Karl Popper

Liberalismiwiki
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Karl Popper (28.7.1902 Wien - 17.9.1994 Lontoo) oli 1900-luvun suurin tieteenfilosofi, kenties 1900-luvun suurin filosofikin[1].

Popper kirjoitti mm. kirjan Avoin yhteiskunta, ja vaikkei hän ollut libertaristi vaan halusi ei-dogmaattisesti etsiä ongelmiin mahdollisimman hyviä ratkaisuja, hän oli jyrkkä totalitarismin ja autoritarismin vastustaja ja perusti klassista liberalismia puolustavan Mont Pelerin Society -ryhmän yhdessä Hayekin, Friedmanin, von Misesin ym. kanssa.

Popperin ihailijoita olivat mm. Margaret Thatcher, Vaclav Havel ja Dalai Lama, vastustajia mm. Charles Taylor.

Sisällysluettelo

Hayekin ystävä

Hän oli Hayekin pitkäaikainen läheinen ystävä ja omisti tälle kirjansa Arvauksia ja kumoamisia. Kirjeessään Hayekille vuonna 1944 Popper sanoi: "Luulen oppineeni sinulta enemmän kuin keltään muulta elävältä ajattelijalta kenties Alfred Tarskia lukuunottamatta"[2].

Tieteenfilosofia

Popper kritisoi voimakkaasti induktiota (kuten jo David Hume): vaikka löydettäisiin kuinka monta mustaa korppia tahansa, se ei todistaisi korppien olevan välttämättä mustia, yksittäistapauksista ei voi todistaa yleistä sääntöä.

Sen tilalle hän kehitti falsifioitavuuden: tieteessä muodostetaan hypoteeseja, oletuksia, ja parhaiten vääräksi testaamisia kestänyt hypoteesi ("kaikki korpit ovat mustia") olisi paras käsitys siihen asti kunnes löytyy parempia. Tieteellisiä teorioita, hypoteeseja voi siis todistaa vääriksi muttei oikeiksi.

Einsteinin suhteellisuusteoria oli siis tiedettä: siitä voitiin johtaa ennustuksia, joita saatettiin testata. Freudilaisuus ja marxilaisuus eivät Popperin mukaan olleet tiedettä, koska niitä ei voitu testata, yrittää todistaa vääriksi.

Popper myöhemmin hyväksyi rajoitetusti induktiota tilastotieteellisten menetelmien kehityttyä. Hän sai myös poliittisesti motivoitunutta arvostelua postmodernistisilta filosofeilta (Foucalt, Derrida).

Avoin yhteiskunta

Jotta yhteiskunnallisia käytäntöjä voitaisiin testata, tarvittiin avoin yhteiskunta, liberaali demokratia, jossa ajatuksia voi kokeilla ja niistä voi keskustella vapaasti. Yhteiskunta oli jäsentensä summa - ei enempää. [3]

Popper vastusti suuren skaalan sosiaali-insinöröintiä (vrt. suunnitelmatalous) mutta kannatti pieniä, vähittäisiä uudistuksia, joiden vaikutuksia voisi arvioida. Hayek oli saanut hänet ymmärtämään epäsuorien, tahattomien haittavaikutusten merkityksen. Ylhäältä ei asetettaisi jotain utopiaa kansalle, vaan havaittuja ongelmia korjattaisiin vähittäisesti.[3]

Popperin mukaan valtion tuli korjata kärsimystä aiheuttavia asioita (negatiivinen utilitarismi) mutta jättää onnellisuuden tavoittelu kunkin itsensä valtaan (positiivinen utilitarismi)[3].

Historisismin kritiikki

Konservatiivinen Hegel ja sosialistinen oppilaansa Marx väittivät historian olevan vääjäämätöntä kehitystä eteenpäin. Popper arvosteli rajusti tätä "historisismia" ja osoitti sen johtaneen kerta toisensa jälkeen totalitarismiin. Totalitaristi-sosialisti Platon (historian suurimmaksi filosofiksi kutsuttu - kuten Kant) oli Popperin mukaan historisismin alullepanija. Natsismi ja kommunismi ovat historisismin esimerkkejä. Historisismi ei ole tieteellistä, falsifioitavaa tai objektiivista. Esimerkiksi Marxin teorioihin lisättiin ad hoc -oletuksia sitä mukaa kun sitä osoitettiin vääräksi[3], niin että kyseessä ei ollut testattu oletus vaan epäuskottavan monimutkainen väännelmä.

Popper mm. sanoi, että tulevaisuutta ei voi ennustaa hyvin tieteellisesti, koska se riippuu ihmisten tulevasta tiedosta, eikä tulevaa tietoa ole mahdollista ennustaa hyvin.

Elämä

Popperin itäeurooppalainen juutalaissuku oli kääntynyt protestanttisuuteen ja köyhtynyt keisarikunnan romahtaessa. Teininä popper liikkui kommunistipiireissä, mutta kommunistien johdon hyväksyttyä hänen ystäviensä kuoleman mellakassa vääjäämättömän kehityksen hintana hän kysyi itseltään, mikä oikeutti tämän, ja päätyi vastaamaan: "Ei mikään" ja muotoilemaan alkua historisismin kritiikille.

1919 Popper liittyi marxilaiseen Itävallan sosiaalidemokraattiseen puolueeseen. Pian hän hylkäsi marxilaisuuden ja ryhtyi sosiaaliliberaaliksi. Vuonna 1928 hän väitteli filosofian tohtoriksi. Natsismin noustessa hän 1937 siirtyi Uuteen-Seelantiin ja 1946 Britanniaan.

Kritiikkiä

Anarkokapitalistit ovat kritisoineet Popperia siitä, että vaikka hän yleensä halusi testata oletuksia, hän erehtyi ottamaan valtion tarpeellisuuden annettuna oletuksena sen sijaan, että vaatinut yritystä falsifioida sitäkin (kokeilla anarkismeja)[4]

Viitteet

  1. Karl Popper, G. Prathap and M. G. Narasimhan, Resonance 1 (11), 1996, s. 2 (s. 2-4), Springer
  2. Hacohen, M. Karl Popper: The Formative Years, 1902 – 1945. Cambridge: Cambridge University Press, 2000
  3. 3,0 3,1 3,2 3,3 Karl Popper, Stanford Encyclopedia of Philosophy
  4. http://www.againstpolitics.com/2009/01/20/karl-poppers-authoritarian-social-technologies/

Lisää luettavaa

Henkilökohtaiset työkalut