Kollektivismi

Kohteesta Liberalismiwiki
Loikkaa:valikkoon, hakuun

Kollektivismi tarkoittaa yhteisön korostamista yksilön kustannuksella. Siinä ryhmän tavoitteet asetetaan yksilöiden tavoitteiden edelle.

Kollektivismin vastakohta on individualismi, jossa ihmisiä kohdellaan yksilöllisinä ja heidän omille valinnoilleen annetaan tilaa.

Kollektivismia ovat sosiaalidemokratia sekä vieläkin voimakkaammin fasismi ja etenkin kommunismi, jossa "yksityisomistus on minimissään ja suunnitelmatalous maksimaalisena". Kollektivismia ovat myös Jean-Jacques Rousseaun vaatimus yksilöiden alistumisesta "yleistahdolle" ja G.W.F. Hegelin vaatimus yksilön alistumisesta kansallisvaltion instituutioille. [1]

Kollektivistisia aatteita ovat myös mm. sosialismin kirjon lajeina pidettävät anarkokommunismi (ei anarkoindividualismi) ja kansallissosialismi, korporatismi, konservatismi sekä islamismi ja muut tyypilliset teokraattiset ideologiat. Totalitarismi oikeutetaan yleensä kollektivismilla.

Suvaitsemattomuus

"Ei yksinkertaisesti voi olla suvaitsevaista kollektivistia. Jos viha ei kohdistukaan juuri tummaihoisiin tai vääräuskoisiin, silti kollektivismiin liittyy aina ajatus siitä, että on vain yksi oikea tapa ajatella ja toimia. Kollektivismi johtaa aina siihen, että enemmistön tai johtajien ihanteista tulee jokaista koskevia sääntöjä." [2]

"Kollektivismin ja liberalismin ero kuitenkin kulkee siinä, että liberaalin mielestä ei ole mitään sellaista oikeaa tapaa, johon kaikki muut pitäisi pakottaa. Myös kaikkein pahinkin natsi saa olla mitä mieltä haluaa, kunhan asia jää ajatustasolle. Liberaalissa yhteiskunnassa voi olla kommunistisia yhteisöjä, mutta kommunistisessa yhteiskunnassa ei voi olla liberaaleja yhteisöjä." [2]

Arvostelua

Kollektivismi tukahduttaa yksilöllisyyttä ja moniarvoisuutta vaatimalla yhteistä identiteettiä kuten nationalismia tai rotua. Lisäksi, kun poliittista valtaa käytetään kollektivististen päämäärien edistämiseksi, ihmisten itsemääräämisoikeutta rajoitetaan ja statismia edistetään. [3]

Tunnetuimpia kollektivismin kritiikkejä on Friedrich Hayekin kirja Tie orjuuteen (1944).

Ludwig von Mises kirjoitti:

"Kollektivismin perusajatukset johtavat väistämättä sosiaaliseen hajaannukseen ja jatkuvaan aseelliseen konfliktiin. On totta, että kaikki kollektivismin haarat lupaavat ikuista rauhaa siitä hetkestä alkaen, kun kyseinen haara saavuttaa lopullisen voiton ja tuhoaa kaikki muut ideologiat kannattajineen. ... Heti kun jokin kollektivismin faktio voittaa haltuunsa valtiovallan, se voi kieltää muilta kaikki ne demokraattiset oikeudet, joiden avulla se aiemmin kamppaili itsensä valtaan."[4]

Demokraattinen sosialisti[5] George Orwell katsoi, kollektivismin johtavan siihen, että jokin ihmisten vähemmistö saa oikeutuksen sortaa enemmistöä vapauden tai jonkin muun ihanteen nimissä.

"Ei voida sanoa liian usein - mikään sanomisen taajuus ei ole läheskään tarpeeksi usein - että kollektivismi ei ole luonnostaan demokraattista vaan päinvastoin antaa tyrannimaiselle vähemmistölle sellaisen vallan, josta Espanjan inkvisitio ei edes haaveillut."[6]

Viitteet

  1. Encyclopædia Britannica. 2007. Encyclopædia Britannica Online. Luettu 23.11.2010 <http://www.britannica.com/eb/article-9024764>
  2. 2,0 2,1 http://henriheikkinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/103301-kaikki-oleellinen-suvaitsemattomuudesta
  3. Heywood, Andrew. Key Concepts in Politics. Palgrave Macmillan. p. 122
  4. The Fallacy of Collectivism
  5. Orwell, George Why I Write
  6. George Orwell, review of The Road to Serfdom (1944)

Katso myös