Sosialismi
Sosialismi tarkoittaa yhteiskuntajärjestelmää, jossa ainakin (suuret) tuotantovälineet ovat (pääsääntöisesti) yhteisomistuksessa.
Tässä yhteisomistuksella tarkoitetaan yleensä valtion omistusta, joskus esim. työläisten kollektiivin omistusta, ei sellaista omistusta (esim. osakeyhtiö), jossa omistusosuudet ovat täysin omistajansa omaisuutta, esimerkiksi kaupattavia muille.
Ympäri maailmaa sosialismi on onnistunut tekemään hyvinvoivista kansakunnista köyhiä, kurjia, saastuneita ja väkivaltaisia, tuoreimpana öljy- ja vesivoimavaroiltaan maailman kenties rikkaimmasta maasta, Venezuelasta, jossa 87 %:lla rahat eivät riitä ruokaan (2016), sähköä saa vain ajoittain, niin että virkamiehet on määrätty kaksipäiväiseen työviikkoon, ja väkivalta on moninkertaistunut jatkuvaksi vuosituhannen vaihteessa alkaneen sosialismin kaudella, vaikka öljy on yhä kalliimpaa kuin ennen sosialismia. "Mitä käytettiin Neuvostoliitossa ennen kynttilöitä? Sähköä."
Erinäisiä sosialismin piirteitä on ollut monissa alkukantaisissa yhteisöissä kuten Karl Popperin mukaan antiikin Spartassa, jossa mm. varallisuutta rajoitettiin ankarasti ja lapset kasvatettiin kollektivistisesti - ne, joita ei heti tapettu valtiolle vähäarvoisina.
- Esisosialismi: Vastavalistusfilosofi Jean-Jacques Rousseau hyökkäsi omistusoikeutta vastaan ja esitti sosialistisia kuten myös hänen seuraajansa, Robespierre ja Saint-Just johtaessaan Ranskan vallankumouksen terrorikautta 27.6./5.9.1793 - 27.7.1794.
- Utooppiset sosialistit kuten Robert Owen olivat ensimmäisiä varsinaisia sosialisteja. He eivät ajaneet vallankumousta vaan toteuttivat sosialismia kapitalismissa. Owen mm. kokeili edistyksellistä tehdasta utilitaristi-liberaali Jeremy Benthamin rahoituksella sekä perusti sosialistisia yhteisöjä USA:ssa, mutta nämä kokeilut toimivat huonosti kuten yleensä myöhemmätkin sosialismikokeilut.
- Marxilainen sosialismi syntyi vasta 1800-luvun puolivälissä mutta on sittemmin ollut tärkein sosialismin muoto.
- Kommunismi on sen haara. Ennen Marxia "kommunismi" ja "sosialismi" olivat suunnilleen synonyymejä.
- Anarkososialismi kilpaili 1800-luvulla vahvasti marxilaisuuden kanssa ja sisällä.
- Arabisosialismi yhdistää sosialismiin arabinationalismia ja vallitsee yhä jossain määrin eräissä arabimaissa. Alunperin se oli enemmän kansallissosialismin perillinen, mutta Neuvostoliiton vaikutuksesta se siirtyi marxilaisemmille urille.
- Afrikkalainen sosialismi on arabisosialismia marxilaisempi sosialismin muoto tai laajemmassa merkityksessään hyvin hajanainen aatekirjo.
- Kansallissosialismi on puoliksi sosialismia, puoliksi nationalismia ja "arjalaisia rotuoppeja" ym. mystiikkaa.
- Fasismi on puolinaista sosialismia, Mussolinin mukaan "kolmas" tie "kapitalismin ja sosialismin välissä".
- Pankkiirisosialismi on toimittaja Martti Valkosen termi sille, että pankkiirit pyrkivät sosialisoimaan tappionsa veronmaksajien maksettaviksi.[1]
Sosialismin vastakohtana pidetään usein kapitalismia. Sosialismiin tyypillisesti liittyy suunnitelmatalous, jota pidetään markkinatalouden vastakohtana.
Sdp ja Vasemmistoliitto ovat kannattavat huomattavasti vähempää sosialismia, suunnitelmataloutta ja sääntelyä kuin natsi-Saksa ja Mussolinin Italia teoriassa ja käytännössä. Ne ovat siis lähempänä kapitalismia ja markkinataloutta, joskaan eivät yhtä lähellä kuin Suomen "porvaripuolueet". Alkuperäinen Sdp oli ohjelmatasolla jopa Hitleriä ja Mussolinia jonkin verran sosialistisempi.
Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeidensa mukaan
Jokaiselta kykyjensä mukaan, jokaiselle tarpeittensa mukaan on sosialisti August Beckerin fraasi, joka toteutuu ylivoimaisesti parhaiten kapitalismissa. Köyhät saavat monet tuotteensa jopa alle kymmenesosalla siitä, mitä rikkaat maksavat. Tätä on hintasyrjintä, ja se maksimoi voitot.
Esimerkiksi Onnibussi täyttää bussin viimeiset paikat eurolla kappale, lehtiä ja kirjoja saa tarjouksesta eurolla tai parilla, vaikka kovakantiset ensipainokset ovat maksaneet jopa satasen, ja jalkapallo-ottelun hintahaitari voi olla 20-kertainen. Yhteiskunnallinen hyöty lisääntyy, kun tuotteen tai palvelun saa jokainen, joka suostuisi maksamaan siitä muuttuvia kustannuksia enemmän.
Sosialismi nimenomaan ei pysty hyödyntämään murto-osaakaan alamaistensa kyvyistä eikä saa tyydytettyä heidän tarpeitaan, kuten sosialististen maiden kymmenet miljoonat nälkäkuolemat ja Venezuelan nykypäivä todistavat. Etelä- ja Pohjois-Korea ja moni muu maapari myös osoittavat, miten kapitalismi tekee ihmisistä 20 kertaa niin rikkaita kuin sosialismi. Ennen Korean jakoa 1950-luvulla Pohjois-Korea oli se rikkaampi puolisko.
Sosialismin vaikutuksia
Sosialismin myötä Venezuela on alkanut kärsiä energiapulasta maan suunnattomista öljyvaroista huolimatta aivan kuten sosialismi muutti Venäjän, Burman ja Zimbabwen kaltaiset viljanviejät ruoantuojiksi.
Kapitalismissa ei ole ollut nälänhätiä ainakaan sataan vuoteen. Yleisimmin niitä on ollut Afrikan ja Aasian sosialistisissa maissa kuten 1980-luvulla Etiopia ja Mosambik ja 1990- ja 2000-luvuilla Pohjois-Korea.
Neuvostojärjestelmä kannusti passiivisuuteen ja pakotti vilppiin.[2]
Sosialismin suosio
1970- ja 1980-lukujen Suomessa "Lisää sosialismia" oli suosittu iskulause kaduilla ja eduskunnassa. 2010-luvun Suomesta "sosialistia on vaikea löytää", HS:n entinen politiikan toimituksen päällikkö Unto Hämäläinen kirjoittaa. Vielä vuonna 1985 suurin osa (30) päähallituspuolue Sdp:n kansanedustajista teki lakialoitteen liikepankkien ottamisesta valtion hallintaan: valtio olisi nimittänyt enemmistön hallintoneuvostosta.[3]
Hieman myöhemmin vaatimukset sosialisoinnista poistettiin Sdp:n ohjelmasta (ei kuitenkaan sanaa "sosialismi"), vuonna 1990 Skp lakkautti itsensä seuraajakseen perustetun vasemmistoliiton tieltä, ja vasemmistoliiton ohjelmassa ei puhuttu sosialismiin siirtymisestä. SAK poisti tuotantovälineiden sosialisoimisen ohjelmastaan viimeisenä, vasta kesäkuussa 1991.[3]
Syynä oli sosialismin romahdus Itä-Euroopassa 1989 ja Neuvostoliitossa 1991. Sosialismi on sittemmin painunut epäsuosioon myös ympäri Eurooppaa. Suomessa vasemmistopuolueilla on enää 46 kansanedustajaa, joista 34 Sdp:stä, ennen jopa enemmistö. Sdp:n uuden periaateohjelman 25-sivuinen pohjateksti ei sisällä sanaa sosialismi.[3]
Aikanaan Neuvostoliitto tuki Skp:tä suurilla summilla, minkä vuoksi vastapuoli joutui tukemaan sosialismin vastustamista.[3]
Ympäristö
Sosialistinen suunnitelmatalous käyttää resursseja tehottomasti ja siksi aiheuttaa moninkertaisesti enemmän ympäristöongelmia elintasoyksikköä kohden. Ongelmaa lieventää se, että sosialismi laskee elintasoa. Siksi jotkin yksittäistapaukset saattoivat olla sosialismissa satunnaisesti paremmassa kunnossa mutta pääsääntöisesti sosialismi tuotti kammottavia ympäristötuhoja Aral-järven kuivumisesta happosateiden mustaan kolmioon, unohtamatta maailman pahimpia ydinkokeita.
