Robespierre

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Maximilien Robespierre oli rousseaulainen sosialisti, "Rousseaun verinen käsi"[1], joka kaappasi vuonna 1792-93 vallan liberaaleilta Ranskan vallankumouksessa (1789-99).

Ranskan suuren vallankumouksen tekivät klassiset liberaalit, joita tuolloin kutsuttiin (maltilliseksi) vasemmistoksi, koska konservatiivit istuivat oikealla. Äärivasemmalla oli sekalainen vuoripuolue, jossa suurin vaikutusvalta oli sosialisteilla kuten Rousseaun oppilas Robespierrellä. Vuoripuolueen päästyä valtaan vallankumous muuttui totalitaristiseksi ja veriseksi.

Robespierren mukaan terrori on oikeutta ja hyve ilman terroria on tuhoisaa.[2]

  • Vuosina 1789-92 vallankumous oli enimmäkseen liberaali.
  • Vuosina 1792-1793 äärivasemmistolaisen Vuoripuolueen Danton, Marat ja Robespierre pääsivät vähitellen valtaan ja vallankumouksesta tuli erityisen verinen (mm. "syyskuun murhat" 2.-6.9.1792, jotka olivat vähintäänkin kolmikon innoittamia)
  • Jo 26.9.1792 liberaalit girondistit syyttivät välillä Robespierreä diktatuurin tavoittelusta, välillä Robespierreä, Dantonia ja Marat'ta triumviraatin tavoittelusta[3].
  • Joulukuussa 1792 Robespierre liittolaisineen vei girondisteilta kansan suosien vaatien populistisesti kuninkaan tuomioksi kuolemaa, ja tämän jälkeen Vuoripuolue alkoi olla niskan päällä liberaaleihin nähden[3].
  • Vuonna 1793 Robespierre kumppaneineen pääsi lähes yksinvaltaan ja teloitutti mm. liberaalit vastustajansa, joskin osa pakeni tai piiloutui maan alle kuten Condorcet.
  • Hébertin äärisiiven hän kukisti Dantonin kanssa (hébertiläiset teloitettiin 24.3.1794), sitten
  • hieman maltillisemman Dantonin siiven (Danton kumppaneineen teloitettiin 5.4.1794; Marat'n oli girondisti Charlotte Corday puukottanut kylpyyn jo 13.7.1793), minkä jälkeen
  • Robespierre oli pitkälti diktaattori. Puhutaan myös Rousseauhun uskovien[3] Robespierren, Saint-Justin ja Couthonin "(terrorin) triumviraatista"[4].
  • 10.6.1794 lopetettiin todistajien käyttö oikeudenkäynneissä: annettiin vain tuomiot. Niinpä 12.6. - 28.7. teloitettiin 1285 ihmistä. [3]
  • 27.7.1794 Saint-Justin puhuessa Robespierren aloitteen puolesta puhdistuksia pelänneelle kansalliskokukselle edustajat alkoivat huutaa: "Tyranni alas!", osa teloitusta peläten, osa vihoissaan Dantonin kohtalosta. Lopulta vain Robespierren pikkuveli Augustin sekä Lebas tukivat "terrorikolmikkoa", ja nämä viisi pidätettiin iltapäivällä ja teloitettiin 28.7.1794. [3]
  • Vaikka henkiinjääneet girondistitkin pääsivät myöhemmin mukaan kansalliskokoukseen, vallankumous jäi maltillisemmille mutta vähemmän ideologisille, osin opportunistisillekin linjoille ja päätyi lopulta Napoleonille.

Rousseaulainen totalitaristi ja sosialisti

Ideologialtaan Robespierre seurasi vastavalistusfilosofi Jean-Jacques Rousseauta, ja hänet tunnetaankin nimellä "Rousseaun verinen käsi"[5].

Vuosina 1793-94 valtaa piti Rousseauhun uskova[6] Robespierren, Saint-Justin ("terrorin arkkienkeli") ja Georges Couthonin triumviraatti.

Robespierreen ja Saint-Justin käsite L’intérêt général eli "kansan tahto" oli Rousseaun yleistahdon pohjalta toteutettu[7]. Mielestään he vain "karsivat pois turhan ja korruptoituneen" Rousseaun opin mukaisesti[7]. Vallankumouksen väkivaltaistuminen tapahtui, kun jakobiiniklubit ympäri Ranskaa vaativat radikaalimpia uudistuksia vedoten Rousseauhun[7].

Benjamin Constant ja Hegel syyttivät Rousseauta Robespierren terrorihallinnosta ja totalitarismista. Heistä Rousseaun ideologia salli totalitaristisen hallinnon ilman kansalaisoikeuksia, mm. hengen ja omaisuuden suojaa. Tosin Robespierren ja Saint-Justin rousseaulaiset hyökkäykset omistusoikeutta vastaan eivät saaneet laajempaa kannatusta, ja vallankumouksen julistus omistusoikeuden pyhyydestä ja koskemattomuudesta säilyi.

Robespierreen vaikutti erityisesti Rousseaun "The Social Contract" (1762).[8]

Viitteet

  1. The Rise of Totalitarian Democracy, by J. L. Talmon, IRVING KRISTOL, Commentary magazine, Sep 1952. Heinrich Heine käytti Robespierrestä nimitystä "Rousseaun verinen käsi".
  2. Encyclopedia of the Age of Political Revolutions and New Ideologies, 1760-1815, Gregory Fremont-Barnes, Greenwood Publishing Group, 2007, 867 sivua, sivu 618
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 3,4 Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
  4. Georges Couthon, Classic Encyclopedia (1911 Edition of the Encyclopaedia Britannica)
  5. The Rise of Totalitarian Democracy, by J. L. Talmon, IRVING KRISTOL, Commentary magazine, Sep 1952.
  6. Maximilien François Marie Isidore de Robespierre, 1902 Encyclopedia (Encyclopaedia Britannica)
  7. 7,0 7,1 7,2 Jonathan I. Israel: Radical Enlightenment: Philosophy and the Making of Modernity, Oxford University Press, 2002, s. 274, 717.
  8. Encyclopedia of the Age of Political Revolutions and New Ideologies, 1760-1815, Gregory Fremont-Barnes, Greenwood Publishing Group, 2007, 867 sivua, sivu 618

Katso myös