Volume 11, Issue 2 June 2006 , s. 227–250.
- ↑ Frank Bealey & others. Elements of Political Science. Edinburgh University Press, 1999, p. 202
- ↑ Stanislav Andreski, Wars, Revolutions, Dictatorships, Routledge 1992, page 64
- ↑ James A. Gregor, The Search for Neofascism: The Use and Abuse of Social Science, Cambridge University Press, 2006, p. 7
- ↑ Herbert Kitschelt, Anthony J. McGann. The Radical Right in Western Europe: a comparative analysis. 1996 University of Michigan Press. S. 30
- ↑ Tibor Ivan Berend, An Economic History of Twentieth-Century Europe, Cambridge University Press, 2005, p. 93
- ↑ Richard Allen Epstein, Principles for a Free Society: Reconciling Individual Liberty With the Common Good, De Capo Press 2002, p. 168
- ↑ Italy, PBS, 2002
- ↑ Knight, Patricia Mussolini and Fascism, p. 72, Routledge, 2003.
- ↑ Pollard, John Francis, The Fascist Experience in Italy, p. 80 Routledge 1998
- ↑ Pauley, s. 113
- ↑ de Grazia, Victoria. The Culture of Consent: Mass Organizations of Leisure in Fascist Italy. Cambridge, 1981.
- ↑ The Political Compass, Analysis
- ↑ Stackleberg, Rodney: Hitler's Germany, Routeledge, 1999, s. 3
- ↑ Eatwell, Roger: "A 'Spectral-Syncretic Approach to Fascism', The Fascism Reader, Routledge, 2003 pp 71–80 [3]
- ↑ Lipset, Seymour: "Fascism as Extremism of the Middle Class", The Fascism Reader, Routledge, 2003, pp 112–116
- ↑ Sternhell, Zeev, in Laqueur (ed.), Fascism: A Reader's Guide, Berkeley: University of California Press, 1976, s. 315–376
- ↑ Stanley G. Payne. Fascism: Comparison and Definition. University of Wisconsin Press. 1983. ISBN 9780299080648. s. 104
- ↑ Montagu, Ashley: Man's Most Dangerous Myth: The Fallacy of Race. Julkaisija: Rowman Altamira. http://books.google.com/books?id=tkHqP3vgYi4C&pg=PA187&lpg=PA187&dq=%22+Nothing+will+ever+make+me+believe+that+biologically+pure+races+can+be+shown+to+exist+today%22&source=web&ots=ao7O_J0vr8&sig=22zZBSKlbcxbrBF1PXP3_PJygj0&hl=en isbn 0803946481, 1997
- ↑ Libertarianism and democracy, The Economist, Aug 31st 2011
- ↑ Ei ole yhtä äärioikeistoa - keitä Suomen vastarintaliike kutsui Helsinkiin?, SuomenKuvalehti.fi 21.10.2011
- ↑ 40,0 40,1 40,2 40,3 Italy's fascists stay true to Mussolini's ideology, The Guardian, 6 November 2011
Aiheesta muualla
- Venäläinen fasismi Anssi Kullberg, VS 11.12.2002, nykytilanne ja historia
