Vasemmisto
- Vasemmistoon kuuluvat siis kommunistit, muut sosialistit (mukaanlukien sosiaalidemokraatit sekä tulkinnasta riippuen kansallissosialistit ja fasistit), vasemmistoanarkistit ym., Suomessa mm. Sdp, Vasemmistoliitto (aiemmin SKP ja SKDL), "uusi SKP", KTP, STP, Kommunistien liitto ym.
- Liberaalit istuivat alunperin keskustassa ja lievästi vasemmalla. Toisinaan he istuvat lievästi oikealla. Liberaalit (puolue) edustaa liberaaleja Suomessa, ja Vihreät ja Rkp ovat hieman siihen suuntaan, monessa muussakin eduskuntapuolueessa osa väestä on liberaaleja. (Suomen Keskusta eli entinen Maalaisliitto ei ole liberaalipuolue vaan agraarikeskustaa, melko konservatiivinen.)
- Konservatiivit istuvat tyypillisesti oikealla. Suomessa konservatiivisimpia ovat Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit. Kokoomus on aiemmin ollut nykyistä konservatiivisempi ja siksi sekin istuu eniten oikealla lukuunottavatta Rkp:tä, joka 1900-luvun alussa kannatti kaikkein säilyttävintä politiikkaa.
- "Äärioikeisto" tarkoittaa usein kansallissosialisteja tai fasisteja, jotka ovat talous- ja sosiaalipoliittisesti vasemmistoa ja muutenkin kollektivistisia vahvan valtion kannattajia mutta korostavat vahvaa valtiota, kuria ja järjestystä, konservatiivisia arvoja, osa myös rotuoppeja.
Historia
Käsitteet vasemmisto ja oikeisto syntyivät Ranskan vallankumouksessa[1] 1789-99, kun kansalliskokouksessa äärivasemmalla istui radikaali Vuoripuolue, josta osa oli totalitaristista keskusvaltaa kannattaneita rousseaulaisia sosialisteja, keski-vasemmalla markkinataloutta ja yksilönvapautta kannattaneet maltillisemmat girondistit (liberaalit) ja oikealla vanhan vallan säilyttämistä kannattaneet konservatiivit.
Jako perustui siihen, että vasemmalla istuivat eniten ja oikealla vähiten muutoksia kannattaneet. Alussa liberaalit olivat enemmistö ja vallankumouksen pari ensimmäistä vuotta olivat liberaaleja. Vuosina 1792-93 Vuoripuolue laajensi terroriaan, kaappasi liberaaleilta vallan ja teloitutti heidät. Vuonna 1794 Vuoripuolue syrjäytettiin ja sen jälkeen vallankumous oli vähemmän ideologinen Napoleonin vähittäiseen palatsivallankaappaukseen asti. Ks. [Ranskan vallankumous]]. Ks. myös [Ensimmäinen vasemmistolainen].
Elintaso pienentää vasemmiston kannatusta
Lenin valitti, että toisin kuin Marx luuli, kapitalistisissa maissa työläiset rikastuvat niin, että eivät enää kaipaakaan vallankumousta. Siksi hän halusi tehdä vallankumouksen väkivalloin pienen mutta kurinalaisen "etujoukon" avulla. Vastaavaa ovat myöhemmätkin kommunistit havainneet.
Verkkokeskustelija:
- "Kommunistit havaitsivan saman asian jo vuonna 1963, että elintason nousu pienentää vasemmiston kannatusta.
- Vuonna 1963 SKP:n teettämässä tutkimus puolueen sisällä paljasti sen, että vallankumoushalut vähenevät, kun elintaso nousee.
- 'Yhteiskunnassa tapahtuva kehitys ja ympäristön vaikutus nostavat ihmisten eteen jatkuvasti uusia tarpeita ja vaatimuksia. Tällaisia ovat oma asunto (osake tai omakotitalo) ja sen sisustaminen ajan vaatimalla tavalla, kesämökki, auto, moottorivene, televisio, massakulttuuriin mukautuminen ym.'
