Ranskan suuri vallankumous

Liberalismiwiki
Ohjattu sivulta Ranskan vallankumous
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ranskan suuri vallankumous 1789–1799 (tai 1789-1815) oli alussa 1789-92 liberaali, 1793-94 äärivasemmistolais-totalitaristinen, sitten neutraalimpi. Tosin jo 1791-93 äärivasemmisto vaikutti tapahtumiin lisääntyvästi.

Ranskan vallankumous 1789- oli Yhdysvalloista kopioitu ja Thomas Jeffersonin sekä Benjamin Franklinin Pariisin salongeissa ennalta kiihottama. Ihmisoikeuksien julistuksen pohjana käytettiin Yhdysvaltain itsenäisyysjulistusta, ja julistuksen luonnosteli markiisi de Lafayette ystävänsä Jeffersonin tuella. Vallankumouksen ensi vuodet 1789-1792/3 olivat melko liberaaleja.

Vuosina 1792-1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat, Maximilien Robespierre ja Saint-Just (Robespierre ja Saint-Just rousseaulaisia sosialisteja) pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen.

  • Amerikan vallankumouksessa 1775-83 taistelee ranskalaisia vapaaehtoisia, mm. vapauden ja tasa-arvon innoittama 19-vuotias kenraalimajuri, markiisi de la Fayette (tasavaltalaisena käytti nimeä "Lafayette"), joka vuoden 1780 tienoilla lausuu: "Ihmiskunta on voittanut taistelunsa. Vapaudella on nyt kotimaa."
  • Lafayette kumppaneineen palaa Ranskaan ja toivoo sielläkin vallankumousta. Amerikan itsenäisyysjulistuksen kirjoittaneet myöhempi presidentti, yleisnero Thomas Jefferson ja valistusfilosofi Benjamin Franklin saapuvat Pariisiin puhumaan salongeissa vapauden puolesta.
  • Vuosina 1789-92 vallankumous oli enimmäkseen liberaali. Lafayette laatii ystävänsä Jeffersonin kanssa Ihmisoikeuksien julistuksen, vallankumouksen tärkeimmän dokumentin.
  • Vuosina 1792-1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (mm. "syyskuun murhat" 2.-6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)
  • Jo 26.9.1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta[1].
  • Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosien vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden[1]. Vaikka girondistijohtaja Brissot tekikin aloitteen kuninkaan syrjäyttämisestä, girondistit olivat epäpopulistisen maltillisia.
  • Vuonna 1793 Robespierre kumppaneineen pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti mm. liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.
  • Hébertin äärisiiven hän kukisti Dantonin kanssa (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten
  • hieman maltillisemman Dantonin siiven (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen
  • Robespierre oli pitkälti diktaattori. Puhutaan myös Rousseauhun uskovien[1] Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista"[2].
  • 10.6.1794 lopetettiin todistajien käyttö oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6. - 28.7. teloitettiin 1285 ihmistä. [1]
  • 27.7.1794 Saint-Justin puhuessa Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Tyranni alas!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren pikkuveli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794. [1]
  • Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.

Vuoripuolueen terrorikausi synnytti vastareaktiona nykyaikaisemman konservatismin, jonka isiä oli mm. vastavalistusta edustava konservatiivi-rojalisti Joseph de Maistre sekä Edmund Burke, jotka kumpikin suhtautuivat vallankumoukseen alussa myönteisesti.

Sisällysluettelo

Rousseau

Robespierren oppi-isä oli toinen esisosialisti, Jean-Jacques Rousseau, kenties merkittävin ei-liberaali valistusfilosofi. Robespierren surman jälkeen vallankumous oli lähinnä opportunistien käsissä ja päätyi lopulta Napoleonille.

Terrorin (1793-4) "triumviraatin" muodostivat Robespierre, Saint-Just ja Georges Couthon, joista Robespierre ja Saint-Just oikeuttivat totalitarismin Jean-Jacques Rousseaun ihmisoikeuksia vähättelevillä ja läpitunkevaa ideologista vallankäyttöä suosivilla ajatuksilla. Kaksikko myös puhui yksityisomistusta vastaan Rousseaun hengessä, muttei saanut tälle vastakaikua. Vallankumouksessahan yksityisomistus julistettiin pyhäksi ja koskemattomaksi valistusfilosofien hengessä.