Osmo Soininvaaran mukaan vapautuminen sosialismista vähensi uusien EU-maiden päästöjä niin nopeasti, että niitä ei sopinut ottaa samaan kuvaajaan vanhojen EU-maiden kanssa.[4]
Professori Paul Lillrank oli vasemmistolainen kunnes pyöräillessään sosialistisessa Puolassa näki järjestelmän aiheuttamia tuhoja kuten saastuttavia tehtaita. [5]
Laajemmin: ks. Ympäristö#Sosialismin tuhoja.
Sosialistisia maita
- Pohjois-Korea (maailman sosialistisin maa, kommunistipuolueen hallitsema, marxilaista sosialismia)
- Kuuba (maailman sosialistisimmasta päästä, kommunistipuolueen hallitsema, marxilaista sosialismia)
Laos, Vietnam ja Kiina ovat muut kommunistipuolueen hallitsemat maat, mutta etenkin Kiina on sittemmin vapauttanut talouttaan enemmän kuin moni muu kehitysmaa. Burma on ollut sosialistinen vuodesta 1962. Ks. myös taloudellisen vapauden indeksi.
Entisiä sosialistimaita
- Intia oli 1980-luvun lopulle asti melko sosialistinen maa (marxilainen, ei-kommunistinen), eikä vieläkään ole kovin kapitalistinen
- natsi-Saksa oli sosialistisempi kuin luultavasti mikään nyky-Euroopan maa, edes Valko-Venäjä ja paljon sosialistisempi kuin Vasemmistoliitto
- Fasistinen Italia samoin
- Monet Afrikan maat olivat kommunistisia ja monet muut sosialistisia kylmän sodan aikana, ja vieläkin ne ovat maailman sosialistisimmasta päästä.
- Neuvostoliitto
Puolueet
Sdp vuoden 1987 periaateohjelmassa yritettiin sulkea sosialismin "luuranko" "lopullisesti kaappiin". Talousjärjestelmän muuttamisesta sosialistiseksi luovuttiin. [6]
Toimiva sosialismi
Hayekin talouslaskun ongelma kuvaa sosialismin mahdottomuutta.
Langen vastaväite on, että myös valtion omistamat yritykset voivat toimia jonkinlaisessa markkinataloudessa kilpaillen,[7] jolloin markkinat löytävät melko järkevät hinnat eri toiminnoille ja resursseja voidaan kohdentaa melko järkevästi tämän hintainformaation perusteella. Singaporen sairaalajärjestelmää on esitetty esimerkiksi tästä,[7] tavallaan perustellusti, vaikka muiden maiden sairaalajärjestelmät ovatkin vieläkin sosialistisempia ja Singaporen kenties maailman kapitalistisin.
Sosialismi on jo sallittua
Sosialististen yhteisöjen perustaminen vapaaehtoispohjalta on ainakin jokseenkin sallittua miltei kaikkialla maailmassa. Ironista kyllä, hankalinta sellanen on sosialistisimmissa valtioissa. Mitään laajoja sosialistiyhteisöjä ei kuitenkaan juurikaan synny, koska ihmiset ovat liian itsekkäitä työskentelemään yhteisön hyväksi itsensä sijaan.
Libertarismissa sosialistisen yhteisöjen perustaminen olisi paljon helpompaa, koska byrokratiaa ei olisi, kuten ei verojakaan tai ainakin ne olisivat paljon pienempiä jne. Jos siis ihmiset olisivat luonnostaan niin epäitsekkäitä kuin mitä sosialismi vaatii toimiakseen, se voittaisi kilpailevat ideat.
Viitteet
- ↑ "Eurovyöhyke käy sisällissotaa", toimittaja, VTM Martti Valkonen, Kanava 8/2011
- ↑ Viro ehti olla monen vallan alla ennen itsenäisyyttään – HS esittelee Viron historian
- ↑ 3,0 3,1 3,2 3,3 Malline:Verkkoviite=http://www.hs.fi/kuukausiliite/a1462362345899
- ↑ Päästökauppa toimii, Osmo Soininvaara 9.11.2011
- ↑ Professori: Porvarilliset arvot kunniaan, Verkkouutiset 10.11.2011
- ↑ Rakenneuudistukset voivat koitua Urpilaisen kohtaloksi, Jouko Marttila (kirjoittaja valmistelee väitöskirjaa kokoomuksen ja Sdp:n lähentymisestä 1980-luvulla), HS Vieraskynä, 22.8.2013.
- ↑ 7,0 7,1 http://marginalrevolution.com/marginalrevolution/2013/11/competitive-hospitals-as-a-virtue-of-the-singapore-health-care-system.html
Katso myös
Aiheesta muualla
- Afrikkalainen sosialismi – Afrikan nälänhätien pääsyy (Vapaasana.net)