- 'Suojelupoliisi raportoi syksyllä 1964 Aarne Hulkkosen ja Veikko Hauhian puheisiin viitaten, että puolueaktiivin suhtautuminen luokkataisteluun ja vallankumoukseen "muuttuu heti passiivisemmaksi hänen saatuaan itselleen kunnon talon'. Hauhia oli jopa huomauttanut, että puolueen jäsen, joka ryhtyy rakentamaan omakotitaloa, voidaan 'merkitä käytännössä menetetyksi.'"[2]
Mielenosoittajista väkivaltaiset äänestävät vasemmistoa
Mielenosoituksiin osallistuneista aktivisteista 28 % hyväksyi väkivallan poliittisten tavoitteiden edistämiseksi. Nämä 28 % olivat muita useammin Vasemmistoliiton tai kommunistien äänestäjiä, kun taas väkivaltaa vastustavista mielenosoittajista enemmistö äänesti vihreitä. Kyselyssä monet vastaajat kritisoivat toisia mielenosoitustensa osallistujia väkivaltaisuudesta ja kutsuivat sitä jopa "painajaismaiseksi". [3]
Myös vihreiksi lasketuista terrorihakuisimmat (mm. moni "kettutyttö" ja -poika) ovat tyypillisesti peräisin äärivasemmalta, ei Vihreästä liitosta.
Vasemmisto yhä paijaa kommunisteja
Vasemmistoliitolle ohjelmallista työtä tehneen politiikan tutkija Iivi Anna Masson mukaan '"neuvostonostalgia" ja "uusstalinismi" ovat olleet Suomessa viime vuosina nousussa". Masso tuomitsi 'Suomen Attacin sosiaalifoorumin muuttumisen "demokratian vastaiseksi ääriainesten kohtaamispaikaksi"'. [4]
Toimittajat ovat vasemmalla
Ruotsissa toimittajat kannattavat vasemmistoa ja vihreitä selvästi enemmän kuin muut kansalaiset. Suomessa tilanne lienee sama. Selitys lienee, että toimittajiksi päätyvät ovat valmiiksi vasemmistolaisia. [5]
Pressiklubi-ohjelman toimittajat kannattavat Vasemmistoliittoa, Sdp:tä ja Vihreitä.[6]
Lisää aiheesta: toimittajat
Kulttuuri
Kuuluisa kirjailija Bengt Ohlsson kysyi artikkelissaan, saako kulttuurityöntekijä kyseenalaistaa vasemmistolaisuuden.[7][8] Ohlsson ei ollut odotetusti allekirjoittanut kulttuurivaikuttajien vetoomusta vaan kirjoittanut vastapuheenvuoron "aiheesta, jota selvästikään ei olisi saanut kyseenalaistaa".[8] Ohlssonille ja lehteen tulvi raivokasta ja ivallista palautetta.[8] Osassa väitettiin, että aika, jona vasemmisto hallitsee kulttuurirahoja, mielipidevaltaa ja debattia, on jo ohi.[8] Lehti toisensa jälkeen julkaisi vastakirjoituksia, ja kun jo sadasneljäs kulttuurityöntekijä kirjoitti, miten heikosti vasemmisto saa äänensä kuuluviin, tilanne oli Ohlssonin mielestä suorastaan koominen.[9]
Ohlssonin mukaan vasemmistolla on valta formuloida ongelmat ja kaikki erimieliset "karkotetaan hyytävästi, vaietaan kuoliaaksi tai pyöritellään tervassa ja höyhenissä", vaikka ylistetään "kukkaiskielellä mielipiteenvapautta, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta".[8] Ohlsson itse halusi puolustaa moniarvoisuutta ja sanoa, että irtisanoutumalla vasemmistosta ei välttämättä ilmoittaudu oikeistoon.[8] Hänen mukaansa kulttuurikeskustelu leimataan niin, että jos ei ole alistu vasemmistolaisiin näkemyksiin, on ruotsidemokraattien Jimmie Åkessonin kaltainen.[8]
Ks. Kulttuuri
Vasemmistolainen tiede
Osa "tieteestä" kuten Kriittinen tutkimus ja vapautuksen teologia on osittain vasemmistolaista, jopa kommunistista näennäistiedettä. Ks. vasemmistolainen tiede.