Puolueet

Vallankumouksessa syntyivät käsitteet oikeisto ja vasemmisto, vaikka etenkään alussa pääosin ei ollutkaan tarkkarajaisia puolueita.

Oikeisto: konservatiivi-monarkistit

Oikeimmalla istuivat feuillantit, vähiten muutoksia kannattaneet konservatiivit, joista moni kannatti Britannian tapaista tai tasavaltalaista perustuslaillista monarkiaa.

Liberaalit

"Maltillisessa vasemmistossa" istuivat girondistit ja muut liberaalit kuten niinikään vapaata markkinataloutta kannattanut, naisten äänioikeuden ja orjuuden lakkauttamisen puolesta kampanjoinut Markiisi de Condorcet, joilla oli valta vallankumouksen alkuvuosina.

Vallankumouksen alussa johtohahmoja olivat Amerikan vallankumouksesta ja Englannista vaikutteita saaneet markiisit, "vallankumousten kenraali" Lafayette ja "vallankumouksen aivot ja kieli" Mirabeau.

Girondistipuolue (tai "brissotilaiset") syntyi vasta myöhemmin, ja se oli hallitseva puolue lakiasäätävässä kokouksessa 1791-92. Puolueen johtavia hahmoja olivat Jacques Pierre Brissot, Pierre Victurnien Vergniaud, Jean Marie Roland de la Platière sekä rouva Roland eli Jeanne Manon. Useimmat girondistijohtajat mestattiin sosialistien terrorikaudella 1793, jolloin he lauloivat mestauslavan edessä: "Mieluummin kuolema kuin orjuus! Se on ranskalaisten tunnuslause!" Vuonna 1795 heidät julistettiin vapauden marttyyreiksi.

Äärivasemmisto: sosialistit ym.

Korkealla äärivasemmalla oli suurimpia muutoksia vaatinut Vuori-puolue, jonka johtajia olivat Marat, Danton ja Robespierre ja joka nousi valtaan vähitellen 1791-93. Näistä Robespierreä on usein pidetty Rousseau-mielisenä sosialistina tai esisosialistina[3] mutta Vuori-puolue ei edustanut mitään yhtenäistä ideologiaa. Danton nousi vallankumouksessa johtavaan asemaan jo 1792.

Jakobiinit

Jakobiiniklubi oli alussa laaja uudistusmielisten (maltillisen ja jyrkän vasemmiston) kerho. Myöhemmin Vuori-puolue sai klubissa yliotteen girondisteista, ja sen jälkeen jakobiineilla usein tarkoitettiinkin Vuori-puolueen väkeä, kun alussa termillä oli laajempi merkitys.

Monarkismi

Alussa suurin osa liberaaleista ja äärivasemmistostakin kannatti perustuslaillista monarkiaa (jopa äärivasemmistolainen Jacques Hébert radikaalissa "Le Père Duchesne" -lehdessään 1790-91), mutta kuninkaan yritettyä paeta girondistien johtaja Brissot vaati kuninkaan syrjäyttämistä ja muut yhtyivät tähän. Vuoripuolue alkoi myöhemmin kiihottaa kansaa kuninkaan kuolemantuomion taakse, mikä johti girondistien aseman heikkenemiseen ja ratkaisi vallankumoukseen suunnan.

"Vapaus, veljeys ja tasa-arvo"

"Vapaus ja tasa-arvo" oli (liberaalien) valistusfilosofien yleinen iskulause, usein jollain kolmannella sanalla kuten "järki". Joulukuussa 1790 Robespierre vaati iskulausetta "Vapaus, veljeys ja tasa-arvo" kansalliskaartin uniformuihin ja lippuihin, mikä torjuttiin.[4] Ilmeisesti ei ole tiedossa, mikä on iskulauseen alkuperä. Se liitettiin vuoden 1791 perustuslakiin (eri asia kuin Lafayetten hylätty luonnos).

Viitteet

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 1,4 Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
  2. Georges Couthon, Classic Encyclopedia (1911 Edition of the Encyclopaedia Britannica)
  3. Robespierre: Critic of Rousseau, Andrew Levine, Canadian Journal of Philosophy, VIII (3), Sep 1978
  4. Liberty, Equality, Fraternity, France Diplomatie (accessed 2011-06-05)

Tietoa muualla

Henkilökohtaiset työkalut