"Politiikan vasemmistolaisuus"
Osmo Soininvaara sanoo itsensä ja vihreiden olevan vasemmistolaisia Soininvaaran omalla määritelmällä, joka tarkoittaa sosiaalisten erojen pienentämistä ja vähäosaisten puolella olemista. [10]
Soininvaara kritisoi vasemmistopuolueiden usein käyttämää "vasemmiston" määritelmää, jossa vasemmistolaisuutta on vaikeuksien kasaaminen tulevaisuuteen ja ajattelun lyhytnäköisyys, kun taas vastuunkanto tulevaisuudesta on näille oikeistolaisuutta. Tätä poliitikkojen "vasemmistolaisuutta" on myös yritysten vaikeuksien eristäminen prekariaatin harteille pois pysyvissä työsuhteissa olevilta sisäpiirityöläisiltä sekä rahan siirtäminen nuorilta ja työttömiltä eläkeläisille, Paavo Arhinmäen "linjalla" vieläpä siten, että hyvätuloisille eläkeläisille annetaan eniten ja köyhille eläkeläisille vähiten, kuten "taitetun indeksin" poistossa tapahtuisi. Poliitikkojen "vasemmistolaisuutta" ei Soininvaaran mukaan ole etuoikeuksista luopuminen tasa-arvon hyväksi. [10]
Ammattiyhdistysliike
Työväestönä itseään pitävien joukossa Vasemmistoliiton ja Sdp:n kannatus oli yhteensä 19 %, perussuomalaisten yksin 23 % vuonna 2011.[11] Uhkailulla ja etuja lupailemalla Vasemmistoliitto ja Sdp saavat kuitenkin peloteltua muiden puolueiden ehdokkaita pois ammattiliittojen luottamustehtävistä ja pidettyä johtopaikat ominaan. Jos SAK:n johto valittaisiin suoralla jäsenvaalilla, sen koostumus olisi aivan toisenlainen.
Vaalimenestys
Vuoden 2011 vaaleissa vasemmisto sai historian pienemmin määrän kansanedustajapaikkoja (Sdp 42 (-3) + Vas 14 (-3)).[12][13]
Suvaitsemattomuus
"Ei yksinkertaisesti voi olla suvaitsevaista kollektivistia. Jos viha ei kohdistukaan juuri tummaihoisiin tai vääräuskoisiin, silti kollektivismiin liittyy aina ajatus siitä, että on vain yksi oikea tapa ajatella ja toimia. Kollektivismi johtaa aina siihen, että enemmistön tai johtajien ihanteista tulee jokaista koskevia sääntöjä." [14]
"Kollektivismin ja liberalismin ero kuitenkin kulkee siinä, että liberaalin mielestä ei ole mitään sellaista oikeaa tapaa, johon kaikki muut pitäisi pakottaa. Myös kaikkein pahinkin natsi saa olla mitä mieltä haluaa, kunhan asia jää ajatustasolle. Liberaalissa yhteiskunnassa voi olla kommunistisia yhteisöjä, mutta kommunistisessa yhteiskunnassa ei voi olla liberaaleja yhteisöjä." [14]
Viitteet
- ↑ Realms of memory: conflicts and divisions (1996), ed. Pierre Nora, "Right and Left", kirjoittaja Marcel Gauchet, s. 242-245
- ↑ [1]
- ↑ Väkivalta vaikutuskeinona globalisaation vastustajien piirissä, tutkija Arto Lindholm (s. 83-84), Nuorisotutkimusverkoston muistio 12.2.2004, toim. Tommi Hoikkala (luettu 10.12.2009)
- ↑ "Neuvostonostalgiaa Suomessa", ulkoministeriön mediakatsaus, 26.6.2008
- ↑ Paljasta itsesi, punavihreä toimittaja, Talouselämä 12.10.2010, toimittaja Taru Taipale
- ↑ Pressiklubin toimittajien puoluekannat Pressiklubi (Facebook) 18.11.2010
- ↑ När ska det röda rinna av kulturens fana?, Bengt Ohlsson, Dagens Nyheter 2012-01-04
- ↑ 8,0 8,1 8,2 8,3 8,4 8,5 8,6 "Vasemmiston kritisointi aiheutti "paskamyrskyn" Ruotsissa", HS-kulttuuritoimituksen varaesimies Pirkko Kotirinta, HS Kulttuuri 3.2.2012, sivu C3
- ↑ De tolerantas dolda intolerans, Bengt Ohlsson, Dagens Nyheter 2012-02-01
- ↑ 10,0 10,1 Oikealla, vasemmalla vai edellä?, Osmo Soininvaara 23.4.2011
- ↑ Ay-liikkeen "jytky" tussahti, HS pääkirjoitus 3.2.2012
- ↑ "Vasemmiston juhlat", Helsingin Sanomat 23.4.2011, sivu D5
- ↑ Tulospalvelu
- ↑ 14,0 14,1 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103301-kaikki-oleellinen-suvaitsemattomuudesta
Katso myös
- Oikeisto-vasemmisto-akseli
- Nolanin kartta (korvaa oikeisto-vasemmisto-akselin kuvaavammilla talous- ja arvoliberalismin akseleilla)
- Puolueet
Vasemmistolaisia ideologioita
- Sosialismi
- Marxismi (marxilainen sosialismi)
- Kollektivismi
